Työelämä estää hyvän vanhemmuuden
Rusovarpaisen vauvan synty on tapahtuma, jonka pitäisi ilahduttaa vanhempien ja suvun lisäksi myös yhteiskuntaa. Pienokainenhan merkitsee jatkuvuutta, tulevaa työvoimaa ja veronmaksajaa.
Työelämässä vanhemmuus kuitenkin yhä hiertää. Jo pelkkä vanhemmuuden pelko johtaa lainrikkomuksiin.
Synnytysikäiset naiset tuntevat törmäävänsä syrjintään jo rekrytoinnissa, vaikka tasa-arvolaissa ja työsopimuslaissa on tästäkin asiasta selkeät rätingit, totesi tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov eilen Työelämän syrjintää käsittelevässä seminaarissa.
Työnantajat pelkäävät raskautta rekrytoinnin jälkeenkin: naiset jäävät kakkoseksi nimityksissä, koulutuksessa ja urakehityksessä. Paluu lapsenhoidosta voi olla tyrmäys. Työ on kadonnut vakinaistetulle sijaiselle tai jakaantunut työkavereille.
Monet työnantajat eivät edes ymmärrä syyllistyvänsä syrjintärikkomuksiin.
Suomessa perhevapaiden kirjo on laaja ja yhä useampi nuori isä on kiinnostunut hoitamaan omaa lastaan isyysvapaalla, vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla. Toisin kuin äidille, isälle työantaja voi pamauttaa päin näköä jyrkän kiellon. Miesvaltaisten työyhteisöjen äijäkulttuuri voi sekin rapauttaa isän oikeuksia.
Tasa-arvoviranomaisilla on jo kokemusta isistä, jotka peräävät omia oikeuksiaan ja ilmoittavat kokemastaan syrjinnästä.
Isien on omasta mielestään myös äitejä vaikeampaa jäädä hoitamaan sairasta lasta; ei siksi, että isän työ olisi tärkeämpää kuin äidin, vaan työpaikan asenteiden vuoksi.
Vanhemmuus on vastatuulessa työmarkkinoilla siksikin, että vanhemmuuden kustannukset yhä pääsääntöisesti kaatuvat äidin työnantajalle. Ongelma on iso, mutta onneksi ei kokonaan vailla ratkaisua.
Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen sairausvakuutuslain muutoksen, jossa perhevapaiden vuosilomakustannusten korvauksia työnantajille korotetaan puolitoistakertaiseksi nykyisestä.
Hyvä uutinen vanhemmille on myös se, että vuoden 2005 alusta eläke karttuu myös 12 ensimmäisen perhevapaakuukauden aikana.
Pätkätyötä tekevistä naisista jopa joka neljäs lykkää lasten tekoa.
Työelämä voi myös kokonaan estää vanhemmuuden. Synnytysikäisistä pätkätyötä tekevistä naisista jopa joka neljäs lykkää lasten tekoa. Lykkääminen lisää lapsettomuuden riskiä ja ainakin pienentää lopullista perhekokoa.
Pätkätöitä ei voi, eikä työvoimapoliittisista syistä edes kannata kieltää, mutta pätkätöiden tekijöiden asemaa voi parantaa. Pätkätöiden ketjuttaminen on jo kielletty.
Vireillä on pätkätyöläisten loma- ja äitiyslomaoikeuksien ja -korvausten parantaminen. Samoin vireillä on ketjuraskauksissa päivärahakorvausten uudistus niin, että seuraavissa raskauksissa päivärahakorvaukset ovat samat kuin ensimmäisen lapsen aikana.
Töissä käyvät vanhemmat tuntevat joutuvansa tekemään liian paljon kompromissejä työn eduksi, mutta perhe-elämän haitaksi.
Nyt lapsentekoa värittää sukupuolileima: lapset ovat naisten työnantajien asia. Vanhemmuuden pitäisi olla sekä sukupuoli- että kustannusneutraalia. Lisäksi perhevapaiden maksaminen sairausvakuutuksesta antaa raskaudesta ja lastenhoidosta kuvan sairautena.
Suurin korjattava asia ovat asenteet. Hoitovastuun nykyistä tasaisempi jakautuminen molemmille vanhemmille edistää vanhemmuutta ja parantaa vanhemmuuden laatua.
Tehokkain tapa tasata työnantajien vanhemmuudesta johtuvaa kustannustaakkaa on se, että isät ja äidit hoitavat yhtä lailla omia lapsiaan ilman syyllisyyttä ja ilman pelkoa urakehityksen vaarantumisesta.
