Sain tänään lääkärinlausunnon sairaalakäynnistä jossa lukee: "..mielessä ollut ajoittain itsetuhomietteitä, esim. lääkkeiden ottamisesta tai korkealta hyppäämisestä..."
En ole missään vaiheessa puhunut korkealta hyppäämisestä, ehkä sanonut "hypätä järveen" tms. Suorastaan karmaiseva tuo lause koska tulee sellainen olo että kuolemanikin on jo valmiiksi suunniteltu eli minut ajetaan ottamaan yliannos lääkkeitä ja sitten joku heittää korkealta alas. En sanoisi koskaan että suunnittelen hypätä jostain korkealta koska minulla on korkeanpaikankammo. En siis pystyisi edes menemään paikkaan josta hypätä. Onko muille sattunut vastaavia?
En ole missään vaiheessa puhunut korkealta hyppäämisestä, ehkä sanonut "hypätä järveen" tms. Suorastaan karmaiseva tuo lause koska tulee sellainen olo että kuolemanikin on jo valmiiksi suunniteltu eli minut ajetaan ottamaan yliannos lääkkeitä ja sitten joku heittää korkealta alas. En sanoisi koskaan että suunnittelen hypätä jostain korkealta koska minulla on korkeanpaikankammo. En siis pystyisi edes menemään paikkaan josta hypätä. Onko muille sattunut vastaavia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Liioittelet. Itse hain astmadiagnoosia ja 5min tapaamisen jälkeen sain terveyskeskuslääkäriltä diagnoosiksi skitsofreenikko. Astma vahvistui myöhemmin kokeissa:-D ja skitsofreenikko en ole vieläkään vaan kaksisuuntainen. Olisi hullua ottaa jokainen asia niin kovin vakavasti.
Niin no ehkä olenkin itse skitsofreenikko ja näen outoja juttuja kaikessa. Kaksisuuntainen luultavasti olen ainakin ja siihen pitäisi saada diagnoosi ja lääkitys kohdalleen. Nyt on hoidettu masennuksena ja psykooseina. Hyvä että joku välillä palauttaa jalat maahan.
Jotkut psykiatrit kirjoittelee lausuntoihin mitä päähän pälkähtää,ei kannata ottaa niin vakavasti.Voi olla niinkin että toopella on mennyt potilaat sekaisin.Jos vielä tapaat kyseisen lääkärin niin kysy miksi kirjoittelet näin levottomia.
"ei kannata ottaa niin vakavasti"
Oikeasti? Kyse on kuitenkin lääkäreistä.. Jos kaikki lääkärit suhtautuisivat asioihin yhtä rennosti ja leväperäisesti, niin olisi lähestulkoot ihme että joku ylipäätään kävelisi jotenkuten hengissä ulos lääkäristä.
Itsekin sain pitkän taistelun jälkeen psykiatrin viimein tajuamaan että minulla ei ole koskaan ollut masennusoireita.. Ko. lääkäri näytti siinä kohtaa suorastaan järkyttyneeltä kun tajusi, ettei hänellä itsellään tosiaan ollut mitään syytä edes epäillä masennusta.
Pointti oli siinä,että koko psykiatria on mielipidepelleilyä.Yksi psykiatri näkee syvän masennuksen,toinen samassa ihmisessä persoonallisuushäiriön.Tai jotain siltä väliltä.Tietenkään näin ei saisi olla,mutta sitä se ikävä kyllä on.Jos somaattisella puolella jalka on poikki,se on poikki.Sitä ei käy kiistäminen.Psykiatriassa diagnoosin psykiatri voi päättää itse.Jos ei pidä potilaasta,sitä pottumaisempi diagnoosi.
Nimenomaan.. Pointtini olikin siinä, että sitä ei saa hyväksyä.
Sitä kun joskus sanotaan, että pahoja asioita ei tapahdu siksi että on pahoja ihmisiä, vaan siksi että hyvät ihmiset eivät tee mitään.. Siinä on totuuttakin mukana. Eivät asiat muutu itsekseen, jos kukaan muu ei sitä muutosta tee, niin sitten se on tehtävä itse.
Puolet jutuista on puuta heinää, ihan normaalia. Asiat todellakin käsittää itse ja psykiatri on saanut vain pintaraapaisun ajatuksistasi.
Selvää ei ole usein fyysinenkään vika, parasta itsekin selvittää asioita netistä tai muuten. Hyvää psyykekirjallisuutta löytyy kirjastojen kellareita myöten.