Terapeutti käy hermoon

Osio sekalaiset ja Selvänäkijä suosittelen.

Kyllä niissä terapeuteissakin on jotenkin henkisesti kypsymättömiä ihmisiä jotka jaottelevat ihmiset hyviin ja pahoihin ja näkevät maailmatn mustavalkoisesti. Ei mitään uutta tässä.. Kannattaisi vaihtaa terapeuttia jos terapiasuhde vain enemmänkin häiritsee kuin auttaa.

Itse yllätyin kerran kun luulin että minulla oli ihan hyvä keskustelusuhde psyk.hoitajaan. Siis asiallinen ja vaikka esim. syyllistin itseäni niin hän jotenkin ohjasi keskustelua suuntaan että 'muissakin on vikaa' jne. Vaikken niin ollut ajatellutkaan tms.

Järkytyin hieman kun luin hoitajan minusta tekemät merkinnät jne. Minusta ne olivat hyvin negatiivis-sävytteiset ja asiat oli käännetty vähän 'päälaelleen' kuin olin keskusteluistamme antanut itselleni ymmärtää.

Jotenkin meni 'luottamus' hoitajiinkin että ovat face-to-face yhtä mutta sitten kirjoittavat merkinnöissään toista.

Jos tilanne on todella sellainen kuin annat ymmärtää, tekee terapeuttisi lukemattomia amatöörimäisiä virheitä.

1. Tärkeintä olisi kuunnella mitä mieltä asikas itse on ja kysellä ja yhdessä pohtia asioita eikä pyrkiä jyräämään asiakasta omilla näkemyksillään. Tämä on varmin tapa romuttaa luottamus, yhteistyö ja koko terapiasuhde.

2. Ihmisiä ei pidä kategorisoida tai "laatikoida" mihinkään diagnoosiin tai tyyppiin, koska jokainen ihminen ja jokaisen ihmisen psyykkiset ongelmat ja vaivat ovat uniikkeja. Tähän ammattivirheeseen syyllistyvät yleensä enemmänkin psykiatrit, mutta myös osaamattomat terapeutit.

3. Tarkoitus on auttaa asiakasta henkisten ja elämän ongelmien kanssa, ei pönkittää terapeutin omaa ammattiylpeyttä ja itsetuntoa tai yrittää osoittaa asiakkaalle kuinka "kyvykäs" profiloija ja terapeutti on.

4. Kuvaansopimattomien asioiden ja omien päätelmävirheiden lakaiseminen maton alle tai asioiden huomiotta jättäminen on tyypillistä erityisesti psykiatreille, mutta kyllähän tähän pystyvät syyllistymään myös osaamattomat terapeutitkin (huom. terapeutin taustallahan voi olla jopa psykiatrin koulutus. tästä kannattaa kysellä etukäteen, jos haluaa nimen omaan psykiatrisen koulutuksen sokaisemattoman terapeutin.)

5. Terapian tarkoitus ei ole profilointi. Psykologista profilointia käytetään esimerkiksi rikostutkinnassa poliisin toimesta, missä siitä on hyötyä. Terapian tarkoitus pitäisi olla ratkaisujen etsiminen kohdattuihin ongelmiin tai pahanolon syiden selvitys sekä henkinen tuki jne.

6. Aivan liian moni terapeutti, psykologi jne. hakee selitystä suoraan, ja pahimmillaan ainoastaan, lapsuudesta ja siellä koetuista asioista. Tämä tulee esiin siinä, että kaikessa viitataan siihen miten lapsuudessa on ollut, käynyt ja toimittu. Joskus terapeutit eivät osaa nähdä selitystä tapahtumille vaikka se olisi aivan nenän edessä lähihistoriassa ja -tapahtumissa. Selitys on ikään kuin liian helppo ja ilmeinen, jolloin epävarman terapeutin pitää alkaa kaivelemaan jotain teennäistä syvällistä kaukaa historiasta, jotta kuulostaisi ammattilaiselta. Tapa voi olla seuraamusta myös kokemattomuudesta. Tietenkin jollain ongelmat ja käytös kumpuavatkin syvempää, mutta toisilla ne ovat varsin ilmeisiä viimeaikaisten tapahtuminen seurauksia.

7. Jos terapeuttisi on jo "päättänyt" mikä sinussa on vikana ilman, että on valmis kuuntelemaa sinua, mitä mieltä olet ja mihin terapia ja lähempi tutustuminen johtaa, kannattanee nostaa kissa pöydälle ja jos ongelma ei ratkea, hakeutua ehkäpä seuraavalla.

Sinulla on päätäntävalta siinä, haluatko terapiassasi käydä. Tulee vaikutelma tai ainakin kysymys, että hyödyttääköhän jatkaa..
Kunnallisella puolella pitäisi (!!) olla oikeus vaihtaa terapeuttia ilman syyn selittämistä tai perusteluja (ne ovat asiakkaan oma asia).
Kelan kuntoutuspsykoterapiassa pätee sama: psykoterapeutin saa vaihtaa. Siinä tietenkin menettää omaa aikaansa ja vaihtamineen on aina iso prosessi, mutta turhaa terapiaa on turha jatkaa.

