Huomenna lähden

"Ei kuulunut laulua minkäänlaista.

Sen laulun tahtoisin muistaa
nyt.
Virikkeetön lapsuus,
pisaroiden sumentama ikkuna
ja maidonvalkea hiljaisuus,
odottava.
Ei ole tyhjyyttä.
Katso siihen, tuijota
kunnes se alkaa elää.
Sillä tyhjyydessä värähtelee
suonistona
valtakunta, potentia.
Ja siitä mikä sinulta puuttuu
sinä kokoat itsesi.
Sade huuhtoo ikkunan
kirkkaaksi, aurinko
kuivaa kyyneleet, ja katso,
sinun maisemasi elää ja on
todistettava.
Poskillasi nautinnon suola."

Ja lopulta tämä ja viimein tämä ja lopullisesti tämä:



"Katsomme toisiamme silmiin.
Mahdottomuus.
Meitä ei ole, ei kahta tahtoa
kuin purje ja myötäinen.
Ja jo tämän katseen aikana
näen sinun etääntyvän silmissä.
Sulassa ytimessä törmäilee jokin kiinteä
ja pinta järkkyy.
Tai suuren laivan ruumassa
lasti liikahtaa
ja matka jatkuu
vähän kallellaan."

Tänä yönä voin kirjoittaa
surullisimmat säkeeni

Kirjoittaa vaikka yö on tähtikirkas ja
sinisinä värisevät kaukaiset planeeta.

yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni
minä rakastin häntä ja toisinaan hänkin rakasti minua.

Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.

Hän rakasti minua ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.

kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.

Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.

Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.

Sama yö, joka vaaleentaa samat puut
Me silloiset, emme ole samat enää.

En rakasta häntä enään, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.

En rakasta häntä enää, totta kyllä. mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt, mutta unohdus pitkä.

Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Vaikka tämä olisi viimeinen tuska, jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet, jotka hänelle kirjoitan.

Pablo Neruda

Anteeksi kirjoitus ja välimerkki virheet :(

Tulla lähelle
vaatii sinulta voimaa,
paljon
väkevää voimaa.

olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta
paljon
paljasta rohkeutta.

Päästää lähelle
sisälle
vaatii sinulta
vain
uskoa toiseen ihmiseen.

Tommy Tabermann

"Olen loukannut sinua, rakkaani,
ja repinyt rikki sydämesi.

Koeta ymmärtää.
Kaikki tietävät
millainen minä olen,
mutta silti olen
sinua varten luotu."