Apua yksinäisyyteen:
-psykoterapia, ainakin Helsingissä löytyy ryhmämuotoisena!
-matkustelu, voi olla tarkalla suunnittelulla halvempaa kuin edellinen. Saa loma-ajoiksi tekemistä ja on jotain kertoa, mitä teki viime vappuna tai uutenavuonna. Aina uuteen kohteeseen, jossa on paljon uutta näkemistä, katseltavaa, maisteltavaa, haisteltavaa. Yksinäiset matkaajat ovat tuikitavallisia, joten solomatkailua ei tarvitse hävetä
-järjestöt, puolueet, kirkko, vapaaehtoistyö jne. sieltä ei tarvitse löytää ystäviä, onpahan joka viikko joku jonkinlainen iltameno
-kansalaisopisto, kielikurssit...
-ryhmäliikunnat
-shoppailukin voi auttaa, olemalla nirso selviää kohtuukustannuksilla
-työttömien kurssit työkkäristä
-työpaikka
Jne.
Työssäkäyvä tai opiskeleva, pari kertaa viikossa harrastuksissa käyvä ja silloin tällöin matkusteleva antaa itsestään jo ihan virkeän kuvan. Sillä lailla niitä kavereitakin saattaa vahingossa löytyä...viikonloput on ehkä vaikeimpia, mutta ostoksilla käymiset voi ainakin keskittää siihen.
-psykoterapia, ainakin Helsingissä löytyy ryhmämuotoisena!
-matkustelu, voi olla tarkalla suunnittelulla halvempaa kuin edellinen. Saa loma-ajoiksi tekemistä ja on jotain kertoa, mitä teki viime vappuna tai uutenavuonna. Aina uuteen kohteeseen, jossa on paljon uutta näkemistä, katseltavaa, maisteltavaa, haisteltavaa. Yksinäiset matkaajat ovat tuikitavallisia, joten solomatkailua ei tarvitse hävetä
-järjestöt, puolueet, kirkko, vapaaehtoistyö jne. sieltä ei tarvitse löytää ystäviä, onpahan joka viikko joku jonkinlainen iltameno
-kansalaisopisto, kielikurssit...
-ryhmäliikunnat
-shoppailukin voi auttaa, olemalla nirso selviää kohtuukustannuksilla
-työttömien kurssit työkkäristä
-työpaikka
Jne.
Työssäkäyvä tai opiskeleva, pari kertaa viikossa harrastuksissa käyvä ja silloin tällöin matkusteleva antaa itsestään jo ihan virkeän kuvan. Sillä lailla niitä kavereitakin saattaa vahingossa löytyä...viikonloput on ehkä vaikeimpia, mutta ostoksilla käymiset voi ainakin keskittää siihen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"-psykoterapia, ainakin Helsingissä löytyy ryhmämuotoisena!"
Yksinäisyys ei ole psyykkinen sairaus.
"-matkustelu, voi olla tarkalla suunnittelulla halvempaa kuin edellinen. Saa loma-ajoiksi tekemistä ja on jotain kertoa, mitä teki viime vappuna tai uutenavuonna. Aina uuteen kohteeseen, jossa on paljon uutta näkemistä, katseltavaa, maisteltavaa, haisteltavaa. Yksinäiset matkaajat ovat tuikitavallisia, joten solomatkailua ei tarvitse hävetä"
Typerää keskivertoihmisten meininkiä. Voiko olla mitään tyhmempää kuin pällistellä hölmönä nähtävyyksiä ja räpsiä kuvia? Paikalliset halveksivat näitä.
Kuvia nähtävyyksistä voi katsella netistä, vaivatta ja ilmaiseksi.
"-järjestöt, puolueet, kirkko, vapaaehtoistyö jne. sieltä ei tarvitse löytää ystäviä, onpahan joka viikko joku jonkinlainen iltameno"
Joo, kirkko toimii tosi hyvin ateistille!
"-kansalaisopisto, kielikurssit..."
