Ei. Tilanne ei edelleenkään ole edennyt niin pitkälle että olisin saanut kysyä sinua edes kahville. Koulu on periaatteessa jo loppunut mutta käymme vielä samoissa kokeissa. Ja toivottavasti tapaamme myös päätösbileissä sillä niiden varaan lasken kaiken. Olen laskenut jo kauan, aiemmin kirjoitinkin että viimeisten koulutapaamisten varaan joka tarkoitti juuri sitä. Ja jollen saa mahdollisuutta sielläkään niin laitan yksityisviestin facebookissa.. Olen nimittäin paljon parempi kirjoittamaan kuin puhumaan..
Näiden viimeisten viikkojen ajan olen koettanut viestiä varovasti kiinnostustani ja lähentyä edes jollakin tasolla. Olen yrittänyt maalailla positiivista kuvaa itsestäni ja käyttäytyä niin että ulos kutsuminen olisi luontevaa; täydellisen välinpitämättömyyden jäljiltä se ei sitä olisi.
No, osin suunnitelma on onnistunut, osin ei.
Mielestäni olen onnistunut nyt käyttäytymään kutakuinkin kohteliaasti, hymyillyt, hakeutunut lähellesi. Mutta kun sinusta en saa selvää. Siksi täällä kirjoitankin.. Osaavatko ulkopuoliset sanoa oletko edelleen kiinnostunut, miten tilannetta tulisi jälleen kerran tulkita.. En ymmärrä...
Palaten hieman ajassa taakse.. Olet yrittänyt jutella minulle niitä näitä, panikoin, vastasin hieman töykeästi ja pakenin tilannetta. Tämän jälkeen olen kumminkin mielestäni onnistunut viestimään kiinnostukseni ja tykkäsit myös facebook-päivityksestäni.
No, eniten ihmetystä aiheuttaa vaihteleva ulosantisi; toisinaan tunnut hakeutuvan tarkoituksellisesti lähelle ja samoihin tilateisiin, toisinaan pakenevan.. Toisinaan hymyilet, naurat, olet positiivinen ja välillä varovasti vilkaiset minua. Tällöin yleensä samaan aikaan juttelet kaverisi kanssa. Mutta kun et juttele niin ilmeesi muuttuu heti vakavaksi. En tajua johtuuko se vihasta, epätoivosta, pelosta, pettymyksestä vai mistä..? Oletko pettynyt kun en tee aloitetta..?
Tänään tarjosin sinulle tilaisuuden istua lähelleni. Itse asiassa lähes pakotin sinut siihem sopivalla ajoituksella ja sijoittumisella. Et kuitenkaan valinnut aivan lähimmäistä paikkaa, vaan kaverisi valitsi sen. Samalla tajusin että tämä kaveri on muutoinkin yrittänyt mahdollisesti hakea kontaktia paljon aktiivisemmin. Koska sinua en ujostele, olen saattanut antaa vahingossa, todella siis vahingossa kuvan että olen kiinnostunutkin sinusta.. Aina kun yritän saavuttaa katsekontaktin ihastukseeni tavoitankin vahingossa kaverisi katseen.. Aina kun yritän etäisesti päästä mukaan jutteluun tai vihjailen kaverisi tuntuu reagoivam paljon kiinnostuneemmin.. Voiko siis olla että tässä on syntynyt väärinkäsitys että olen kiinnostinut kaveristasi ja siksi olet pettynyt..?
No, semmoinem tilanne tänään vielä oli että lähdin muutoin tyhjältä parkkipaikalta kun tulit kahden kaverisi kanssa autollenne.. Katsoin lähtiessäni sinua, mutta kukaan teistä ei katsonut minua. Et katsonut minua vaikka olisit voinut tehdä sen vaivihkaa muilta ja varmasti tiesit että se olin minä.
Miten tilannetta tulee oikein lukea..?
Mitä teen..? Taas sama kysymys..
Onko jo turhaa kysellä perääsi..?
Ja mitä sanon..?
Aloitanko anteeksipyynnöllä..?
