Mikä tää Turkki-juttu on?

Onko ne kymmenet Turkin kurdit, jotka "parannuksen armon saivat", pysyneet uskossaan?

Oliko heidän parannuksensa oikeaa parannusta, vaiko vain muodon vuoksi taikka sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vuoksi tehtyä parannusta?

Itse olen kuullut, että Turkin "uskovaiset" olisivat olleet feikkaajia.
Se, joka oli saavinaan parannuksen armon, eli kovissa harhoissaan, tai sitten hän oli etevä esittelemään. Muutama muu Turkkilainen "liittyi" myös vanhoillislestadiolaisiin. He eivät uskoneet sydämestään syntejään anteeksi, mutta ajattelivat, että se pitää suorittaa, jotta pääsee liikkeeseen jäseneksi. Eihän Turkissa mitään jäsenyyksiä oikeastaan ollut, vaan tuo jäsenyys lähinnä vertauskuvallisesti. He ajattelivat, että kun ovat päässeet osaksi jotain joukkoa, saavat ehkä jotain apua köyhyyteen tai jonkinlaiseen tyhjiöön, josta olivat kärsineet.
Nämä "parannuksen" tehneet turkkilaiset eivät kuitenkaan ruvenneet elämään, kuten Jumalan lapsen pitäisi. Ensinnäkään eivät vaikuttaneet kovin luotettavilta, kun saattoivat puhua sitä ja tehdä toista. He eivät olleet kovin taitavia valehtelussa, joten jäivät kiinni siitä.

Erään kans juteltiin näistä Turkin uskovaisista, niin se totesi, että kyllä he ihan uskomassa ovat, eikä meidän pidä täällä kaukana pohjolassa ruveta tuomitsemaan heitä. Että kyllä se Jumalan henki vaikuttaa ihmeellisellä tavalla sielläkin. Ja että siellä on ruvettu elämään suuria herätyksen aikoja.
Mutta vuosia kului. Minne jäivät Turkin uskovaisten kuulumiset?
Päivämiehessä ei kirjoiteltu heidän elämästään enää yhtään mitään.
SRK:lla oli tarkoitus aloittaa laajempi lähetystyö Turkissa. En tiedä, ollaanko sitä tehty, mutta kirjoittelut Turkin uskovaisista loppuivat.

Togossa sen sijaan on saatu kokea herätyksen aikoja ja heistä on kirjoiteltu edelleenkin. Enää ei ole syytä epäillä heidän sydämensä tilaa, kuten alkuun itellä oli valitettavasti tapana. Heillä kun on korvakoruja yms. maailmallisina pidettyjä merkkejä. Mutta nyt olen vähitellen oppinut ymmärtämään, että ne ovat vain tapa-, ja kulttuurikysymyksiä. Korvakorut kuuluvat heidän kulttuuriin!

mikä on totuus? kirjoitti:

Onko ne kymmenet Turkin kurdit, jotka "parannuksen armon saivat", pysyneet uskossaan?

Oliko heidän parannuksensa oikeaa parannusta, vaiko vain muodon vuoksi taikka sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vuoksi tehtyä parannusta?

Ihmeellistä että epäiselt kanssaihmisten totuudellisuutta! Mikä syy sinulla on moiseen väheksyntään?

"Oliko heidän parannuksensa oikeaa parannusta, vaiko vain muodon vuoksi taikka sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vuoksi tehtyä parannusta? "

Mitä muuta kuin tuon saman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vuoksi helsinkiläiset vl:t juoksee seuroissa ja noudattaa umpityperiä, Raamattuun ja kristioppiin perustumattomia, itte keksaistuja sääntöjä?

Ei suomalainen vl ole yhtään sen parempi kun turkkilainen.