Hölmöä maksaa, kun mitä tahansa voi nykyisin opiskella ilmaiseksi itsenäisesti.
"-ryhmäliikunnat"
Tulee armeija mieleen. Liikunta on nautinnollista vain kun sen saa tehdä omassa tahdissaan.
"-shoppailukin voi auttaa, olemalla nirso selviää kohtuukustannuksilla"
Miten kaupoissa juokseminen ja joutavan rojun kerääminen auttaa yksinäisyyteen??
"-työttömien kurssit työkkäristä"
Onneksi näitä ei enää juurikaan järjestetä. Kamalaa skeidaa.
"-työpaikka"
Mahdoton saada Suomesta, puhelinmyyntiä lukuunottamatta.
Pähkinänkuoressa: ohjeesi olivat naurettavan surkeita.
Ulkoapäinhän sitä "pelastusta" kannattaa odottaa...
Aika kapea kuva sinulla matkustelusta, kannattaisi päivittää vähän omia ennakkoluulojaan. Eivät kaikki tietenkään matkustamisesta välitä, mutta sen leimaaminen tyhmäksi kertoo vain itsestäsi :-)
Yhteisöllinen toiminta (aloittaja oli maininnut paljon muitakin vaihtoehtoja kuin kirkon) on tuottanut ainakin itselleni paljon uusia tuttavia, joista osasta on tullut ystäviäkin.
Mutta odotellaanpa nyt kriittisen ohjeita yksinäisyyden poistamiseksi, kun hän on niin kaikkitietävä.
Aloittajalle pisteet siitä, että edes yritit. Mutta ihmisiä ei voi auttaa elleivät he itse halua apua :-(
Aikuislukio ei pääsääntöisesti maksa mitään, jotkut aikuislukiot veloittavat muutaman kympin, jos on jo ylioppilas, ja opiskelee omaksi huvikseen joitain aineopintoja. Aikuislukio onkin melkoisen halpa tapa aloittaa uuden B- tai C-kielen opiskelun, ja oppikirjatkin voi yleensä lainata kirjastosta. Aikuislukiossa, ainakin siellä mihin minä olen osallistunut, tehdään melko paljon ryhmätöitä, ja näiden ryhmätöiden avulla olen tutustunut toistaiseksi kahteen eri naiseen, ja yhteen mieheen, ja pidän hyvin mahdollisena sitä, että vuosikausia kestänyt yksinäisyyteni voisi vihdoinkin päättyä. Tai sitten ei, mutta ainakin on se mahdollisuus.
Ryhmäliikuntaa karsastan minäkin, se ei vain ole minun juttuni, mutta kuntosalillakin voi toisiin tutustua, kun tervehtii toisia saapuessaan, ja sopivan tilaisuuden tullen kokeilee rohkeasti smalltalkia. Tätä ohjetta seuratessani päädyin erään naisen kanssa jopa treffeille.
Sellaista "ryhmäliikuntaa" olen tässä viimeaikoina tosin pohtinut, että osallistuisin tanssikurssille, joissa käsittääkseni on yleensä pulaa miehistä. Pelottaa vain niin hitosti, kun tiedostan olevani ruma mies, ja huolestuttaa, että jäisin nk. seinäruusuksi. Pitääkin tässä vielä kerätä hieman rohkeutta, ja lähteä sitten vain kokeilemaan, miten käy.
Tavallaanhan pahinta, mitä voi tapahtua, on se, että yksinäisyys jatkuu, mutta senhän se tekisi joka tapauksessa.
voisi miettiä, että mikä ajaa ystävät tai ihmiset pois luotasi.
minkälaisesta ystävästä tai ihmisestä pidät.
Aika usein ihmiset pitävät samanlaisista asioista ja ystävistä.
useimmat eivät pidä negatiivisistä, itsekeskeisistä, ilkeistä masentuneista,
useimmet pitävät iloisista, positiivisistä, toisista huomioon ottavista
en usko että matkustelu tai yleensä toiset ihmiset voivat auttaa vaan se täytyy löytää sinusta itsestäsi.
ole sellainen ihminen josta itsekin pitäisit, kokeile !
