Oon yrittäny hankkia apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Lääkäriltä jos toiseltakin, paikoista monista. Viimeisin kokemus eiliseltä, vanahempi naislääkäri meinas että ei sulla mitään semmosta oo, ujo olet ja siihen ei kuule lääkkeet auta - ei sua aina voi joku olla kädestä pitämässä. Todella asiaton tyyppi muutenkin, väänteli omia johtopäätöksiään ja kohteli kuin mitäkin kapista kettua.
Tilanne on se, että alan olemaan 25-vuotias, ja koulutusta saati kovin kummoista työhistoriaa ei ole ja kova halu olisi saada asiat kuntoon ja elämä raiteilleen, ennekuin huomaan olevani 40v soskun elätti. Tällä hetkellä opiskelen, mutta jäin just sairaslomalle kun tuli aika mennä ensimmäiseen työssäoppimispaikkaan. Ei vaan onnistunu, en uskaltanu.
Tässä vuosien varrella yrittäny netistä lukea kaikkia juttuja, googlettanu ties millä sanoilla ja minkäkin vuoksi ja olenkin alakanut pohtimaan että olisko tämä enemmänkin estynyttä persoonallisuushäiriötä? Mua ei sinänsä ahdista mennä kauppaan, bussiin, kouluun - normaaleihin paikkoihin. Mutta mua ahistaa että kaupan täti ajattelee musta jotain ikävää, siis ihan vaan tyyliin "kermaa tuon painoiselle, huh huh!" "mikähän pummi tuo on kun tarjouslihaa ostelee" tuommoisia mitättömiä asioita. Bussissa ei ahista istua, mutta ahistaa mitä vierustoveri ajattelee. Koulun ruokajonossa ajattelen että toivottavasti nuo huomasi että otin kyllä käsidesiä, ettei ne kato pahasti että tulen tänne likaisine käsineni.
Tavarataloissa ahistaa laukku olalla -> myyjät luulevat minun tulleen varastelemaan. Liian kauan sovituskopissa -> myyjät luulevat että varastelen. Oon jotenki tosi herkkä arvostelulle, en mää loukkaannu jos mulle annetaan kritiikkiä tms, mutta muistan kyllä sitten ikuisesti 'virheeni' ja en tee samaa asiaa enää koskaan. Kokkaus epäonnistuu -> en tee enää sitä ruokaa ikinä. Tää on kauhian ahistavaa, pää on ihan liian täynnä vastaavia ajatuksia ja järjellä kyllä osaan ajatella että muilla ihmisillä on ihan omat murheensa, ei niillä ole aikaa muhun keskittyä. Mutta kun tunteet ottaa vallan niin..
Epäonnistumisen pelkokin on niin vahvasti läsnä, olin jo ala-asteella tällainen etten esim välitunnilla mennyt mukaan leikkeihin koska en ollut aiemmin kyseistä leikkiä ollut - tällä ajatusmallilla multa on jäänyt tosi paljon juttuja elämästä kokematta koska se ensimmäinen kerta pelottaa niin paljon. Kaikessa. En siis puhu nyt mistään lasten leikeistä pelkästään.
Aiemmin olin töissä hotellissa siivojana, en kehannut käydä tauoilla sillä joku olisi voinut olla siellä samaan aikaan. Sittemmin töissä läheiseni firmassa, jossa oli myös kaverini joten häneen pystyin tukeutumaan, kysymään neuvoa yms niin ei tarvinnut keltään herra isoherralta kysyä.
Mitä ihmettä teen elämälläni? Jännitys ja pelot tekee kouluttautumisestakin mahdotonta - työssäoppimisjaksot ne joka amiksessa odottaa :(
Onko kohtalontovereita? Onko tähän mitään apua olemassakaan? Olen syönyt cipralexia - pahensi vaan oloja, venlafaxiinia - sen avulla tai 'lumevaikutuksen' avulla uskalsin kouluun mennä ensimmäisenä päivänä, kun olin syönyt venlaa n. 5kk. Sen lopetin vuoden lopulla kun mikään ei tuntunut ennää miltään. Mitä seuraavaksi? :(
Tässä sopassa on ripaus myös pakko-oireita, ajatuksina lähinnä, teini-iässä oli myös toimintoja jotka sittemmin jääneet.