Nreeet. kirjoitti:

Itse olen kuullut, että Turkin "uskovaiset" olisivat olleet feikkaajia.
Se, joka oli saavinaan parannuksen armon, eli kovissa harhoissaan, tai sitten hän oli etevä esittelemään. Muutama muu Turkkilainen "liittyi" myös vanhoillislestadiolaisiin. He eivät uskoneet sydämestään syntejään anteeksi, mutta ajattelivat, että se pitää suorittaa, jotta pääsee liikkeeseen jäseneksi. Eihän Turkissa mitään jäsenyyksiä oikeastaan ollut, vaan tuo jäsenyys lähinnä vertauskuvallisesti. He ajattelivat, että kun ovat päässeet osaksi jotain joukkoa, saavat ehkä jotain apua köyhyyteen tai jonkinlaiseen tyhjiöön, josta olivat kärsineet.
Nämä "parannuksen" tehneet turkkilaiset eivät kuitenkaan ruvenneet elämään, kuten Jumalan lapsen pitäisi. Ensinnäkään eivät vaikuttaneet kovin luotettavilta, kun saattoivat puhua sitä ja tehdä toista. He eivät olleet kovin taitavia valehtelussa, joten jäivät kiinni siitä.

Erään kans juteltiin näistä Turkin uskovaisista, niin se totesi, että kyllä he ihan uskomassa ovat, eikä meidän pidä täällä kaukana pohjolassa ruveta tuomitsemaan heitä. Että kyllä se Jumalan henki vaikuttaa ihmeellisellä tavalla sielläkin. Ja että siellä on ruvettu elämään suuria herätyksen aikoja.
Mutta vuosia kului. Minne jäivät Turkin uskovaisten kuulumiset?
Päivämiehessä ei kirjoiteltu heidän elämästään enää yhtään mitään.
SRK:lla oli tarkoitus aloittaa laajempi lähetystyö Turkissa. En tiedä, ollaanko sitä tehty, mutta kirjoittelut Turkin uskovaisista loppuivat.

Togossa sen sijaan on saatu kokea herätyksen aikoja ja heistä on kirjoiteltu edelleenkin. Enää ei ole syytä epäillä heidän sydämensä tilaa, kuten alkuun itellä oli valitettavasti tapana. Heillä kun on korvakoruja yms. maailmallisina pidettyjä merkkejä. Mutta nyt olen vähitellen oppinut ymmärtämään, että ne ovat vain tapa-, ja kulttuurikysymyksiä. Korvakorut kuuluvat heidän kulttuuriin!

"Mutta vuosia kului. Minne jäivät Turkin uskovaisten kuulumiset?
Päivämiehessä ei kirjoiteltu heidän elämästään enää yhtään mitään."

Kun vain harvalla suomalaisella on ollut sinne mitään yhteyksiä niin eipä niitä kirjoituksia sitten ole ollut.

Voiko olla uskovainen vain silloin jos pitää yhteyttä suomenkielisiin vl uskovaisiin?

eikö voi olla omassa porukassaan vl ilman yhteyttä Suomeen ja Suomen kieleen?

pidän vaatimuksiasi omituisina. Kristiusko lähti liikkeeelle palestiinasta eikä se ole mihinkään maahan sidottua uskoa.

mikä on totuus? kirjoitti:

Onko ne kymmenet Turkin kurdit, jotka "parannuksen armon saivat", pysyneet uskossaan?

Oliko heidän parannuksensa oikeaa parannusta, vaiko vain muodon vuoksi taikka sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vuoksi tehtyä parannusta?

Aivan samanlaista parannusta tekivät kuin Suomalaisetkin, sitä en tiedä oliko heillä rikoksia salattavana ja olivat kuulleet että täällä on lahko joka osaa tämän erinomaisesti erikoisella rippitempulla.