Totta tämäkin iloisuus ja positiivisuus. Toisaalta yksinäisyyteen auttaa jo sekin, että menee ihmisten ilmoille tekemään jotain. Vaikka siellä ei varsinaisia ystäviä olisikaan.
Matkailussa on se hyvä puoli, että on kertoa tuttaville jotain hauskoja sattumuksia tai erikoisuuksia, mitä on matkoilla nähnyt. On myös paljon mukavampi viettää vappu uuteen kaupunkiin tutustuen ja siellä eksyen kuin toisten juhlimisen ääniä kuunnellen yksinäisenä kerrostaloasunnossa.
Kokemattomalle matkailijalle matkailu on raskasta ja onhan siinä paljon etukäteissuunnittelua ym. Kokemuksen myötä siitä oppii nauttimaan yhä enemmän. Matkailu taas voi olla hyvä syy aloittaa vaikka kielikurssi. Järkevä harrastus, jos on edes vähän taloudellista liikkumavaraa, jotta voi ostaa edes halvat lennot ja hostellimajoituksen.
Yksinäisyys ei ole muodollisesti sairaus, mutta kyllä se voi sairastuttaa ihmisen.
"Mutta odotellaanpa nyt kriittisen ohjeita yksinäisyyden poistamiseksi, kun hän on niin kaikkitietävä."
Mitään yleispäteviä ohjeita ei tietenkään voi antaa. Yksinäisyys johtuu eri ihmisillä eri syistä.
"Aloittajalle pisteet siitä, että edes yritit. Mutta ihmisiä ei voi auttaa elleivät he itse halua apua :-("
Se, mikä korpeaa, on juurikin se kun tänne pelmahtaa tasaisin väliajoin joku ei-yksinäinen "auttamaan" umpityhmillä/itsestäänselvillä ohjeillaan. Siis mitä ihmettä he kuvittelevat asiasta edes tietävänsä? Sama kun menisin syöpää sairastamattomana jonnekin syöpäsairaiden palstalle jakelemaan ohjeita, miten syövän kanssa tulee elää, kuinka kannattaa käydä tutkimuksissa säännöllisesti jne. Näin en tee, koska ymmärrän vallan hyvin, että syöpäsairaat tietävät syövän kanssa elämisestä taatusti enemmän kuin minä, eikä minulla ole heille asiassa mitään opetettavaa.
No kysytään näin: mikä sinun yksinäisyytesi poistaisi? Ja nyt pitää muistaa, että voimme vaikuttaa vain itseemme, emme ympäröiviin ihmisiin, eli vastaus ei voi olla "että muut hyväksyisivät minut sellaisena kuin olen" tai "että saisin tyttö/poikaystävän".
Minkä pitäisi muuttua, mitä sinun pitäisi tehdä, ettet enää olisi yksinäinen?
Monet pitävät myös aitoudesta ja rauhallisuudesta. Amerikasta tuotu teennäisyys ja hihkuminen on monille suomalaisille vierasta. Jotkut yrittävät näyttää "iloisilta" noilla opituilla fraaeeilla, "jee, ihanaa, jipii wau" ja höpöttämällä mahdottomasti, vaikka käytös on teennäistä. Moni suomalainen ilmaisee aidosti iloaan olemalla hillitysti hyvän tuulinen, pieni luonnostaan tuleva hymynkare, toisten huomioon ottaminen ja kuunteleminen ilman teennäistä utelua ja tenttaamista joita tuontitavarana olevissa sosiaalisuusoppaissa neuvotaan, on ärsyttävää kun ihminen jota ei tunne lainkaan tai hyvin vähän alkaa kommentoimaan ulkonäköä, tenttaamaan mitä tekee työkseen, mitä harrastaa ym. Ihminen kyllä puhuu itsestään ja asioistaan utelemattakin sen minkä haluaa ja kenelle haluaa, siinä tilanteessa on luonnollista ilmaista kiinnostuksensa kuuntelemalla, puhumatta päälle tai räpeltämättä kännykkää tms.
