Raskaus on jo loppumetreillä. Alku- ja keskivaiheessa raskautta olin hirveän tyytyväinen, yhtä hymyä, vointini on ollut "täydellinen", jne. Mutta nyt olen itkuinen, stressaantunut, saan raivareita, sanalla sanoen: olen hankala ja rasittava. Varsinkin itselleni. Välillä en "tavoita" ajatusta vauvasta, siis siitä, että sellainen on tosiaan tulossa. Ja tunnen tämän seurauksena itseni tosi huonoksi. En käsitä, miten olen voinut kadottaa aiemman hyvän oloni ja onnelliset ajatukseni vauvasta.
Toivon todella rakentavia kommentteja SELLAISILTA, JOILLA ON KOKEMUSTA tällaisesta!
Toivon todella rakentavia kommentteja SELLAISILTA, JOILLA ON KOKEMUSTA tällaisesta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo on aivan täysin normaalia. Loppuraskaudesta sitä alkaa jo olla niin väsynyt ja toivoo että vauva tulisi jo ulos. Älä liikaa kiinnitä ajatuksiisi huomiota. Tarkoitan että älä tunne huonoa omaatuntoa jos et koko ajan voi ajatella positiivisesti.
Tietenkin jos sama olo jatkuu vauvan synnyttyä puhu siitä HETI neuvolassa että saat avun mahdollisimman pian.
Itselläni oli loppuraskaudesta aivan samanlainen olo, mikään ei kiinnostanut ja kiukkukohtauksia tuli tuon tuosta. Neuvolassa kuitenkin lohdutettiin että se johtuu juuri väsymyksestä itse raskauteen. Olo alkaa olla tukala ja liikkuminen ketterää kuin norsulaumalla.
Uskoisin että kaikki helpottaa kun pikkuinen näkee päivänvalon :)
Jaksamista ja onnea!
Kirjoitit: "Itselläni oli loppuraskaudesta aivan samanlainen olo, mikään ei kiinnostanut ja kiukkukohtauksia tuli tuon tuosta."
Miten sinun "kävi" sitten, kun vauvasi syntyi?