Jos lähdetään siitä että on vain yksi oikea usko niin mitä tähän oikeaan uskoon sitten sisältyy?
Missä menee olennaisen ja epäolennaisen raja?
Milloin on kyseessä toisarvoinen mielipide-ero?
Toivon että tätä keskustelua käydään lähinnä vl.:n kanssa koska vl. on viesteissään korostanut sitä seikkaa että kaikki pelastujat uskovat samoin.
Missä menee olennaisen ja epäolennaisen raja?
Milloin on kyseessä toisarvoinen mielipide-ero?
Toivon että tätä keskustelua käydään lähinnä vl.:n kanssa koska vl. on viesteissään korostanut sitä seikkaa että kaikki pelastujat uskovat samoin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on, että saamme uskoa vapaina armolapsina syntimme, väärät ajatuksemme, epäilyksemme yms. joka päivä anteeksi Jeesuksen ansion tähden. En osaa antaa sinulle kysymyksiisi tyhjentäviä vastauksia. Niín vaikeita ne ovat. Haluaisin kuitenkin sanoa, että vaikka meillä tulee kysymyksiä uskonasioista, jumala avaa meille niin kuin on tarpeellista. Ei kaikkiin ihmismielestä lähteviin kysymyksiin saa koskaan vastausta. "Herra antoi, herra otti, kunnioitettu olkoon hänen tahtonsa". Tyytykäämme siihen, mitä jumala puhuu jumalanseurakunnassa. Voimme myös rukoilla vastausta vaivaaviin kysymyksiin. Kaikessa täytyy muistaa, että tapahtuisi herran tahto ja tyytyä siihen. Jospa jumala kirkastaisi seuroissa jonkun puhujan kautta sinulle vastauksia kysymyksiisi.
Lapsen kaltainen usko siinä on jo tarpeeksi.
Sanopa, omin sanoin tällä kertaa, mitä ajattelee toisista ihmisistä se joka on lapsenkaltaisessa uskossa.
Ettei tuo lapsenkaltainen jäisi pelkäksi tyhjäksi fraasiksi niin selitäpä sen merkitys.
Ei aina vastaa aikuisen uskoa, me usein järkeilemme.
Toisista ihmisistä ajattelenko, nyt ajattelen että sinulla on vaativa mieli kysymyksesi takana.
Haluaisit saada meidä hyväksymään kaltaisesi uskon, no silloin me valehtelisimme emmäkä tekisi totuutta pettäisimme myös utseämme.
Sinä sen sijaan iloitsisit että sait yhden helvetin lapsen niinkuin Jeesus sanoo, mutta me syöksisismme itsemme ikuiseen vaivaan.
Emmehän me voi puhua omaa tietoamme vastaan vaan meidän on sanottava totuus itsemme ja muiden tähden, että me säilyisimme uskomassa ja te toiset saisitte heränneen omantunnon joka sitten johdattaisi teidät Jumalan altakuntaan kyselemään , vieläkö näin suuri syntinen saa usko syntinsä anteeksi.... Ja kaiken tämän Jumala tekis mielellään, ei hänelle kelpaa että yksikään luiha hukkuisi mutta että kaikki nöyrtyisivat parannukseen.
Uskonasiat ovat edelleenkin Jumalan asioita, me olemme vain piskuisia piikoja ja Jumalan renkejä hänen työssään..Me emme päätä kuka tai milloin vaan se on yksinomaan Jumalan asia.
Meidän toivonuksemme on ensimmäinen ajatus teistä että et löytäisitte Jumalan luo ennenkuin ovet sulkeutuu ja jäisitte ulos ...
Ajatelkaa luomistyötä ei ole kuin yksi ja jos jää ulkopuolelle niin Se ikuisuus siellä se on kauhea..
Sentähden pyydän teitä tehkää parannua.
kysyit:"Missä menee olennaisen ja epäolennaisen raja? "
Jos oliskin uskonasoissa sillain, että on oleellisia ja epäoleellisia. No onhan siinä tavallaan, mutta jokainen uskonasia on vakava. Kun monet aina toistavat sitä, että on oleellisia ja epäoleelisia asoita.
Ja näistä epäoleellisista voi olla erimieltä, mikä on käsitykseni mukaan lähtenyt ihmisen päästä. Sen huomaa heti.
Siis mielestäni kaikki uskonasiat tulee ymmärtää Pyhän hengen kautta ja jos ei ymmärrä, niin sitte ei, eikä ala järjellä ajattelee.
kysyit:"Milloin on kyseessä toisarvoinen mielipide-ero?"
Mielipiteitä ei kuulu olla uskonasoista. Kaikista muista asoista saa olla mielipiteitä ja niiden ei tarvikkaan samoja kuin muilla. Ei sun tarvitse olla sitä mieltä, että jäätelö on hyvää.