Helka kirjoitti: "No kysytään näin: mikä sinun yksinäisyytesi poistaisi? Ja nyt pitää muistaa, että voimme vaikuttaa vain itseemme, emme ympäröiviin ihmisiin, eli vastaus ei voi olla "että muut hyväksyisivät minut sellaisena kuin olen" tai "että saisin tyttö/poikaystävän". Minkä pitäisi muuttua, mitä sinun pitäisi tehdä, ettet enää olisi yksinäinen?"
Harald vastaa:
Vihjaat, että ihmisen tulisi itse muuttua. Olet oikeassa, että ihminen voi muokata käytöstään ja asenteitaankin, kehittää erilaisia taitoja. Mutta persoonallisuutta ei oikein voi muuttaa, eikä pidäkään. Myöskään kiinnostuksen ja intohimon kohteita on turha lähteä muokkaamaan. Jos kyse ei ole ikävistä asenteista tai huonosta käytöksestä, ihmisen ei tarvitse lähteä myöskään muuttamaan itseään ja ruveta teeskentelemään jotain muuta kuin on, sivistyneet ihmiset kyllä hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet, ei välttämättä kuitenkaan kaveriksi tai ystäväksi. Sen vuoksi ei pidä kuitenkaan ruveta itseään muokkaamaan persoonansa vastaiseksi, vaan etsiä ihmisiä joiden kanssa synkkaa ja on yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Minusta neuvosi ovat hyviä.
Nimenomaan, eräs kriittinen kommentoija tuntuu jo niin tylsältä että kuka tahtoisi olla tällaisen itsekkään ihmisen kanssa? Mitä annettavaa hänellä on kenellekään? Ei mitään! Jos hänen kanssaan juttelisi, niin hän änkyttäisi vain päivän uutisotsikoista, hän puhuisi vain luettua faktaa. Ei ketään kiinnosta ihminen joka ei tee mitään.
Itse kuuntelen mielelläni ihmisten tarinoita ja juttuja joita he ovat tehneet ja nähneet. Vaikka olenkin syvällinen ihminen.
Keskustella voi muustakin kuin luetusta tekstistä. Ei kukaan jaksa ihmistä joka on kuin tyhjä taulu, negatiivinen ja muka aina kriittinen ja kyttäämässä muiden sanomisia ja tekemisiä.
Elämä on elettäväksi tehty, ei kritisoimista varten. Oli ehkä huonoin kriitikko mitä nähnyt, niin huonoja argumentaatioita vilisi.
Miten jonkun mielestä netissä on kivempaa surffailla katsomassa muiden matkakuvia kuin kokea itse eksoottiset maut, näyt ja tuoksut? Jo on kriitikko siinä!
Ja tämä tyyppi muutenkin tuntuu haluavan kaiken ilmaiseksi. Esim opiskelu seurassa voi tuoda ystäviä tai elämänkumppanin - yksin pimeässä nyhjääminen on kyllä ilmaista mutta millainen elämä se sellainen on ?
Ja kirkossa jne voi käydä ateistikin. Kaikelle uudelle voi olla avoin - ja elämä antaa avoimelle ihmiselle enemmän.
Inhoan kapeakatseisia muka "järkeviä" ihmisiä. Näsäviisaita riittää..
"Jos hänen kanssaan juttelisi, niin hän änkyttäisi vain päivän uutisotsikoista, hän puhuisi vain luettua faktaa."
Tämä kommentti kertoo siitä, että uutisotsikot ovat pisin teksti, mitä olet koskaan lukenut.
"Itse kuuntelen mielelläni ihmisten tarinoita ja juttuja joita he ovat tehneet ja nähneet."
Todella harva näitä kuuntelee mielellään. Ihmiset vain kertovat niitä mielellään ja kuvittelevat, että se kiinnostaa. Minäkin joudun kuuntelemaan aina välillä sukulaisten höpinöitä työpaikan, arjen, lomamatkojen jne. tapahtumista ja mietin että "hohhoijaa, lopeta jo please...".
