Hei kaikki ihastuneet... Missä vaiheessa te joilla on lapsi/lapsia edellisestä suhteesta kerrotte uudelle ihastukselle että sinulla on lapsia?? Olen puoli vuotta sitten eronnut ja tämä kaikki on minulle aivan uutta... Nyt eräs mies halusi vaihtaa numeroita kanssani kun olimme vkl baarissa ja sovimme treffit... Mietin että olisiko asiallista kertoa nyt jo lapsista (koska ovat kuitenkin vuoroviikoin minulla) vai sitten treffeillä? Hieman olen ihastunut mutta toki lapset menee kaiken edelle enkä ole varsinaisesti edes miestä etsimästä mutta sattuipas nyt vaan niin käymään että ihastuin vaikka luulin etten toivu kun edellinen ero oli aika rankka...
Milloin kertoa lapsista?
Elämäonsittenkin
102197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Avoimuus on se perusta jolle rakennetaan tulevaisuus, eli kannattaa kertoa heti.
Jos lähtee livohkaan niin ei ollut sinua varten.
No näinhän se on ettei ole todellakaan minua varten jos ei voi sietää lapsia tai kokee muuten ahdistavana että minulla on lapsia ylipäätänsä. Mutta silti tulee vaa ajateltua typerästi että "jos se vaa saa tutustua muhun kunnolla niin se antaa mulle mahdollisuuden". Mutta vaikka tästä ei mitään tuliskaan niin silti ihan mahtava fiilis olla ihastunut :)
" "jos se vaa saa tutustua muhun kunnolla niin se antaa mulle mahdollisuuden""
Voi hyvä ihme.
Ei kyse todellakaan ole mistään ettei voisi sietää lapsia tai kokee ne ahdistavina vaan siitä että siinä joutuu lopulta yhden ihmisen sijaan tutustumaan useampaan ihmiseen, luomaan heihin ihmissuhteen ja mahdollisen tunnesiteen.
Sen lisäksi ne lapset vaikuttavat PALJON sen henkilön eli tässä tapauksessa sinun elämääsi ja sitä kautta myös siihen mieheen.
En käsitä nykyaikana tätä että porukka menee aika köyhin ja löyhin perustein naimisiin, hankkii lapset ja sitten kohta mietitään että mites ne lapsettomat sinkut suhtautuu uusioperhe-elämään tai mikä vika muka yh-äidissä on.
Ihastuksen huumassa unohtuu ne realiteetit ja se mihin päivien aikana mm. aika menee lasten kanssa. Parisuhteen hoito voi siinä unohtua.
Osa voi lässyttää että se on ihan normaalia jne. mutta lapsettomien ei ole helppo sopeutua jo lapsia omaavien arkeen ja elämään, puhumattakaan sitten existä, sukulaisista jne. jotka tulevat siinä mukana.
Jotenkin joskus ihmetyttää että jos vaikkapa sinkkumies ei tahdo seurustella yh-äidin kanssa että mies vihaisi lapsia tai haluaa viettää jotain railakasta elämää tai ei halua lapsia.
Päinvastoin, hän voi rakastaa lapsia, olla perhekeskeinen ja vieläpä haluta lapsia, mutta OMIA eikä toisten.
Lapsia jo omaavat vain ei tajua sitä eroa mikä on omilla ja toisten lapsilla sekä sitä millaiseen elämänmuutokseen lapsettoman pitää olla valmis jos lähtee lapsia jo omaavan kanssa seurustelemaan.
Kertoisin niistä heti ekoilla treffeillä tai niin pian kuin suinkin vaikkapa ekan kerran tavattaessa.
ja voi hyvä vee jos joku oikeasti kuvittelee että se tilanne on helpottava jos lapset ovat "vain vuoroviikoin minulla" tai "kuitenkin vuoroviikoin minulla".
Sen lisäksi lapsien tulisi kuitenkin olla etusijalla ja vaikkei esim. lapseton sinkkumies uutta äitiä kaipaisikaan elämäänsä hoitamaan asioita niin se voi rasittaaa parisuhdetta siten että lapseton vaihtoehto on yksinkertaisesti parempi.
Itselläni on korkea kynnys lapsia jo omaavien naisten tapailuun ja asian salailu ei ainakaan helpota tilannetta. Ihastus tai edes rakastuminen eivät ratkaisisi asiaa että kokisin naisen sellaiseksi jonka kanssa voisin silti yrittää vaan se että kokisin naisen kanssa niin suurta yhteenkuuluvuutta mm. elämänarvojen ja -tapojen jne. suhteen että näkisin lasten tulevan siinä sivussa helpostikin mukana.
Muistathan aloittaja että se mies saattaa haluta jossain vaiheessa omia lapsia jos olette vielä lapsenteko iässä. Oletko valmis hankkimaan niitä lisää?