Tunnustanko suoraan kuinka hulluna olen vai yritänkö esittää että olen nyt vasta hieman kiinnostunut ja haluan tutustua..? Sepitänkö pitkästi kaiken siitä miten tilanteeseen on tultu vai kysynkö lyhyesti että hei, haluasin tutustua, lähtisitkö kahville..? Myönnänkö että iskin silmäni sinuun jo syksyllä ja näin kauan olen pantannut..?
Ja uskallanko jättää kysymisen facebookin varaan..? Edelleenkin, luontevasti puhumalla asia on hankala hoitaa minulle, koska olet aina kavereidesi seurassa, joka tekee aloitteen tekemisestä paljon hankalampaa. Ja todellakin kirjoittaminem onnistuu siis paremmin...
En tiedä odotitko minun tekevän tänään aloitteen kun koululla oli oikeastaan enää vain minä ja sinö kavereinesi. Lähellä se kyllä olikin, olin jo aloittassa keskustelua kun tilanne kuivui kokoon taas..
Toivottavasti vielä jaksat odottaa...
Näiden viimeisten viikkojen ajan olen koettanut viestiä varovasti kiinnostustani ja lähentyä edes jollakin tasolla. Olen yrittänyt maalailla positiivista kuvaa itsestäni ja käyttäytyä niin että ulos kutsuminen olisi luontevaa; täydellisen välinpitämättömyyden jäljiltä se ei sitä olisi.
No, osin suunnitelma on onnistunut, osin ei.
Mielestäni olen onnistunut nyt käyttäytymään kutakuinkin kohteliaasti, hymyillyt, hakeutunut lähellesi. Mutta kun sinusta en saa selvää. Siksi täällä kirjoitankin.. Osaavatko ulkopuoliset sanoa oletko edelleen kiinnostunut, miten tilannetta tulisi jälleen kerran tulkita.. En ymmärrä...
Palaten hieman ajassa taakse.. Olet yrittänyt jutella minulle niitä näitä, panikoin, vastasin hieman töykeästi ja pakenin tilannetta. Tämän jälkeen olen kumminkin mielestäni onnistunut viestimään kiinnostukseni ja tykkäsit myös facebook-päivityksestäni.
No, eniten ihmetystä aiheuttaa vaihteleva ulosantisi; toisinaan tunnut hakeutuvan tarkoituksellisesti lähelle ja samoihin tilateisiin, toisinaan pakenevan.. Toisinaan hymyilet, naurat, olet positiivinen ja välillä varovasti vilkaiset minua. Tällöin yleensä samaan aikaan juttelet kaverisi kanssa. Mutta kun et juttele niin ilmeesi muuttuu heti vakavaksi. En tajua johtuuko se vihasta, epätoivosta, pelosta, pettymyksestä vai mistä..? Oletko pettynyt kun en tee aloitetta..?
Tänään tarjosin sinulle tilaisuuden istua lähelleni. Itse asiassa lähes pakotin sinut siihem sopivalla ajoituksella ja sijoittumisella. Et kuitenkaan valinnut aivan lähimmäistä paikkaa, vaan kaverisi valitsi sen. Samalla tajusin että tämä kaveri on muutoinkin yrittänyt mahdollisesti hakea kontaktia paljon aktiivisemmin. Koska sinua en ujostele, olen saattanut antaa vahingossa, todella siis vahingossa kuvan että olen kiinnostunutkin sinusta.. Aina kun yritän saavuttaa katsekontaktin ihastukseeni tavoitankin vahingossa kaverisi katseen.. Aina kun yritän etäisesti päästä mukaan jutteluun tai vihjailen kaverisi tuntuu reagoivam paljon kiinnostuneemmin.. Voiko siis olla että tässä on syntynyt väärinkäsitys että olen kiinnostinut kaveristasi ja siksi olet pettynyt..?
No, semmoinem tilanne tänään vielä oli että lähdin muutoin tyhjältä parkkipaikalta kun tulit kahden kaverisi kanssa autollenne.. Katsoin lähtiessäni sinua, mutta kukaan teistä ei katsonut minua. Et katsonut minua vaikka olisit voinut tehdä sen vaivihkaa muilta ja varmasti tiesit että se olin minä.