"Vaikka olenkin syvällinen ihminen."
Et todellakaan ole.
"Miten jonkun mielestä netissä on kivempaa surffailla katsomassa muiden matkakuvia kuin kokea itse eksoottiset maut, näyt ja tuoksut?"
No jos tykkää roskisten ja pakokaasujen "tuoksuista", niin mikäs siinä. Kaupungit ovat maailmalla lähes poikkeuksetta hävyttömän törkyisiä. Niitä "eksoottisia" makuja saa nykyisin Suomestakin. Toki ulkomailla voi maksaa itsensä kipeäksi jonkun hienon ravintolan naurettavan pienestä annoksesta, kuten Suomessakin.
"Minkä pitäisi muuttua, mitä sinun pitäisi tehdä, ettet enää olisi yksinäinen?"
Pitäisi tietysti löytyä samanhenkistä seuraa, mitä tuskin tulee tapahtumaan, kun ei ole reiluun 30 vuoteenkaan tapahtunut. Tosin pidänkin enemmän nettikontakteista, koska netitse voi helposti skipata toisten jutuista kaikki tylsät osat (eli suurimman osan).
Nuo ovat vain tekoselityksiä. Olet niin syvällä yksinäisyydessä, ihmisvihassa ja negatiivisuudessa että käsityksesi todellisuudesta on vääristynyt. Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan. Kaltaisiasi et löydä, koskaan, sillä kukaan heistä ei poistu kotoa, hehän ovat samanlaisia kuin sinä.
Hyvä "kriittinen", viestisi oli mainio ja osoittaa, että olet reilusti keskivertoa älykkäämpi tai ainakin käyttänyt älyäsi huomattavasti keskivertoa tehokkaammin itsesi sivistämiseen tiedon hankinnan ja ajattelun, filosofian keinoin. Lisäksi sinulla on huumorintajua, toivottavasti löydät kuitenkin ajan myötä seuraa, joka on samalla aaltopituudellla, mikäli live seuraa kaipaat.
Et selvästikään ole ymmärtänyt nimimerkin "kriittinen" kirjoituksia, kun olet tulinnut hänet negatiiviseksi ja ihmisvihaiseksi. Et myöskään erota hänen kirjjoituksissaan olevaa sarkasmia negatiivisuudesta. Hänen kirjoituksissaan on samaa huumoria kuin "ääliö ulkomailla" sarjan Pillkingonilla.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että matkailu avartaa, mutta yhdyn sekä Pilkingtonin että "kriittisen" tarkasteluun stereotyyppisestä "must" matkailusta, monille sosiaalisen median kyllästämille, jopa lievään narsismiin taipuvaisille kun näiden matkailu- ja muiden kokemusten esittely ja kertominen ystäville sekä ventovieraille on tyydyttävämpää kuin itse matkailukokemukset. Samahan pätee suureen osaan ihmisistä muutenkin, sisustusta ja osin jopa harrastuksia ohjaa se, mitä muiden uskoo niistä ajattelevan, kuin omat mieltymykset. Sitten on matkailijoita, jotka tekevät matkoistaan juuri sellaisen, mistä itse pitävät ja kertovat niistä vain hyvin harvoille ja valituille ystäville, joiden tietävät oikeasti olevan kiinnostuneita aiheesta ja kohteista. Kun ihminen kertoo oikeasti intohimonsa kohteista, se muuttuu usein mielenkiintoiseksi, vaikka aihepiiri olisi aluksi itselle outokin.
Enkä tarkoita, että kaikkien pitäisi matkailla ollenkaan, myös Suomessa riittää tutkittavaa, upeaa luontoa ja kivoja paikkoja. En tarkoita, että matkailijan pitäisi hakeutua mitä erikoisempiin paikkoihin, joillekin se jokavuotinen aurinkorannikon reissu on hyvin mieluisa, he nauttivat todella visiitistään siellä, eikä heillä välttämättä silloin ole suurta tarvetta väen vängällä esitellä asiaa muille, mutta kertovat kyllä asiasta kysyttäessä. Pääasiahan on, että ihminen elää niin, mikä itselle on mieluisaa, tietenkin läheiset huomioon ottaen.