Rusovarpaisen vauvan synty on tapahtuma, jonka pitäisi ilahduttaa vanhempien ja suvun lisäksi myös yhteiskuntaa. Pienokainenhan merkitsee jatkuvuutta, tulevaa työvoimaa ja veronmaksajaa.
Työelämässä vanhemmuus kuitenkin yhä hiertää. Jo pelkkä vanhemmuuden pelko johtaa lainrikkomuksiin.
Synnytysikäiset naiset tuntevat törmäävänsä syrjintään jo rekrytoinnissa, vaikka tasa-arvolaissa ja työsopimuslaissa on tästäkin asiasta selkeät rätingit, totesi tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov eilen Työelämän syrjintää käsittelevässä seminaarissa.
Työnantajat pelkäävät raskautta rekrytoinnin jälkeenkin: naiset jäävät kakkoseksi nimityksissä, koulutuksessa ja urakehityksessä. Paluu lapsenhoidosta voi olla tyrmäys. Työ on kadonnut vakinaistetulle sijaiselle tai jakaantunut työkavereille.
Monet työnantajat eivät edes ymmärrä syyllistyvänsä syrjintärikkomuksiin.
Suomessa perhevapaiden kirjo on laaja ja yhä useampi nuori isä on kiinnostunut hoitamaan omaa lastaan isyysvapaalla, vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla. Toisin kuin äidille, isälle työantaja voi pamauttaa päin näköä jyrkän kiellon. Miesvaltaisten työyhteisöjen äijäkulttuuri voi sekin rapauttaa isän oikeuksia.
Tasa-arvoviranomaisilla on jo kokemusta isistä, jotka peräävät omia oikeuksiaan ja ilmoittavat kokemastaan syrjinnästä.
Isien on omasta mielestään myös äitejä vaikeampaa jäädä hoitamaan sairasta lasta; ei siksi, että isän työ olisi tärkeämpää kuin äidin, vaan työpaikan asenteiden vuoksi.
Vanhemmuus on vastatuulessa työmarkkinoilla siksikin, että vanhemmuuden kustannukset yhä pääsääntöisesti kaatuvat äidin työnantajalle. Ongelma on iso, mutta onneksi ei kokonaan vailla ratkaisua.
Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen sairausvakuutuslain muutoksen, jossa perhevapaiden vuosilomakustannusten korvauksia työnantajille korotetaan puolitoistakertaiseksi nykyisestä.
Hyvä uutinen vanhemmille on myös se, että vuoden 2005 alusta eläke karttuu myös 12 ensimmäisen perhevapaakuukauden aikana.
Pätkätyötä tekevistä naisista jopa joka neljäs lykkää lasten tekoa.
Työelämä voi myös kokonaan estää vanhemmuuden. Synnytysikäisistä pätkätyötä tekevistä naisista jopa joka neljäs lykkää lasten tekoa. Lykkääminen lisää lapsettomuuden riskiä ja ainakin pienentää lopullista perhekokoa.
Pätkätöitä ei voi, eikä työvoimapoliittisista syistä edes kannata kieltää, mutta pätkätöiden tekijöiden asemaa voi parantaa. Pätkätöiden ketjuttaminen on jo kielletty.
Vireillä on pätkätyöläisten loma- ja äitiyslomaoikeuksien ja -korvausten parantaminen. Samoin vireillä on ketjuraskauksissa päivärahakorvausten uudistus niin, että seuraavissa raskauksissa päivärahakorvaukset ovat samat kuin ensimmäisen lapsen aikana.
Töissä käyvät vanhemmat tuntevat joutuvansa tekemään liian paljon kompromissejä työn eduksi, mutta perhe-elämän haitaksi.
Nyt lapsentekoa värittää sukupuolileima: lapset ovat naisten työnantajien asia. Vanhemmuuden pitäisi olla sekä sukupuoli- että kustannusneutraalia. Lisäksi perhevapaiden maksaminen sairausvakuutuksesta antaa raskaudesta ja lastenhoidosta kuvan sairautena.
Suurin korjattava asia ovat asenteet. Hoitovastuun nykyistä tasaisempi jakautuminen molemmille vanhemmille edistää vanhemmuutta ja parantaa vanhemmuuden laatua.
Tehokkain tapa tasata työnantajien vanhemmuudesta johtuvaa kustannustaakkaa on se, että isät ja äidit hoitavat yhtä lailla omia lapsiaan ilman syyllisyyttä ja ilman pelkoa urakehityksen vaarantumisesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.