Olen 25, saanut psykoosin takia potkut kahdesta työpaikasta, kämppikseni joutui soittamaan perääni poliisit, olen ollut mielisairaalassa 4 kuukautta. Jouduin keskeyttämään yliopisto-opinnot, cvssäni on kaksi vuotta aukkoa. En ole seurustellut neljään vuoteen, tuskin tulen enää seurustelemaan. Paitsi häiriköin ihastusta piinaamiseen asti. Olen ollut niin sairas että olen pelastanut ydinsotaa ja kuullut harhoja yhteensä yli vuoden. Kaikki vanhat haaveet perheestä ja urasta ovat tuhoon tuomitut. Nuoruuteni on kulunut psykoosissa ja kotona. Laskeskelin että siitä kuinka hullu olen tietää noin 200 ihmistä. Ennen minulla oli tosi laaja ystäväpiiri, nyt muutama kaveri. En ihan oikeasti enää jaksa.
elämää sairaana
skitso
7364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkä kannattais koittaa osallistua paikallisen mielenterveysseuran juttuihin. Sairaalan avohoidonkin piirissä voi olla monta hyvää juttua. Täysipainoista elämää voi elää työkyvyttömyyseläkkeelläkin vaikka aikaa se ottaa orientoitua uraputkesta pienelle eläkkeelle. Itse olen suojellut Suomea Venäjän miehitykselta tarkkailemalla näkyykö venäjän erikoisjoukkoja Helsingissä. Ammattiskitsona on ihan kohtalaisen kiva olla,ainakin mun mielestä. Mun mielestä yksikin kaveri on tosi paljon jos sen kanssa voi jakaa hulluimmatkin jutut. Riippuu vähän onko sinulla skitsodiagnoosi ja lähteekö avohoito kuntouttamaan vai onko todettu jokunen erillinen psykoosi. Itse suosittelen skitsodiagnoosia ja avohoidon kuntoutusta. Siinä menee aika hyvin ja tapaa paljon ihmisiä. Jos vaikka kuntoutuisi työelämään ja yliopisto-opinnotkin saisi loppuun. Yksin sen jaksamisen kanssa on vähän niin ja näin.
Mäkin olen 25 ja skitso luultavasti. Opiskelen tällä hetkellä yliopistossa vaikka se on rankkaa, etenkin sosiaalinen paine ja opiskeluryhmään kuuluminen on vaikeaa. Mitäpä tässä osaisi sanoa positiivista. Kai on hyväksyttävä sairaus, mä ainakin olen. Kaikenlaista voi tehdä sairaanakin ja kun hyväksyy lääkityksen. Tottakai se tekee hieman aivovammaiseksi, mutta silti parempi kuin kärsiä vakavista harhoista. Toisaalta olen hieman pohtinut, että skitsofreenisissa harhoissa on jotain logiikkaakin. tuntuu kun vertaa harhoja täydelliseen latistuneeseen elämään joka voi olla kun on liian raju lääkitys.
Syynsä sille on miksi ihminen sairastuu psyykkisesti. Sitä ei voi lakaista mattojen alle. Lääkityksen kanssa on ehkä toivo pystyä käsittelemään niitä traumoja. Toinen asia sitten miten ympäristö suhtautuu kun et ole oma itsesi lääkkeiden kanssa, et myöskään vakavasti psykoottisena.
Jos ei halua elää elämäänsä sairaalassa, vaihtoehto on lääkitys.
Totta kai skitsofreenikon harhoissa on logiikkaa. Ihmisaivoissa on aina logiikkaa ja niissä on aina harhoja. Joka väittää asiasta mitään muuta on aivoton typerys. Jos ei pysty näkemään logiikkaa tyypillisen skitsofreenikon jutuissa, mutta näkee sen deflatoorisessa nykytalouspolitiikassa, ei omaa älyllisiä edellytyksiä olla täysivaltainen kansalainen vaan kuuluisi ehdottomasti holhouksen alle. Sellaiset ihmiset nimittäin ovat ympäristölleen vaaraksi, mutta enemmistöä, olisi se miten puu- tai luupäistä tahansa, ei voi oikein eristää.
Logiikka sinänsä on äärimmäisen yksinkertainen asia. Niin yksinkertainen, että sen biologisen toteutuksen taustalla oleva perusmekanismi on hyvin helppo käsittää. Siltä pohjalta myös skitsofrenia ja sen "harhoihin" liittyvä väistämätön logiikka on erittäin helppoa nähdä.
Se on totta, että ympäristö on ongelma. Sohjoa kyntävät kaheksasta-kuuteentoista-keskivertoapinat tyhmine simpanssinaivoituksineen ovat ongelma, ennen kaikkea itselleen, mutta valitettavasti myös muille.
Minä se vasta skito olenkin koska en usko olevani sairas tai siis tiedän että on olemassa tekniikkaa jolla ihmisiä kidutetaan. Meitä "hulluja skitsoja" on ympäri maailmaa ja kaiken ikäsiä, molemmista sukupuolista. Olen tutustunut netin välityksellä heihin. Kyllä se niin kuulkaas on, että sateenliiteilla pystyy kyttämään ja lähettämään laserilla juttuja. Myös radioaallloilla. On gang-stalkkerointia jne. Myö ei olla hulluja.
Minä olen "erehtynyt" kritisoimaan politiikkaa ja kaikkea sitä, millä maailma pyörii... Jep ja siitä saan nyt sitten kärsiä. Tukinpa turpani tästä edes. En ole poliittinen ihminen!
Aloittajan jutut kuulostaa niin tutuilta. Itse uskoin loppuun saakka olevani terve kunnes yksikään ihminen ei ollut minun puolella. Kehittelen aina syitä kaltaiselleni mm että isäni raiskaus minut jne jotta todistaisi terveyteni. Suurin toiveeni jo 6 v ajan ollut että jumala tappaa minut koska tiedän etten voi parantua. Aina aamulla alkaa sama sairaus ja unohdan kaiken mitä illalla olen oppinut elämästä. Tämä sairaus on sama kuin joutuisi ennenaikaisen helvettiin. Nyt on jonkinlainen käsitys siitä.
Laita hamppupuskat kasvamaan, helpottaa kummasti psykootikon arkea. Kannattaa valita mahdollisimman CBD-pitoinen lajike, joka on luonnon oma antipsykootti.
Tää elämä on tosi rankkaa. Tuntuu, että ei ees haluais herätä siihen, että tää kaikki on totta. Entinen elämäni oli niin erilaista, paljon kavereita, menestyin opinnoissa.. varmaan muillakin oli suuria toiveita tulevaisuudelleni. Ehkä suurin ero oli, että oli toivoa ja unelmia. Nyt joutuu heräämään siihen todellisuuteen, joka on täynnä tuskaa ja häpeää psykoosissa tehdyistä asioista. Ennen kaikki ovet oli auki. Nyt tuntuu että erakoidun kaikista ja pelkään tutustua uusiin ihmisiin, koska traumat psykoosista ovat niin kamalia. Pahinta on huomata, ettei ehkä kykene töihin lainkaan.. ja se, että ei kykene vanhemmaksi on myös tosi raadollista. Varmasti terveenä olisin voinutkin olla hyvä vanhempi. Tämä on myös tosi rankkaa läheisilleni, elää ihmisen kanssa joka on menettänyt toivonsa. En pysty olemaan rehellisesti edes iloinen heidän puolestaan, koska oma elämä on välillä helvettiä. :( -ap