No pointti ei ollutkaan matkailukokemusten esittely muille. Matka on paitsi kokemus, myös merkittävä asia odotettavaksi tulevaisuudessa ja myöhemmin muisteltava kokemus. Sillä voi myös välttää eristäytymistä omaan kotiinsa. Viittasin tekstissäni siihen, että matkastaan on mukava kertoa, esim. jos joku kyselee mitä teit kesälomalla/uutenavuonna/pääsiäisenä jne. Sehän on monilla yksinäisillä ongelmana tälläkin palstalla, että elämässä ei tapahdu mitään, ei ole mitään kerrottavaa! Joku Facebook-kehuskelu ja lukemattomilla lomamatkoilla päteminen on ihan eri juttu.
Matkailu on kieltämättä kokemuksia ja elämyksiä antava asia, olen itsekin matkustellut parissa kymmenessä maassa, osa paikoista on ollut täysin normaalien helppojen turistialueiden ulkopuolella. Tunnustan myös, että matkailu avartaa, jos uskaltaa lähteä turistipaikoista pois paikallisten ihmisten oikean elinpiirin keskelle, jos vielä kohtaa "alkuasukkaita" muullakin tasolla kuin palvelemassa matkailijaa.
Olen kuitenkin havainnut, että matkailu ei avarra kaikkia, vaan joihinkin se vaikuttaa jopa päinvastaisesti, niin että he alkavat pitää matkailua välttämättömänä ihmisen sivistymiseksi ja samaan hengen vetoon osoittavat väheksyvää suhtautumista niitä kohtaan, jotka eivät ole matkailleet kotimaan ulkopuolella, huomaamatta itse edes ristiriitaa väitteidensä ja asenteidensa välillä. Upeassa "veden saartamat" -sarjassa, joka esitteli suppeasti Suomen saaristoja, koko ikänsä Vartiosaaressa asunut vanha mummo kiteytti hyvin asian toteamalla, ettei ihmisen tarvitse säntäillä ympäriinsä ollakseen onnellinen. Mummon puheesta kuulsi muutenkin syvä sydämen sivistys, tosin sitä tarina ei kerro, oliko hän matkaillut vai ei. Kuitenkin aina on ollut sivistyneitä ihmisiä, ja sivistymättömiä, vaikkei aina ole matkailtu. Joillekin, suppeasti aina samantyyppisissä paikoissa matkaileville käy siten, että se tekee heistä jopa ennakkoluuloisempia, he alkavat pitää negatiivisina asioita, jotka poikkeavat heille tutuista ja turvallisista matkakohteista. Kun matkailu on avartanut tarpeeksi, tajuaa myös sen, ettei matkailu ole millään muotoa välttämätöntä ihmisen onnellisuuden tai sivistyksen suhteen.
Ymmärrän kyllä pointtisi, että matkailu voi olla yksi asia, josta on kerrottavaa. Kuten jo aiemmin viittasin, samalla se on sudenkuoppa, jos ihimisellä on tarve omata "jännää" kerrottavaa, se ohjaa helposti heikon itsetunnon omaavan, ehkä vähän narsistisenkin ihmisen valintoja. Nimittäin ihmisen ihan tavallinen, arkinen elämäkin, jossa jonkun toisen mielestä "ei tapahdu mitään", voi olla onnellista ja antoisaa. Eletään hyvässä parisuhteessa, ulkoilutetaan koiraa, laitetaan ruokaa, luetaan kirjoja, saunotaan, rentoudutaan, harrastetaan mieluisia asioita. Sillä ei ole oikeasti mitään tekemistä ihmisen onnellisen elämän kanssa, onko hänellä "kerrottavaa". Kaikilla ei myöskään ole tarve pitää puheita ja kertoa jänniä asioita toisille, se ei silti tarkoita sitä, että kyseessä olisi yksinäinen tai yksinäisyyttä haluava ihminen. Vahvan itsetunon ja identiteetin omaava ihminen kestää myös hiljaisuutta toisten seurassa, ystävien kesken siinä voi tuntea jopa syvempää yhteyttä kuin silloin, kun keskustellaan.
