Minulla on siis jonkunnäköinen pakko oire purra hampaita kokoajan yhteen aika kovalla voimalla vielä,
ja tunnen jotenkin että purenta ei olisi kohdallaan, koitan välillä jopa taivuttaa hampaani suoriksi vaikka purentani on ihan suht hyvä eikä näytä edes mitenkään vinolta,
Lopetin antipsykoottiset lääkkeet n.6kk sitten, söin niitä ihan turhaan montavuotta koska lääkäri ei osannut hoitaa masennusta, ahdistusta ja paniikkikohtauksia muutenkaan, masennus lääkkeet olen hiljattain lopettanut tavallaan vahingossa.
Mietin siis että kun söin lääkkeitä useamman vuoden niin onkohan ne voineet jättää minulle jonkinsortin häiriön, kuitenkin kun antipsykoottiset lääkkeethän kutistavat aivoja.
Tästä hampaiden pakonomaisesta purennasta on koitunut kovaa päänsärkyä jota ennen on ollut todella harvoin.
Psykiatrille en voi mennä koska todennäköisesti määrää vain lääkkeitä niinkuin tällä paikakunnan psykiatrilla on tapana. Ja entiset lääkkeet kun lopetin(ilman lääkärin suostumusta) oloni parani todella paljon, tuntui jopa että 2 vuotta elämästäni oli mennyt hukkaan syötyäni lääkkeitä suhteellisen kovalla annostuksellakin vielä, jota lääkäri sanoi vielä todella pieneksi. Lopetin lääkkeet kuitenkin todella hitaasti.
minulla on myös usein vaikeuksia niellä, ruokaa tai pelkkää tyhjää. Tiedän että on kaukaa haettua mutta olisiko lääkkeistä voinut tulla pysyvämpi ongelma?
ja tunnen jotenkin että purenta ei olisi kohdallaan, koitan välillä jopa taivuttaa hampaani suoriksi vaikka purentani on ihan suht hyvä eikä näytä edes mitenkään vinolta,
Lopetin antipsykoottiset lääkkeet n.6kk sitten, söin niitä ihan turhaan montavuotta koska lääkäri ei osannut hoitaa masennusta, ahdistusta ja paniikkikohtauksia muutenkaan, masennus lääkkeet olen hiljattain lopettanut tavallaan vahingossa.
Mietin siis että kun söin lääkkeitä useamman vuoden niin onkohan ne voineet jättää minulle jonkinsortin häiriön, kuitenkin kun antipsykoottiset lääkkeethän kutistavat aivoja.
Tästä hampaiden pakonomaisesta purennasta on koitunut kovaa päänsärkyä jota ennen on ollut todella harvoin.
Psykiatrille en voi mennä koska todennäköisesti määrää vain lääkkeitä niinkuin tällä paikakunnan psykiatrilla on tapana. Ja entiset lääkkeet kun lopetin(ilman lääkärin suostumusta) oloni parani todella paljon, tuntui jopa että 2 vuotta elämästäni oli mennyt hukkaan syötyäni lääkkeitä suhteellisen kovalla annostuksellakin vielä, jota lääkäri sanoi vielä todella pieneksi. Lopetin lääkkeet kuitenkin todella hitaasti.
minulla on myös usein vaikeuksia niellä, ruokaa tai pelkkää tyhjää. Tiedän että on kaukaa haettua mutta olisiko lääkkeistä voinut tulla pysyvämpi ongelma?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla Risperdal aiheutti samanlaisia ongelmia. Meni ohi, kun lopetin lääkityksen.
Tervehdys. Psykoaktiivisten aineiden käytön lopettaminen parantaa kenen tahansa vointia lähes poikkeuksetta eli siinä mielessä tahdon uskoa, että olet tehnyt viisaan valinnat vähentää.