"En käsitä nykyaikana tätä että porukka menee aika köyhin ja löyhin perustein naimisiin, hankkii lapset ja sitten kohta mietitään että mites ne lapsettomat sinkut suhtautuu uusioperhe-elämään tai mikä vika muka yh-äidissä on."
Tämä ei välttämättä koske sitten sinua hyvä aloittaja, kunhan mainitsin asiasta.
On ymmärrettävää että lapsia hankitaan ja eroja tulee, mutta on omituista jos ne eronneet ja lapsia omaavat eivät tajua mikä ero lapsettomilla sinkuilla ja lapsen jo omaavilla on.
Tääll yhteishuoltajanainen hei. Olen kertonut heti miehelle jos on kiinnostunut treffaamaan. Siten selvä peli heti alusta lähtien. Helpompaa on ollut päästä samalle aaltopituudelle miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteestaan. Tosin vain minun kokemukseni.
Etköhän aloittaja mene vähän asioitten edelle? Jos lapset eivät "tule esiin" normaalin puheen seassa, sanot sinulla olevan lapsia sitten kun mies kysyy. Tai näytät kuvan että tossa on mun Ellaperttiina ja Samukatariina. Eikös olekin yksinkertaista =D
No en tiedä miten väärin olen tehnyt tai miten muut yh-äidit toimivat mutta eipä nyt siellä baarissa jossa juttelin kyseisen miehen kanssa n. 20min niin kertonut lapsista koska en todellakaan ajatellut että törmäisin häneen uudelleen. Se että hän halusi numeroni tuli yllätyksenä ja sitten soittikin pian että haluaa viedä minut ulos syömään. Noh kuten sanoi tämä on uusi tilanne minulle ja nyt hyvät ihmiset jotta ette saa sydänkohtausta niin soitin itse tälle miehelle ja kysyin että vieläkö haluaa lähtee ulos kanssani jos kerron että minulla on kaksi lasta edellisestä suhteesta. Pyysin myös anteeksi etten heti kertonut kun soitti ensimmäisen kerran. Hän otti asian todella hyvin! Oli iloinen että kerroin nyt ja edelleen olemme menossa vkl treffeille. En minä mitään isähahmoa lapsille etsi kun heillä on jo rakastava isä. Mutta kai yh-äitikin saa vielä ihastua ja käydä treffeillä? Täällä on kyllä aina ihmeen tiukkapipojakin liikenteessä. Mutta kiitoksia asiallisista kommenteista. Ja pakko vielä loppuun todeta että se en ollut minä joka halusi aikoinaan hajoittaa "ydinperheen".
Niin ja se on helppo tuomita kun ei tunneta. Mutta eiköhän nyt joku muu mene asioiden edelle. Ei kai minun vielä tässä vaiheessa tarvitse tietää haluanko kyseisen miehen kanssa lapsia kun olemme menossa vasta ensitreffeille! :D mun mielestä noita asioita pohditaan vasta vakavassa parisuhteessa... Ja esim en ikinä esittelisi ketään miestä lapsilleni kun vasta siinä vaiheessa kun suhde olisi mieheen todella vakava. Mutta totta on että sinkku miehellä oli lapsia tai ei niin on oikeus päättää haluaako tapailla naista jolla on ennestään lapsia. En mä nyt niin pöljä ole etten tätä ois tiennyt. Mut ainut mitä lähdin täältä kysymään niin toisten kokemuksia kyseisestä asiasta enkä teidän mielipiteitä joilla ei ole mitään hajuakaan tästä aiheesta ja sitten onkin helppo huudella niitä omia "ainoita oikeita" mielipiteitä.
Kannattaa kertoa heti. Olen itsekin yh. Vaikean eron läpikäynyt, mutta eipä mulla ole mitään hinkua alkaa missään baareissa hillumaan. Eikä varsinkaan ketään uutta etsimään. Ei ero lapsillekaan ole helppoa, viimeisenä siihen nyt ketään uusia ihmisiä aletaan sotkemaan mukaan, aika itsekästä sellainen.
Elämäonsittenkin,
toivottavasti osaat jättää katkerien ihmisten kommentit omaan arvoonsa.
Sinulla on oikeus elää ja tutustua ihmisiin. Katkeraksi tulee, jos unohtaa itsensä.
Mukavaa, että treffiseura otti uutisen vastaan neutraalisti.
Tuo, että seura, joka lapsista järkyttyy, ei ole sinua varten, on ihan totta. Jos joku sanoo, että yhdistelmä nainen lapset on liikaa, pitäisi olla kiitollinen rehellisyydestä ja jatkaa matkaa. :)
Itse olin joskus tilanteessa, jossa tutustutin lapsiani lapsettomaan mieheen. Elämme yhä onnellista arkea. :)