Nreeet. kirjoitti:

Itse olen kuullut, että Turkin "uskovaiset" olisivat olleet feikkaajia.
Se, joka oli saavinaan parannuksen armon, eli kovissa harhoissaan, tai sitten hän oli etevä esittelemään. Muutama muu Turkkilainen "liittyi" myös vanhoillislestadiolaisiin. He eivät uskoneet sydämestään syntejään anteeksi, mutta ajattelivat, että se pitää suorittaa, jotta pääsee liikkeeseen jäseneksi. Eihän Turkissa mitään jäsenyyksiä oikeastaan ollut, vaan tuo jäsenyys lähinnä vertauskuvallisesti. He ajattelivat, että kun ovat päässeet osaksi jotain joukkoa, saavat ehkä jotain apua köyhyyteen tai jonkinlaiseen tyhjiöön, josta olivat kärsineet.
Nämä "parannuksen" tehneet turkkilaiset eivät kuitenkaan ruvenneet elämään, kuten Jumalan lapsen pitäisi. Ensinnäkään eivät vaikuttaneet kovin luotettavilta, kun saattoivat puhua sitä ja tehdä toista. He eivät olleet kovin taitavia valehtelussa, joten jäivät kiinni siitä.

Erään kans juteltiin näistä Turkin uskovaisista, niin se totesi, että kyllä he ihan uskomassa ovat, eikä meidän pidä täällä kaukana pohjolassa ruveta tuomitsemaan heitä. Että kyllä se Jumalan henki vaikuttaa ihmeellisellä tavalla sielläkin. Ja että siellä on ruvettu elämään suuria herätyksen aikoja.
Mutta vuosia kului. Minne jäivät Turkin uskovaisten kuulumiset?
Päivämiehessä ei kirjoiteltu heidän elämästään enää yhtään mitään.
SRK:lla oli tarkoitus aloittaa laajempi lähetystyö Turkissa. En tiedä, ollaanko sitä tehty, mutta kirjoittelut Turkin uskovaisista loppuivat.

Togossa sen sijaan on saatu kokea herätyksen aikoja ja heistä on kirjoiteltu edelleenkin. Enää ei ole syytä epäillä heidän sydämensä tilaa, kuten alkuun itellä oli valitettavasti tapana. Heillä kun on korvakoruja yms. maailmallisina pidettyjä merkkejä. Mutta nyt olen vähitellen oppinut ymmärtämään, että ne ovat vain tapa-, ja kulttuurikysymyksiä. Korvakorut kuuluvat heidän kulttuuriin!

"Ensinnäkään eivät vaikuttaneet kovin luotettavilta, kun saattoivat puhua sitä ja tehdä toista. He eivät olleet kovin taitavia valehtelussa, joten jäivät kiinni siitä."

Ensimmäinen lause kuvaa hyvin myös suomalaista vl-liikettä. Toinen lause herättää ajatuksen että pitääkö olla hyvä valehtelemaan, siis ettei jää kiinni ollakseen ainoa oikea vl- uskovainen.

Menkää ja tehkää kirjoitti:

"Mutta vuosia kului. Minne jäivät Turkin uskovaisten kuulumiset?
Päivämiehessä ei kirjoiteltu heidän elämästään enää yhtään mitään."

Kun vain harvalla suomalaisella on ollut sinne mitään yhteyksiä niin eipä niitä kirjoituksia sitten ole ollut.

Voiko olla uskovainen vain silloin jos pitää yhteyttä suomenkielisiin vl uskovaisiin?

eikö voi olla omassa porukassaan vl ilman yhteyttä Suomeen ja Suomen kieleen?

pidän vaatimuksiasi omituisina. Kristiusko lähti liikkeeelle palestiinasta eikä se ole mihinkään maahan sidottua uskoa.

Jos yhteydet muihin uskovaisiin katkeaa, on suuren suuri vaara, että erillään olevat ajautuvat väärille teille. Näin ei kuitenkaan aina käy. Esimerkiksi Neuvostoliiton aikana eli pieni vanhoillislestadiolaisten joukko meistä eristyksissä. Myöhemmin yhteys saatiin takaisin. He olivat säilyneet uskomassa senkin ajan, kun yhteydet olivat poikki.

Maapallolla on varmaan muitakin pieniä seurakuntia, jotka ovat vielä elävässä uskossa, mutta joihin yhteydet ovat poikki. Mutta sitäkin enemmän on niitä joukkoja, jotka ovat eristyksissä ollessaan ajautuneet ulos Jumalan valtakunnasta ja tämä on aina harmillista.

