Kyllä nuo psyykelääkkeet tappaa kaikki seksihalut. Seksihän on yksi parhaista elämään voimaa ja mielihyvää antavista asioista. Parempi kuin lääkkeet. Ennen luulin että kyllä psyykelääkkeet ovat hyväksi. Kuitenkin kun tuli masennusjakso lääkkeistä huolimatta oli se paljon pahempi ja syvempi kuin ilman lääkkeitä. Jätin lääkkeet pois ja taas panettaa kivasti ja olo selkeämpi. Kun lääkkeitä syödessä tuli masis olin väkivaltainen ja ihan sekaisin. Kyllä ne myrkkyjä on. Jos masis perustuu johonkin aivojen aineenvaihdunta häiriöön, niin kyllä se näköjään itsekin paranee.
Seronil seksintappaja
Tyttönen
12354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutta missä ajassa? Minä odotin 13 vuotta että menisi ohi. Nyt olen syönyt lääkkeitä 14 vuotta ja olen eläkkeellä. Olen sairastanut masennusta 9-vuotiaasta asti. Muusta kuin masennuksesta minulla ei ole muistikuvaa.
"Kun lääkkeitä syödessä tuli masis olin väkivaltainen ja ihan sekaisin."
Normireaktio.
"Jos masis perustuu johonkin aivojen aineenvaihdunta häiriöön, niin kyllä se näköjään itsekin paranee."
Ei perustu ja varsinkin siksi se paranee monesti juuri itsestään ajan kanssa.
Niin. Koen että minun masennukseni aiheuttaa elämäntilanne. Työttömyys aikoinaan ja koulu ja sittemmin työpaikkakiusaaminen. Kun siihen haet apua ei kukaan puutu ongelman ytimeen vaan on oltava helppo ja nopea apu = pilleri, että saadaan se ihminen pois vastaanotolta ja systeemistä. Pitäisi saada muuta apua kuin lääkettä pillerin muodossa. Ja se lääke pilaa muutki elämän osa-alueet. Eläkkeellä olen nyt itsekin vaikka pystyisin osa-aikatyöhön, mutta kukaan ei tue sen saamista mitenkään kun on ujo ja pirun arka mihinkään ryhtymään saati menemään kysymään jonnekin että otatkos töihin. Ja ymmärrystä ei työelämässä saa jos tulee paniikkikohtaus kesken hommien. Se on potkut. Vittu, mut on lakaistu ihan maton alle piiloon pois täydellisten ihmisten tieltä. 100 % tai ei mitään nykyään.
Mulla toisinpäin eli olin aggressiivinen ja ahdistunut ilman lääkitystä, kunnes sain lääkkeet ja oon terveempi.
Mutta panettaako MrJuhaa enää?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10671372
Tuossa on hyvä keskustelu SSRI-valmisteista. Sukupuolihormonien lisäksi SSRI-valmisteet hävittävät myös hyvän olon hormonin eli T3V:n nostamalla aivoissa inaktiivista RT3-hormonia, joka lisää pahan olon tunnetta.
Seksi on varmin lääke hyvän olon muodostumiseen, stressinlähtöön ja unettomuuteen. Myös lihaskivut häviävät erotiikassa.
Lisäksi lääkkeet lihotti mua melkein 30 kg. Et elämä pilalla senkin takia. Jumalaton mässääminen koko ajan kun niitä mömmöjä söi. Ainoa liikunta kun pakko hakee lähikaupasta suklaata ja sipsejä ja vetää ne jo kotimatkalla.
Useiden psyykenlääkkeiden tiedetään aiheuttavan metaboliamuutoksia, jotka lisäävät ruokahalua ja kaiken lisäksi vielä lihottavat vaikka ruokavaliota ei muuttaisikaan mitenkään. Koska monelle ruokahalu lisääntyy vielä metabolian muutosten seurauksena, on vaikutus kaksinvertainen. Useat mielenterveyspotilaat ovat lihavia lääkkeidensä, ei aikaisempien ruokatottumustensa vaikutuksesta. Eniten lihoamista aiheuttavat neuroleptit ("psykoosilääkkeet"), joista erityismaininta vielä tässä suhteessa kaikista pahamaineisimmalle olantsapiinille, mutta myös SSRI:t (2. sukupolven "masennuslääkkeet") voivat aiheuttaa vastaavaa.
