Aina kun pääsemme henkisesti lähemmäs toisiamme niin sinä pakenet. Miksi? Mitä pelkäät? Vaadit minulta rohkeutta, mutta itse pakenet. Saat minutkin varovaiseksi ja pakenemaan.
Olen huomannut
otat askeleen taa
22976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
niin eiköhän siinä ole tarpeeksi syytä ottaa jalat alle ja paeta. En halua ketään liian läheiseksi koska minulla on puoliso. Johonkin se raja on vedettävä. Ystäviä toki voidaan olla.
jos olet varattu niin mitäs täällä palstalla sitten teet?
keskity siihen varattuna olemiseen ja puolisoon.
Varatuillakin voi olla järki sekä tunteet, siitä huolimatta että he keskittyvät puolisoihinsa. Tämähän on vain keskustelupalsta - eikä senssi-, etsintäkuulutus- ja huuteluosasto, mitä se tietysti yksittäistapauksille edustaa.
minnepäin menee?
Jonnekin suureen kaupunkiin..
Ehkä hän pelästyy omia tunteitaan sinua kohtaan.
joo aivan varmaan, tuollainen pakenia kannattaa jättää oman rauhaan ja elellä omaa elämää, ei kannata tuhlata aikaa ja vaivata pientä päätä miettimällä miksi joku päättää olla satsamatta suhteeseen, silloin vaan lähtee
Jos teit toiselle sen mistä niin tarkoin itseäsi suojelit.
Oletko koskaan miettinyt sitä mahdollisuutta?
Edes jonkinasteinen asiallisuus lienee kohtuullista kai jokaista kohtaan?
Mietipppä, jospa tuo edellinenkin viesti on sellaista toiveajatteluksi kutsuttua näennäispäättelyä.
Mää en nyt voi sulle häneksi muuttua..
Tunteet pelottaa.
aina. sama saatanan kusipää.
noirut, elä ny viitti.
Ei kun minä odotan sinun siirtoasi. Olen huomannut, että vain minä kaipaan.
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent4.html
Oletko ajatellut, että entäs jos se sun hän ei vaan usko, että sä haluat lähestyä häntä. Voi niitä sellaisiakin olla, joille pitää vaan sanoa, että nyt mennään jonnekin..
..tuli vaan
Ei ole kyse siitä etten olisi lähestynyt. Paljon tietysti tapahtunut tuon jälkeen... Mutta itse en voi lähestyä, sillä pitäisin toista tällöin saamattomana ja tämä voisi vaikuttaa asioihin ja suhtautumiseeni häneen jatkossa ja toisaalta jos oma merkitykseni niin vähäinen toiselle niin ehkä ei kandekaan lähestyä. Selvittää vois asioita.
Mitäs jos toinen ajattelee samoin? Onko molemmat lähestyneet vai sinävaan?
Olen lähestynyt ja toinen vastaillut. Mutta minä pidin sitä ehkä kohteliaisuutena, en mitään selvää siis saanut. Sitten taisin läväyttää koko tilanteen jotenkin ja yritin unohtaakin... Uskon, että hän tietää tunteeni, mutta en tiedä asioista hänen puoleltaan. Ehkä hän haluaa unohtaa minut, kun ei enää edes nähdä.
Lähestyminen jotai smalltalkkia? Läväyttää tilanteen jotenkin, voitko valaista asiaa? Voisiko toinen vaan odottaa sopivaa tilaisuutta puhua tunteistaan? Neuvoni sinulle. Kysy hänen tunteistaan. Kohteliiana sitten vastaa rehellisesti. Sitten tiedät, mutta mitä sitten?
Kyseinen henkilö tietää kyllä millaista keskustelua käyty ja missä. Väärinkäsityksiä ehkä syntynyt siis pitäisi kasvotusten puhua, mutta ongelmahan on että ei nähdä. Hyvä, jos haluaisi puhua tunteista. Raastava epätietoisuus, asiat ehkä lähtisivät rullaamaan. Rauhallisesti.
Ette näe? Pitkä etäisyys? Sovi tapaaminen, tai jotain vastaavaa? Epätietoisuudesta et selviä kuin kysymällä selkeitä kysymyksiä.. moni osaa vastata johdatteleviin kysymyksiin niin "diplomaattisesti" että voit olla keskustelun jälkeen vielä enemmän ulkona asioista. :) kasvotusten keskusteluvoisi olla antoisaa.
Hänellä on mahdollisuus irl kyllä lähestyä ja tulla juttelemaan, jos hän vain haluaa. Varovasti ensin moikkaamaan ja sitten ehkä juttelemaan. Katsotaan nyt "kaksoisstandardi" etsiikö hän tuon sopivan tilaisuuden kuten mainitsit. Ja jos toinen tietää toimineensa "diplomaattisesti" kuten asian ilmaiset, sitä suuremmalla syyllä hän tietää että olisi hyvä tulla juttelemaan.