Nreeet. kirjoitti:

Itse olen kuullut, että Turkin "uskovaiset" olisivat olleet feikkaajia.
Se, joka oli saavinaan parannuksen armon, eli kovissa harhoissaan, tai sitten hän oli etevä esittelemään. Muutama muu Turkkilainen "liittyi" myös vanhoillislestadiolaisiin. He eivät uskoneet sydämestään syntejään anteeksi, mutta ajattelivat, että se pitää suorittaa, jotta pääsee liikkeeseen jäseneksi. Eihän Turkissa mitään jäsenyyksiä oikeastaan ollut, vaan tuo jäsenyys lähinnä vertauskuvallisesti. He ajattelivat, että kun ovat päässeet osaksi jotain joukkoa, saavat ehkä jotain apua köyhyyteen tai jonkinlaiseen tyhjiöön, josta olivat kärsineet.
Nämä "parannuksen" tehneet turkkilaiset eivät kuitenkaan ruvenneet elämään, kuten Jumalan lapsen pitäisi. Ensinnäkään eivät vaikuttaneet kovin luotettavilta, kun saattoivat puhua sitä ja tehdä toista. He eivät olleet kovin taitavia valehtelussa, joten jäivät kiinni siitä.

Erään kans juteltiin näistä Turkin uskovaisista, niin se totesi, että kyllä he ihan uskomassa ovat, eikä meidän pidä täällä kaukana pohjolassa ruveta tuomitsemaan heitä. Että kyllä se Jumalan henki vaikuttaa ihmeellisellä tavalla sielläkin. Ja että siellä on ruvettu elämään suuria herätyksen aikoja.
Mutta vuosia kului. Minne jäivät Turkin uskovaisten kuulumiset?
Päivämiehessä ei kirjoiteltu heidän elämästään enää yhtään mitään.
SRK:lla oli tarkoitus aloittaa laajempi lähetystyö Turkissa. En tiedä, ollaanko sitä tehty, mutta kirjoittelut Turkin uskovaisista loppuivat.

Togossa sen sijaan on saatu kokea herätyksen aikoja ja heistä on kirjoiteltu edelleenkin. Enää ei ole syytä epäillä heidän sydämensä tilaa, kuten alkuun itellä oli valitettavasti tapana. Heillä kun on korvakoruja yms. maailmallisina pidettyjä merkkejä. Mutta nyt olen vähitellen oppinut ymmärtämään, että ne ovat vain tapa-, ja kulttuurikysymyksiä. Korvakorut kuuluvat heidän kulttuuriin!

Korvakorut kuuluvat myös suomalaiseen kulttuuriin, mutta eihän se ole sama asia, koska vanhoillislestadiolaisuus haluaa eristäytyä ja erottua ulkoisilla merkeillä yhteiskunnasta :)

Jazmi. kirjoitti:

Jos yhteydet muihin uskovaisiin katkeaa, on suuren suuri vaara, että erillään olevat ajautuvat väärille teille. Näin ei kuitenkaan aina käy. Esimerkiksi Neuvostoliiton aikana eli pieni vanhoillislestadiolaisten joukko meistä eristyksissä. Myöhemmin yhteys saatiin takaisin. He olivat säilyneet uskomassa senkin ajan, kun yhteydet olivat poikki.

Maapallolla on varmaan muitakin pieniä seurakuntia, jotka ovat vielä elävässä uskossa, mutta joihin yhteydet ovat poikki. Mutta sitäkin enemmän on niitä joukkoja, jotka ovat eristyksissä ollessaan ajautuneet ulos Jumalan valtakunnasta ja tämä on aina harmillista.

"Jos yhteydet muihin uskovaisiin katkeaa, on suuren suuri vaara, että erillään olevat ajautuvat väärille teille"

Tämä on se suuri harha, jossa vanhoilliset elävät, että ne yhteydet toisiin uskovaisiin tarkoittaa nimen omaan yhteyttä vanhoillislestadiolaisiin ja vanhoillislestadiolaisuuteen, koska eihän muilla ole elävää uskoa VL:n opetuksen mukaan :)