Itse kokeilin vähän aikaa jotain masennuslääkettä, kun niin kovasti tyrkyttivät, vaikka minun mielestä ei ollut edes oikeastaan masennusoireitakaan.. No, ei siitä sen enempää.. Mutta seksihalut eivät sinänsä lähteneet, teki kyllä mieli. Mutta siitä tuli jotenkin työlästä ja epätyydyttävää. Ei siitä nauttinut paljon ollenkaan.
Eikä ne lääkkeet mitään auttaneet.. Joten eipä tarvinnut kovin kauaa miettiä miten haluan jatkaa. Lopetin turhat lääkkeet, ja kun viimein niiden vaikutus hellitti, todella nautin.
Olin yksin, mutta sanotaan vaikka näin.. Että onhan se seksi yksinäisellekin ilo. Ei siihen välttämättä kahta tarvita. Yksinäisyys on tarpeeksi kurjaa jo muutenkin, kun lääkkeet veivät vielä ilon seksistäkin, niin eihän siitä tule kuin entistäkin surullisemmaksi.
SSRI:tä voidaan käyttää ihmisten kastrointiin, koska se jättää osalle pysyvän impotenssin. Syy miksi sen käyttö ei levinnyt pakkokastraatiotarkoituksiin oli mm., koska osalle seksuaalitoiminnot ja -halut palautuvat käytön lopettamisen jälkeen.
Mua kyllä panettaa, vaikka oon vuosia syönyt seronilia 30mg. Oisin ehkä kuollut ilman lääkitystä, mut varmaan oon "oikeasti" sen tarpeessa. Monestihan niitä määrätään, kun ei ole resursseja muuhun apuun. Resepti kouraan ja 10min ulos vastaanotolta. Tehokasta.
Oon toimintakykynen ja jaksan huolehtia itestäni ja harrastaa. Itsetuhonen päihde-, bulimia-, masennus- ja sekoilukierre on ohi.
30 mg on aika pieni määrä. Miksiköhän niin pientä määrää sulle syöttäneet. Mulla oli 60 mg ja sanoivat sen olevan ns. hoitotasolla eli sen määrän vasta "auttavan". 30 mg : lla aloitettiin ennen nostoa, eli pillerin puolituksella. Ehkä sun masis ei ollut pahimmasta päästä. Oman kokemuksen kautta sanon että jos on masnnussairaus se tulee vaikka mitä myrkkyjä söisi. Ja silloin kaikki toimintakyky menee.
Mullekin on kokeiltu varmaan n. 10 eri lääkettä ennenkuin seronil sitten oli ainoa jota siedin.
Paroksetin oli hirveä myrkky kun ei mitenkään toiminut ja lopetettaessa olin kaksi viikkoa kämpässä sisällä muiden avun varassa kun huimasi ja oksetti ja tärisytti nuo vieroitusoireet vaikka lääkärin ohjeen mukaan homman tein. Että eivät aiheuta riippuvuutta muka.
Efeksoria en pystynyt edes kunnolla aloittamaan kun aloitus oireet olivat ihan yhtä helvetistä kuin paroksetiinin lopetus oireet. Ensimmäinen efeksor huimasi että kaaduin.
Tolvon vei ihan pois tästä maailmasta, ei tiennyt onko kusella vai kukkia kastelemassa ja hirveät nykimiset ja krampit ja levottomat jalat. Kaikkia kokeiltuja myrkkyjä en edes muista.
Ennemmin vaikka rukoilen jeesusta vaikka en kaverin olemassaoloon uskokkaan kuin menen enää näille lääkeyhtiöiden juoksupojille eli psykiatreille ruikuttamaan. Puille puhuminen metsässä on terapeuttisempaa kuin ko. ammatin edustajille ruikutus.