Tilanne on se, että alan olemaan 25-vuotias, ja koulutusta saati kovin kummoista työhistoriaa ei ole ja kova halu olisi saada asiat kuntoon ja elämä raiteilleen, ennekuin huomaan olevani 40v soskun elätti. Tällä hetkellä opiskelen, mutta jäin just sairaslomalle kun tuli aika mennä ensimmäiseen työssäoppimispaikkaan. Ei vaan onnistunu, en uskaltanu.
Tässä vuosien varrella yrittäny netistä lukea kaikkia juttuja, googlettanu ties millä sanoilla ja minkäkin vuoksi ja olenkin alakanut pohtimaan että olisko tämä enemmänkin estynyttä persoonallisuushäiriötä? Mua ei sinänsä ahdista mennä kauppaan, bussiin, kouluun - normaaleihin paikkoihin. Mutta mua ahistaa että kaupan täti ajattelee musta jotain ikävää, siis ihan vaan tyyliin "kermaa tuon painoiselle, huh huh!" "mikähän pummi tuo on kun tarjouslihaa ostelee" tuommoisia mitättömiä asioita. Bussissa ei ahista istua, mutta ahistaa mitä vierustoveri ajattelee. Koulun ruokajonossa ajattelen että toivottavasti nuo huomasi että otin kyllä käsidesiä, ettei ne kato pahasti että tulen tänne likaisine käsineni.
Tavarataloissa ahistaa laukku olalla -> myyjät luulevat minun tulleen varastelemaan. Liian kauan sovituskopissa -> myyjät luulevat että varastelen. Oon jotenki tosi herkkä arvostelulle, en mää loukkaannu jos mulle annetaan kritiikkiä tms, mutta muistan kyllä sitten ikuisesti 'virheeni' ja en tee samaa asiaa enää koskaan. Kokkaus epäonnistuu -> en tee enää sitä ruokaa ikinä. Tää on kauhian ahistavaa, pää on ihan liian täynnä vastaavia ajatuksia ja järjellä kyllä osaan ajatella että muilla ihmisillä on ihan omat murheensa, ei niillä ole aikaa muhun keskittyä. Mutta kun tunteet ottaa vallan niin..
Epäonnistumisen pelkokin on niin vahvasti läsnä, olin jo ala-asteella tällainen etten esim välitunnilla mennyt mukaan leikkeihin koska en ollut aiemmin kyseistä leikkiä ollut - tällä ajatusmallilla multa on jäänyt tosi paljon juttuja elämästä kokematta koska se ensimmäinen kerta pelottaa niin paljon. Kaikessa. En siis puhu nyt mistään lasten leikeistä pelkästään.
Aiemmin olin töissä hotellissa siivojana, en kehannut käydä tauoilla sillä joku olisi voinut olla siellä samaan aikaan. Sittemmin töissä läheiseni firmassa, jossa oli myös kaverini joten häneen pystyin tukeutumaan, kysymään neuvoa yms niin ei tarvinnut keltään herra isoherralta kysyä.
Mitä ihmettä teen elämälläni? Jännitys ja pelot tekee kouluttautumisestakin mahdotonta - työssäoppimisjaksot ne joka amiksessa odottaa :(
Onko kohtalontovereita? Onko tähän mitään apua olemassakaan? Olen syönyt cipralexia - pahensi vaan oloja, venlafaxiinia - sen avulla tai 'lumevaikutuksen' avulla uskalsin kouluun mennä ensimmäisenä päivänä, kun olin syönyt venlaa n. 5kk. Sen lopetin vuoden lopulla kun mikään ei tuntunut ennää miltään. Mitä seuraavaksi? :(
Tässä sopassa on ripaus myös pakko-oireita, ajatuksina lähinnä, teini-iässä oli myös toimintoja jotka sittemmin jääneet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.