Vertaiskeskustelu BED:stä eroon haluaville

Hei!

Olen päättänyt parantua BED:istä, ja tein tämän keskustelun ns. vertaistukiryhmäksi. Jos sinäkin haluat tehdä lopun BED:ille, niin kirjoittele tänne etenemisestäsi, vaikeuksistasi ja ajatuksistasi. Vaikeita asioita on helpompi tehdä yhdessä, kun yksin! Tarkoitus on siis kannustaa, kuunnella ja jakaa vinkkejä. Keskusteluun saa tulla mukaan missä vaiheessa tahansa.

Kerron näin aluksi hieman itsestäni ja omasta BED:istäni. Olen 17-vuotias ja olen sairastanut BED:iä yli 1,5 vuotta (tiedän, että se ei olen teihin muihin verrattuna paljon, älkää suuttuko minulle sen takia!). En osaa sanoa tarkkaan, milloin tämä alkoi, mutta 1,5 v sitten alkoi näkyä painossa. Tässä ajassa painoni on noussut n. 15 kg, eli n. 10kg/vuosi. Painan nyt 64.5 kg, kun 1,5 v sitten painoin n. 50 kg. Tiedän, että en ole vielä lihava, ensisijainen tavoitteeni onkin parantua BED:istä, ei laihtua. Tottakai painoa lähtee, kun lakkaan ahmimasta ja siirryn takaisin normaaliin ruokavalioon.

Pitkän aikaa olen ennen jokaista ahmimiskertaa luvannut itselleni, että se jää viimeiseksi kerraksi ennen laihdutusta. Tästä on seurannut se, että olen ollut seuraavat pari päivää kitudieetillä, kunnes sorrun taas ahmimaan. Nyt olen kuitenkin onnistunut muuttamaan asennettani terveempään suuntaan. En yritä lauhtua, yritän parantua. Lähestyn tällä kertaa lempeästi; kuuntelen kehoani ja mieltäni ja syön normaalisti, enkä ole dieetilä. Yksittäiset sortumiset eivät haittaa, kukaan ei parannut yhdessä yössä. Aion siis luopua orjanpiiskuriasenteesta! Olen alkanut miettiä syitä ahmimiseen ja uskon, että kun keksin niihin ratkaisun, olen jo käytännössä parantunut.

Luulen, että suurin syy ahmimiselle on stressi. Mitä täydempi kalenterini on, sitä useammin ja "rajummin" ahmin. Olen huomannut noidankehän: Stressi aiheuttaa unettomuutta ja ahmimista, ahmiminen aiheuttaa stressiä ja unettomuutta, unettomuus aiheuttaa stressiä ja väsyneenä syö helposti enemmän ja epäterveellisemmin kuin levänneenä. Aion kuitenkin murtaa tämän kehän harjoittelemalla stressinhallintaa ja pakottamalla itseni aikaisin nukkumaan.

Myös tyhjä kalenteri aiheuttaa ahmimista, josta siitä on tullut jo tapa. Kun ei ole mitään tekemistä, käyn karkkikaupassa. Aion keksiä sopivia tekemisiä, joita voi harrastaa silloin kun on aikaa.

Liikuntaharrastuksen lopettamisen jälkeen olen alkanut välittää kunnostani vähemmän, mikä ei ainakaan vähennä ahmimista. Aion aloittaa tanssin, kunhan kipeä jalkani paranee. Liikunta motivoi pitämään itsensä kunnossa. Ehkä voisin kuitenkin aloitta jonkinlaisen kotijumpan.

Identiteettikriisi, joka kesti yli puoli vuotta aiheutti ahmimiskohtauksia, mutta tämän tekijän olen jo saanut pois pelistä.

Eniten pelkään sitä pakottavaa tunnetta, että on kertakaikkiaan pakko syödä. Se tunne on jotenkin raastava. Yllämainitut keinot tuskin auttavat heti. Yritän hoitaa sitä syömällä purkkaa ja juomalla paljon vettä. Kun olen lähdössä karkkikauppaan, odotan vielä puoli tuntia ja toivon, että en haluakkaan lähteä sen jälkeen. Yksittäiset sortumiset eivät kuitenkaan ole niin pahoja.

Syyt päätökseen päästä eroon BED:istä ovat kai kaikille selvät:
-Huono olo sekä fyysisesti että henkisesti
-Ihmissuhteiden huononeminen (syön mielummin kun lähden ulos)
-Koulumenestyksen huononeminen (syön mielummin kuin opiskelen)
-Ja tietenkin se painon nousu. Enää parit vanhat farkut (jotka olivat joskus löysät) mahtuvat jalkaan, ja niidenkin saumat ovat repeämispisteessä.

Kertokaa tekin omista kokemuksistanne ja edistymisestänne! Yhdessä on helpompaa kuin yksin!