Eikä uskon asioissa oikeastaan ole kysymys, että kaikkien "tarvii" olla samaa mieltä. Se tapahtuu automaattisesti, jos uskovaiset omaavat Pyhän hengen ja ymmärtävät ne asiat Pyhän hengen kautta.
kun en lukenut otsikkoa. Siis kysyt, että mitkä ovat uskonasioita ja mitkä ei. Pitäiskö minun luetella niitä, vai kertoa joku sääntö?(siis en esitä tätä missään ivallisessa mielessä, niin kuin ehkä voisi ymmärtää)
..niitä uskonasioita.
Ja jos on sellaisia joita et itse pidä uskonasioina mutta olet kuullut toisten pitävän niin laita niitäkin. Sääntökin käy.
"Sääntö": Raamattua pitäisi tulkita Pyhän hengen kautta, koska se on tavallaan kirja uskonasioista ja siellä on Jumalansana kätkettynä.
Voisin kertoa vähän siitä, missä meillä vl:llä on erimielisyyksiä. Eli esimerkiksi siitä, että onko soveliasta käydä elokuvissa. Jotkut eivät koskaan käy ja varmasti on sellaisia, jotka käyvät joskus. Niin kuin huomaat, että jos tämä on uskonasia, niin silloin meillä on erimielisyyksiä.
Tämä on tietyssä määrin uskonasia.
Pyhän hengen ääni on sama kaikilla, kun ollaan menossa johonkin rajunpaan: ei sinne kannattaisi lähteä, jos joku väittää, että ei Pyhä henki kehoita noin, niin se on ihmisestä itsestään ja valhe. Mutta sekin on ihmisestä ja valhe, jos sanotaan, että elokuvissa käynti on synti itsessään. Siis Pyhä henki antaa meille samat ohjeet, mutta ihmiset kuuntelevat niitä ohjeita eritavalla. Lisäksi perkele jatkuvasti kiusaa meitä, joten emme voi kokoajan voi pysyä puhtaassa Pyhän hengen sanassa.
Jotkut ovat vanhvempia ja jotkut heikoimpia jossakin asioissa, siis vaaroja aina on, mutta Pyhä henki ei kehoita niitä tieten tahtoen etsimään, ja jos joku väittää toisin, hän ei puhu Pyhän hengen kautta.
Hyvä kysymys, pisti oikein miettimään. Joudun toteamaan, että en taida pystyä vastaamaan.
Pientä hahmotelmaa kuitenkin, mitä tässä ensin tulee mieleen: (Raamatun mukaan) yksi elävän kristillisyyden tuntomerkeistä on keskinäinen rakkaus. Tästä johtuu, että on asioita, jotka vaikka eivät olekaan pelastuskysymyksiä, voivat silti ylittää olennaisuuden kynnyksen, jos niiden takia ei mahduta samaan seurakuntaan. Kuitenkin nämä ovat kysymyksiä, jotka esimerkiksi eri aikoina, tai kahdessa erillisessä (toisistaan tietämättömässä) elävän kristillisyyden joukossa voivat olla ratkaistu eri tavoilla. (Esim. Venäjän tai Baltian ns. vanhat uskovaiset, joilla on aika lailla oma tapakulttuurinsa).
Sisältyykö siihen automaattisesti että ei rakasteta tai rakastetaan VÄHEMMÄN niitä jotka ovat ulkopuolella.
Mitkä ovat pelastuskysymyksiä?
Ei sisälly sitä, että ulkopuolisia rakastettaisiin vähemmän. Keskinäisellä rakkaudella tarkoitetaan mm. sitä, että keskinäinen kanssakäyminen on välitöntä ja kärhämät hoidetaan armoevankeliumilla.Tämä ei siis ole oma ansiomme tai jokin käyttäytymisnormi, joka ohjaisi sitä, miten toimimme toisten vl-uskovaisten kanssa, vaan yksi uskon hedelmä, josta johtuu se, että seurakunta ns. pysyy kasassa.
Mietin vieläkin kysymystäsi pelastuskysymyksistä ja koen, etten osaa siihen vastata. Olisi helppo luetella erilaisia elävän uskon tuntomerkkejä, ensin vl-kannalta ja sitten karsia siitä tapakulttuuri pois ja todeta, että elävän uskovaisen elämässä on tiettyjä piirteitä, joiden puutteesta elävän uskon PUUTTUMINEN on helppo todeta. Tämä on kuitenkin eri asia kuin pelastuskysymys (vaikka nuokin siihen liittyvät), koska teoillaan ei kukaan pelastusta ansaitse. Opillista puolta, eli mikä olisi riittävän suuri opillinen harha joka estäisi pelastumisen, en valitettavasti ehdi nyt miettiä, mutta jos jotakin tulee mieleeni, lupaan kirjoittaa sen myöhemmin tänne.