Täällä kirjoittelee 17-vuotias tyttö, jolla diagnosoituna depressiivisyyteen taipuva kaksisuuntainen mielialahäiriö. On kokeiltu kahta eri masennuslääkettä, ensin Seronilia ilman muita lääkkeitä, siitä menin aivan sekaisin ja ylikierroksille juosten sukkasillani ulkona talvella. Sitten suljetulla sanottiin, että kaksisuuntainen mielialahäiriö ja aloitettiin Seroguel Prolong ja myöhemmin Lamictal. Seuraavan kerran osastolla kokeiltiin noiden rinnalla Sertralinia ja sama juttuhan toistui, vaikka jotkut kuulemma pärjäävät masennuslääkkeen kanssa, kun on tasoittavia rinnalla. Roikkusin puussa hyppäämässä jokeen ja juoksin ympäri maita ja mantuja. Sitten sanottiinkin, että työdiagnoosi poistuu ja sain sitten siitä diagnoosin. Seuraavan itsemurhayrityksen jälkeen vaihdettiin Serogueli Abilifyihin ja ketipinoriin (nukkumiseen). Se auttoi paljon.
Abilify kuitenkin tuotti kauheita keskittymisvaikeuksia ja pari kertaa sen olen lopettanut ja vaihdellut annostusta, kun lukio on mennyt ihan perseelleen. Nyt sitten alkoikin ihan jäätävä maniajakso. Hypin seinille, potkin ja lyön tietyissä suurissa hallintavaikeuksissa poikaystävääni, puhun lakkaamatta ja nukun huonosti 200mg ketipinorista huolimatta. Kun yritän rauhoittua ja vain olla ajatusvirta on niin suurta, etten pysty jäämään hetkeksikään paikalleen, muuten räjähdän, enkä pysty hallitsemaan itseäni sitäkään vähää. Tuntuisi kuin aivot poksahtaisi niin suuresta ajatusmäärästä. Mulla kuitenkin on nyt kaksi viikkoa ollut se Abilify käytössä pienellä annostuksella, mutta silti tämä.
Lisäksi käytän rahaa ihan holtittomasti ja SYÖN kuin mikäkin hevonen. Voiko ylensyöminen johtua maniasta, onko jollain kokemusta?
Abilify kuitenkin tuotti kauheita keskittymisvaikeuksia ja pari kertaa sen olen lopettanut ja vaihdellut annostusta, kun lukio on mennyt ihan perseelleen. Nyt sitten alkoikin ihan jäätävä maniajakso. Hypin seinille, potkin ja lyön tietyissä suurissa hallintavaikeuksissa poikaystävääni, puhun lakkaamatta ja nukun huonosti 200mg ketipinorista huolimatta. Kun yritän rauhoittua ja vain olla ajatusvirta on niin suurta, etten pysty jäämään hetkeksikään paikalleen, muuten räjähdän, enkä pysty hallitsemaan itseäni sitäkään vähää. Tuntuisi kuin aivot poksahtaisi niin suuresta ajatusmäärästä. Mulla kuitenkin on nyt kaksi viikkoa ollut se Abilify käytössä pienellä annostuksella, mutta silti tämä.
Lisäksi käytän rahaa ihan holtittomasti ja SYÖN kuin mikäkin hevonen. Voiko ylensyöminen johtua maniasta, onko jollain kokemusta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi johtua. Itse lihoin ekan manian aikana monta kiloa, kun söin mitä sattuu ja söin myös paljon. Silloin en edes tiedostanut koko asiaa, koska en vielä silloin tiennyt sairastavani kaksisuuntaista.
Myös lääkkeet voivat lisätä ruokahalua. Esim. Ketipinor usein tekee niin...
Niin ketipinor tosiaan tekee. Seroquel ainakin teki, mutta laihduin tossa sen jälkeen kun aloitin ketipinorin, aika roimasti. Nyt syöminen on taas lähtenyt käsistä..
Nyt se on sitten todistettu, lihavat ihmiset ovat kaksisuuntaisia, koska syövät mitä sattuu ja vieläpä paljon.
Eikö oikeasti tälle idiotismille tule koskaan loppua??
Ainahan omaa selkärangattomuuttaan voi selitellä mielensairauksilla.
