Kekkonen oli tosi terävä-älyinen käytännössä lähes loppuunsa saakka.
Hän tajusi kirkkaasti Koiviston tyhmyyden ja sen myötä sosialidemokraattien vaikutusvallan kasvun uhkaksi Suomelle.
Koivistosta alkoi Suomen alennustila, joka näyttää yhä syvenevän.
Hän tajusi kirkkaasti Koiviston tyhmyyden ja sen myötä sosialidemokraattien vaikutusvallan kasvun uhkaksi Suomelle.
Koivistosta alkoi Suomen alennustila, joka näyttää yhä syvenevän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koska joku on lapsellisuuttaan käynyt miinustelemaan varhaisteinin lailla, niin muistutan jälleen kerran:
Minulla on niin mittava kokemus ihmisistä, etten arvioinnissa erehdy juuri koskaan. Se on saattanut täällä tuntua kulmikkaalta ja harkitsemattomalta, mutta sitä se ei juuri ole!
Tajusikohan, että poika oli homppeli joka teki Perhon kepulaiset, ei lantakasalla, mutta hajusta ei ole tarkempaa tietoa.
Koiviston tultua valituksi presidentiksi ylivoimaisella äänivyöryllä alkoi Suomi palautua länsimaiseksi demokraattiseksi maaksi. Ei olltu enää Kekkosen aikojen Neuvostoliiton talutus nuorassa jolloin jopa ministerilistat piti hyväksyttää Kremlissä. Koivistosta alkoi Suomen nousu valtioksi jonka ei tarvinnut enää kysellä ratkaisuistaan nevostoliitosta. Koivisto oli myös sodan aikaan aivan huippuyksikössä Törnin komppaniassa jonne tuommoista surkimusta kun on tämä muka johtaja j ei ikinä hyväksyttäsi. Kunhan nään tämän johtaja j entisen yleisjohtajan Kangasniemellä niin et varmasti potki ketään rautakengällä niin kuin kehoitit potkimaa Jorma Korhosta.
Koivisto on/oli helvetin tyhmä. Hän sai fundeeraajan maineen koska ei yksinkertaisesti ymmärtänyt asioita ja oli myös erityisen päättämätön.
Kuvaannollinen potku persielle tekee jumikuulille joskus ihan hyvää.
Hohhohooooooo
Koivisto oli kusi sukassa neukkujen edessä, se nähtiin Viron ja muiden baltian maiden itsenäistymisen yhteydessä. Kekkonen uskalsi sanoa Moskovassakin mitä ajatteli, Koivisto vain kuunteli ohjeita ja sanoi korkeintaan da, da. Kekkonen teki vierailun Viroon vastoin Moskovan tahtoa jo 60 luvulla ja valoi heihin kansallista itsetuntoa, Koivisto ei tehnyt mitään vielä silloinkaan kun muut pohjoismaat jo tunnustivat Viron itsenäisyyden.
Koivisto ei kuitenkaan ole huonoin demaripresedentti. Halonen saa sen kunnian ja samalla koko Suomen historian heikoimman preisdentin arvon
Koivisto nimitti vuosina 1982 ja 1983 punamultahallitukset, joista ensimmäisessä oli kommunistitkin mukana, joten kaiketi hänkin oli Neuvostoliiton talutusnuorassa ja hyväksytti monen vuoden ajan ministerilistat Kremlissä. Vasta vuonna 1987 Koivisto hyväksyi kokoomuksen hallitukseen, mutta ei porvarihallitusta silloinkaan.
Siitä huolimatta arvostan Koiviston ulkopoliittista harkintaa aina 1990-alkuun asti, jolloin hän suhtautui penseästi Baltian maiden itsenäistymiseen, vaikka muut poliitikot alkoivat jo tukea itsenäistymisliikettä. Vielä suurempi rasite Koivistolle oli kuitenkin hänen vakaan markan poliitikkansa.
Kekkonen ja Koivisto olivat oman aikansa valtionjohtajia. Juuri sopivia suomalaisille, kyllä suomalaiset on osanneet johtajansa valita. Kekkonen tarvitsi sosialidemokraatteja enemmän kuin sosialidemokraatit Kekkosta. Ei maalaisliitolla ollut mitään sisäpiirin tietoa Länsi-Euroopan maiden poliittisista kuvioista, joissa sosialidemokraatit olivat ja ovat edelleen vallan ja erityisesti tiedon ytimessä. Tietohan on sitä tärkeintä valtaa.