Mitä tulee kokemaasi oireiluun, oletko huomannut, että sinulla olisi jotakin muita raajojen, leukojen tai esim. niskan pakkoliikkeitä? Neuroleptithan aiheuttavat erilaisia liikehäiriöitä, kuten tardiivi dyskenisia ja dystonia, jotka tuleva esiin usein vasta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Ilmiö on nimeltään unmasking. Toisaalta olen lukenut, että alkaa olla näyttöä myös siitä, että niin sanotut masennuslääkkeet aiheuttavat vastavia motorisia vaurioita niin ikään. Siitä huolimatta paras arvaukseni sinua tuntematta on, että neuroleptikäytöllä lienee se vahvin epäilynkohde oireisiisi liittyen, jos oireet ovat todella peräisin lääkekäytöstä. Mahdollista se on hyvinkin. 6 vuotta neuroleptilla on kuitenkin tuntuvan pitkä aika. Tutkimusten mukaan n. 5% käyttäjistä saa tardiivin dyskenisian per vuosi ja riski kumuloituu käyttövuosien kertyessä.
Oletko tutkituttanut itsesi jo jollain lääkärillä ja sulkenut pois kaikki muut mahdollisuudet, kuten niska- ja hartiaseudun kireydet sekä TMD:n (leukanivelvaivat) jne.? Tuli tällainen idea, että voisikohan kovaan yhteenpurentaa miettiä TMD:n hoidossa käytettäviä purentakiskoja pehmittämään kontaktia. Tästä kannattaa kyllä kysellä lääkäriltä, sillä en osaa sanoa mentäisiinkö siinä ojasta allikkoon...
Tärkeintähän olisi nyt varmasti ensiksi selvittää mistä oireet ovat peräisin. Jos purenta tuntuu todellakin tahdottomalta, on syytä epäillä että kyseesä on neuroleptien tai muiden käyttämiesi "mielialalääkkeiden" seuraamus. Psykiatrit lähes poikkeuksetta kiistävät kaikki aineidensa aiheuttamat vammat, joten joutunet hakemaan diagnoosia oikealta lääkäriltä. Neurologi voisi olla oikea henkilö, mutta kysymällähän se selviää.
Kaikki psykoaktiiviset aineet voivat jättää, varsinkin pitkässä käytössä, pysyviä aivovaurioita jälkeensä vaikka monelle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikea hyväksyä ja ymmärtää sitä. Aina, kun mielialalääkkeitä lähtee käyttämään pitää hyväksyä riski pysyviin vammoihin. Psykiatria ei koskaan varoita näistä vaaroista, joten oma-aloitteisuus on ratkaisevaa suojautumisen kannalta.
kanssa, että se on lääkkeiden jättämä pysyvä (?) vamma.
Mulla on samanlaista. Nää oireet tuli ketipinoreitten syönnin aikana, alko ihan yks kaks. Nyt yritän jättää ketipinorit mutta nopeaa niitä ei saa jättää, vaan hiljalleen. Mulla on itelläki ny siis pakkopurentaa, pakkoajatuksia, sit pitää jännittää aina jotai lihasta ku muuten alkaa ahistaa jos nii ei tee. On nuo lääkkeet vaa s**tanasta.. Pyrin kaikista eroon ja alotan kohta Fitline kuurin joka tehoaa mieleen sekä kroppaan ja vähentää masennusta ja tämmöstä. Tullu itekki huomattua et lääkkeistä ei tosiaankaa oo mitää muutaku vaivaa... Ja se et jos teille määrätää unettomuute KETIPINOREITA nii älkää vaan suostutko siihen! Oon lukenu ja kuullu kavereilta/lähipiiristä nii paljo paskaa niistä et nyt mullekki riitti. Kyllä niillä uni tulee mutta ne on samaan aikaan antipsykootteja ja niitä käytetää myös psykoosien tms hoitoon.. että joo. Onha nämä veemäisiä nää pakko-oireet mut niihin tottuu eikä niitä välttämättä ees huomaa. Ois kyllä helpompaa jossei ois mitää tämmöstä, eihän tämä nyt kivaakaan oo.