Ihmisen elämä voi olla täysin antoisaa, vaikkei mitään kerrottavaa synnykään, tai sanottaisiinko näin, että vain harvat ihmiset ovat sellaisia helmiä, joille toisen "tavallisesta" elämästä syntyy kerrottavaa. Vartiosaaren mummo saaristo ohjelmassa, josta mainitsin, kertoi että hän näkee paljon mielenkiintoisia asioita esim. vuodenaikojen vaihtelussa ja luonnon seuraamisessa, saatetaan keskustella naapurin kanssa kuinka jänikset ovat lähteneet liikkeelle, kuinka on tehty sellaisia ja sellaisia havaintoja, jopa niin että siitä soitetaan asioikseen toisille. Joku voi kertoa hyvällä ja elämästä kiinnostuneelle kuuntelijalle arjen pikku tapahtumista, lukemastaan hyvästä kirjasta tai tunteistaan joita on kokenut jonkun hienon elokuvan parissa, oikeasta elämästä.
Myös matkaillessa havaitsee usein hitaasti etenemällä paljon enemmän, kun kiirehtien keräämään kerrottavaa. Kun pääsee syvemmälle erilaisiin kulttuureihin, ihmisten ajatusmalleihin ja elämäntapoihin, siitä saattaa syntyä varsin vähän sellaista kerrottavaa, joka kiinnostaisi monia, mutta se jättää ihmisen sieluun lähtemättömiä jälkiä, auttaa ymmärtämään miten erilaisia asenteita, tunnemaailmoita ja elämäntapoja ihmisillä on, vaikka pohjimmiltaan meissä on samanlaisuutta paljon kaikkialla. Paljon näkemällä, nähtävyyksi, rakennuksia, maistelemalla ruokia ja viinejä ja bailaamalla syntyy varmasti paljon enemmän kerrottavaa, jota voi käyttää sosiaalisissa tilanteissa, tarkkaavainen ihminen huomaa kuitenkin, että näissä tilanteissa on usein aitoa kiinnostusta vähemmän kuin luullaan, kukin vain odottaa vuoroaan päästäkseen esittelemään kuinka paljon hänelle on tapahtunut. No saahan siinä sen hiljaisuuden kukistetuksi ja monille kyllä riittääkin, kun on turinaa yllin kyllin. Se heille suotakoon, enkä tarkoita sitäkään mitenkään väheksyä, sillä on tehtävänsä, jos osallistujien tarpeet tulevat tyydytetyksi, on se sitten mielenkiinto muiden juttuihin, tai se että pääsee sanomaan asiansa. Osalla kovista puhujistahan ei olekaan suurta tarvetta tulla kuulluksi, heille riittää että saavat kertoa tarinoitaan, eivätkä he suuresti välitäkään, kuinka kiinnostuneita muut oikeasti ovat. Täyttää siis tarkoituksensa.
Antiyksinäinen, tiedän että kovasti yritit mutta nämä täällä ovat niin kateellisia ja katkeria että heitä ei voi auttaa edes heidän omat äitinsäkään.
Minusta tarkoitusperäsi oli todella hieno ja olet ihmisenä varmasti kultainen. Tämä palsta vie turhaan aikaasi, aivan kuten minunkin.
Pakko sanoa että ällöttää suorastaan palstan miesten kälätykset. Heidän elämänsä on tietokoneella ja ovat itsekeskeisiä muita huomioonottamattomia typeryksiä.
"Minusta tarkoitusperäsi oli todella hieno ja olet ihmisenä varmasti kultainen."