Miten tilannetta tulee oikein lukea..?
Mitä teen..? Taas sama kysymys..
Onko jo turhaa kysellä perääsi..?
Ja mitä sanon..?
Aloitanko anteeksipyynnöllä..?
Tunnustanko suoraan kuinka hulluna olen vai yritänkö esittää että olen nyt vasta hieman kiinnostunut ja haluan tutustua..? Sepitänkö pitkästi kaiken siitä miten tilanteeseen on tultu vai kysynkö lyhyesti että hei, haluasin tutustua, lähtisitkö kahville..? Myönnänkö että iskin silmäni sinuun jo syksyllä ja näin kauan olen pantannut..?
Ja uskallanko jättää kysymisen facebookin varaan..? Edelleenkin, luontevasti puhumalla asia on hankala hoitaa minulle, koska olet aina kavereidesi seurassa, joka tekee aloitteen tekemisestä paljon hankalampaa. Ja todellakin kirjoittaminem onnistuu siis paremmin...
En tiedä odotitko minun tekevän tänään aloitteen kun koululla oli oikeastaan enää vain minä ja sinö kavereinesi. Lähellä se kyllä olikin, olin jo aloittassa keskustelua kun tilanne kuivui kokoon taas..
Toivottavasti vielä jaksat odottaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarkennusta ja lisäys:
Epäilen siis että kaverisi on kiinnostunut koska kaverisi yrittää hakea kontaktia katseella sekä puhumalla.
Ja tärkeä kysymys: miten luulette hänen reagoivan, jos hän on ollut ihastunut minuun jo kauan, olen vaikuttanut sivuuttavan hänet ja ehkä jopa että olen kiinnostunut hänen kaveristaan. Ja sitten koulun loputtua laitan anteeksipyytelevän viestin jossa ilmaisen kiinnostukseni ja kysyn ulos..? Kuinka nainen reagoi jos hän on yrittänyt jo päästä yli ja mies sitten vasta tekee aloitteen..?
Jos hän pitää sinusta vielä, hän on varmasti ilahtunut yhteydenotostasi. Ei rakkausasioissa kannata ajatella liian "ylpeästi". Toisen häiritseminen on eri asia. Mutta lähesty ja kerro tunteesi, sittenhän näet missä mennään. Onnea sinulle.
Ilmeisesti lukioihastuksest kyse. Eli mis lukioss oot? Kiitos vastauksest etukäteen!
Jo pelkästään kirjoitustavasta erotan ettet se valitettavasti ole sinä joka kyselee...
Parempi etten enää lisää paljasta, riskeeraisin molempien yksityisyyden jos vielä kertoisin.. Mutta kuten olen aiemminkin kirjoitellut niin sinä kuljet naapurikunnasta H samaan lukioon paikkakunnalle S...
Mutta et enää kauan...
En tiedä mitä tässä enää voi tehdä, vaikutat suuttuneelta joten mahtaako olla turhaa kysellä enää..
No, sitten kun lukio on lopullisesti finaalissa niin ainakin viestin laitan, ei sillä ole enää väliä sitten ja ei jää niin pahasti kaihertamaan..
Olisko lukio Sysmässä ja naapuripaikkakunta Hartola?
Valitan jos heräsi toiveita mutta ei.
Mutta jos olette samankaltasessa tilanteessa niin tehkää asialle jotain, ajoissa. Minä taisin vain olla liian hidas ja nyt sydämeni särkyy. Vaikka vielähän minulla on teoreettiset mahdollisuudet...
Laita sitä viestiä!
Piristy, äläkä toiveita menetä. Usko pois, kaikki tulee järjestymään. Ei oo ikin liian myöhästä. Kuulostat ihan rakastuneelt, ett kannataaks sun luovuttaa täst vaihees. EI TIETENKÄÄ. Ellet mene loppuun asti, et voi tietää miten asiat käy. Etkä voi loppujen lopuks kokea yrittänees. Lisäks voit yllättyä positiivisest...=) Elämä on yllätyksiä täynnä