Opettele lukemaan, kysyin, että VOIKO se olla mahdollista. En sulkenut pois mahdollisuutta, että olen selkärangaton läski. Ihmettelin vaan, kun syön näin yhtäkkiä niinpaljon ja samaanaikaan maniaa. Toivottavasti tämä idiootti täällä nyt ymmärsi, että kysyminen on näillämain idiootin merkki.
Mistä noita "mutta vitsihän tuo" -nimimerkin kaltaisia ihmisiä oikein tulee?!? Hän ei tunnu tajuaan mistään mitään.
Jos ihminen on maniassa tai masennuksessa, hän ei välttämättä pysty tahdon voimalla kontrolloimaan syömisiään tai joitain muitakaan asioita. Ei se masennuskaan välttämättä poistu, vaikka kuinka haluaisi, jos kyseessä on kaksisuuntaisen masennusjakso. Liiassa syömisessä ei siis välttämättä todellakaan ole kyse selkärangattomuudesta, vaan SAIRAUDESTA.
Samoin lääkkeet, esimerkiksi juuri Ketipinor saattavat lihottaa sitä kautta, että ne lisäävät monilla ruokahalua, eikä ihminen välttämättä tunne itseään kylläiseksi, vaikka olisi vasta vähän aikaa sitten syönyt järkevän annoksen ruokaa. Niinpä ei jälleen ole kyse pelkästään selkärangattomuudesta, jos sortuu ahmimaan.
Myös Abilify voi lihottaa, vaikka lääkäreiden mukaan se ei sitä tee. Tutkimusten mukaan sekin voi kuitenkin lihottaa. On se kuitenkin vissiin psykoosilääkkeistä vähiten lihottavia.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Psyykenlääkkeet yhteydessä rajuun painonnousuun lapsilla ja nuorilla /1135250335690
Kyseessähän ei todellisuudessa ole oikeasta sairaudesta vaan psyykelääkkeiden tuomasta hourumaailmasta.
No, siinäpähän vedätte naamaan lääkkeitä ja toisella kädellä sitten ruokaa niin paljon kun kotiin pystyy kantamaan.
Oma valinta
"diagnosoituna depressiivisyyteen taipuva kaksisuuntainen mielialahäiriö."
ok... kuulostaa ihan perus psykiatrian jargonilta.
"On kokeiltu kahta eri masennuslääkettä, ensin Seronilia ilman muita lääkkeitä, siitä menin aivan sekaisin ja ylikierroksille juosten sukkasillani ulkona talvella. Sitten suljetulla sanottiin, että kaksisuuntainen mielialahäiriö ja aloitettiin Seroguel Prolong ja myöhemmin Lamictal."
klassikko.... katso erityisesti myytti 4. http://www.madinamerica.com/2014/01/psychiatry-gone-astray/
"Seuraavan kerran osastolla kokeiltiin noiden rinnalla Sertralinia ja sama juttuhan toistui."
kokemusta kertyy vaan ei osaamista...
"Voiko ylensyöminen johtua maniasta, onko jollain kokemusta?"
voi hyvinkin johtua. käyttämäsi kama sekoittaa aineenvaihduntaasi ja lisää sitä kautta ruokahalua ja taipumusta lihota vaikka ruokatottumuksia ei vaihtaisikaan. lisäksi on syytä epäillä että muukin sekainen käytöksesi on vähintään osaltaa seurausta ainekäytöstä.
On vain sellanen homma, etten pysy elossa ilman lääkkeitä. Kokeiltu on. Vaikkei kaikki kakssuuntaseen lääkkeitä tarvitse, enemmän ihmiset niitä siihen tarvitsee, kuin masennukseen. Tai itseäni ainakin ärsyttää, kun lääkkeitä tarjotaan kaikille, vaikka on muitakin hoitomahdollisuuksia.
Moni kaksisuuntaista sairastava tarvitsee tasoittavia lääkkeitä, jotta ei mieliala hypi. Kummillani on kaksisuuntainen ja välillä hän katoaa täysin tuntemattomiin, koska ei syö lääkkeitä. Ei lääkkeet aina turhia ole.
Minulla voi mennä molempiin suuntiin. Joko ahmin koska energiantarve on korkea tai sitten en syö lainkaan.
Ei ne aina lääkkeetkään lihota. Jokuaika sitten lopetin omin päin lääkityksen . Oli lamictalia ja seroguelia. Kohtapuoliimpa alkoi kunnon mania jakso ja söin kun "turhapuro" jääkaapin tyhjäks. Lihoin noin 20kg ja Sairaalareissuhan siitä seurasi.