Tämä kuvastaa hyvin, miksi naiset tulevat niin usein huijatuiksi ja petetyiksi ihmissuhteissa. He hyppivät johtopäätöksiin aivan liian heppoisin perustein.
Mistä tiedät, vaikka antiyksinäinen olisi livenä täydellinen itsekeskeinen mulqvisti? Pari näennäiskilttiä viestiä netissä ei maksa paljon.
Itsehän olen toki avoimesti ja rehellisesti mulkku.
Olipas siinä katkera vuodatus nimimerkiltä "Sinulle antiyksinäinen".
Solvaat toisia kateellisiksi ja katkeriksi ja samaan hengenvetoon haukut toisten hyvin asiallisia ja perusteltuja kommentteja "kälätyksiksi" ja kirjoittajia itsekeskeisiksi typeryksiksi, vaikka monessa kirjoituksessa huokuu aivna päinvastaiset asiat.
Olet selvästikin vain turhautunut ja tuohtunut sen vuoksi, ettet ymmärrä sitä, että ihmiset ovat perusluonteeltaan erilaisia ja yksinkertaiset neuvot ihmisen perusluonteen vastaisesta toiminnasta huonoja. Joka ei ymmärrä ihmisten erilaisuutta, yrittää neuvoa toisia niin, että näiden tulisi muuttua eri ihmisiksi, sen sijaan että kykenisi empaattisesti asettumaan näiden asemaan ja ehdottamaan heille persoonallisuuteen sopivia toimintatapoja ja ratkaisuja, jos nyt yleensä haluaa muille antaa neuvoja.
Jopas sIeltä löytyikin kriittiinen ajatteja. Jos yksinäisyydestä kärsii, niin psykoterapia tai keksusteluryhmät voivat auttaa eteenpäin. Rohkaista. On monia avoimia eyhmiä. Ja hyviä ideoita. Teilaus on sitten eri juttu. Montaa jutttua voi kokeilla. Rohkaisen.
Ystävällisesti kirjoittaa hän.
Lisäisin tähän vielä, että aika monella yksinäisyydestä kärsivällä nimenomaan on myös psyykkisiä ongelmia, joita kannattaisi käsitellä. Aika harva on yksinäinen ihan ilman minkäänlaista muuta syytä. Täällä näkyy olevan valitettavan paljon näitä, jotka eivät löydä itsestään tai käytösmalleistaan kerta kaikkiaan mitään ongelmaa, vajavuutta tai puutetta ja uskottelevat olevansa mieleltään täysin ehjiä ja kaikin puolin hienoja ihmisiä, ja selittävät yksinäisyytensä niin päin, että kaikki muut ovat paskoja ja inhottavia. No, voihan niitä ongelmiaan noinkin pakoilla, mutta ihan turha sitten vetistellä, että on yksinäinen vuodesta toiseen. Olen itse aloittamssa ryhmäpsykoterapian. Ei, en voi etukäteen varmuudella tietää, ratkaiseeko se mitään, mutta muita vaihtoehtoja ei (itsemurhaa lukuun ottamatta) taida juuri olla.
""-psykoterapia, ainakin Helsingissä löytyy ryhmämuotoisena!"
Yksinäisyys ei ole psyykkinen sairaus."
Tähän on pakko sanoa että ujous ja yksinäisyys tuomitaan usein sairaudeksi. Jos on ujo ja arka ei se sitä tarkoita että ihminen olisi psyykkisesti sairas.
Hyviä neuvoja aloittajalla :) Antiyksinäinen, kuulisin mielelläni tarinasi, kun nimimerkkisi viittaa siihen, että olet selvinnyt yksinäisyydestä. Millainen oli lähtötilanne jne. Millaista oli elämä ennen muutosta ja nyt sen jälkeen? Miten pääsit eroon yksinäisyydestä? Rohkaisevan tarinan jakaminen olisi hyvä teko =) Toivottavasti jätät ikävät kommentoijat omaan arvoonsa, sillä se on kuitenkin pieni joukko, joka kälättää.