Kertomuksessasi on paljon huolestuttavaa ja ärsyttävää (siis puhun terapeutin toiminnasta). Ammattitaitoinen psykoterapeutti autta asiakasta löytämään asiakkaan itsensä.

Tarkoitus ei missään tapauksessa ole manipuloida, syöttää terapeutin omia (muka parempia) ajatuksia tai näkemyksiä. Psykoterapeutin tulee olal neutraali. Ainoat asiat, joissa voi ja pitääkin ottaa kantaa on jos asiakas on uhattu tai uhkaa muita (esimerkiksi asiakas on väkivaltaisessa parisuhteessa) tai asiakkaan lapset ovat vaarassa jollain tavoin (lastensuojeluasiat). Muissa asioissa terapeutin tulee luottaa siihen, että asiakas löytää itse itselleen parhaat vastaukset, suhtautumisen, ratkaisut.

Suututtaa puolestasi. Jaksaisitko toimia ja ehkä infota terapeutin esimiestäkin.

Kerron oman lyhyen kokemukseni eräästä yksityisestä psykoterapeutista jolla oli vielä joku vaativan tason erityiskoulutus eli oli oppinut. Tämä terapeutti sanoi minulle lähes heti että "minulle ei mitkään selitykset kelpaa, että minä en mitään selittelyjä kuuntele". Toisin sanoen hänellä ei ollut kärsivällisyyttä eikä empatiakykyä kuunnella minua kun olin masennuksessa vaikeassa vaiheessa. Sitten hän myös yritti hakata päähäni jotain tosiasioita. Että "nämä on tosiasioita, sinun pitää ymmärtää". Ja muutenkin jotenkin empatiakyvytön. Koin että hän oli jotenkin ankara jota en todellakaan kaivannut siinä pisteessä. Ankara ja oli päättänyt että hän jotenkin "laittaa minut kuntoon". Sellainen olo oli. Ihan kuin hän olisi halunnut kouluttaa minut kuin jonkun koiran tai kurittaa ja kasvattaa minua kuin pikkulasta. Niin kuin minussa olisi ollut vika jonka hän korjaa. Minä odotan kun menen terapiaan että minua arvostetaan ja kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin ihmisiä eikä kohdella kuin olisin pikkulapsi jota vanhemman pitää kurittaa tai niin kuin rikkinäinen auto jossa on mutteri irti ja terapeutti sitten vaan kiristää mutterin paikalleen. Mielestäni terapeutti on ihan tasavertainen, ei ole terapeutin tehtävä jotenkin kasvattaa tai koulia aikuista ihmistä. Mietityttää että miten tälläisiä ihmisiä työskentelee terapeutteina, jotka eivät osaa kohdella ihmisiä tasavertaisina ja joilla ei ole kärsivällisyyttä kuunnella masentuneen ihmisen juttuja, ja jotka pitävät sairastunutta jotenkin heikkona ja vastuuttomana jota sen vuoksi pitää vähän "kurittaa" ja koulia? Ja jotka eivät osaa ottaa heikoilla olevan ihmisen tunteita huomioon?? Tottakai terapeutin loppuminen laitettiin sitten lopulta minun syykseni.

ap se täällä.. Kiitos kaikille myötätuntoisista vastauksista. Sitä alkaa ihan liian usein miettiä, että vika on itsessä, kun se terapeutti siinä on kuitenkin se täyspäinen osapuoli.

Meneillään on minulla siis Kelan tukema terapia, joka alkaa olla jo pian lopuillaan. Mietin vaan, että jättäisikö loput kuukaudet käyttämättä ja kävisi sillä rahalla vaikka hieronnassa rentoutumassa. Kun tuntuu, että tuolla vaan kasaa frustraatiota. Terapeutti on kamalan viehtynyt kaikkiin teorioihin ja lukee aina ääneen jostakin kirjasta otteita, koska "tällaista ongelmaa sinulla selvästi on". Minulle on yhdentekevää, istunko jonkin kirjan kuvaukseen - kysymys kuuluu, mitä asialle voi tehdä?

Paniikki tässä alkaa iskeä; terapia kokeiltu, kaikkien lääkeryhmien lääkkeitä kokeiltu, ruokavaliota koetettu parantaa, lisäravinteet testattu. Mikään ei vaan auta tähän pahaan oloon.

Onko kyseessä ihan oikea psykoterapeutti? Kyse siis ole depressiohoitajan ns. keskusteluavusta?

Oletko sanonut terapeutille suoraan mitä ajattelet hän asenteestaan ja puheistaan?

Joo ei vaikuta ammattimaiselta touhu.

Kannattaa laittaa vaihtoon.