Haluaisin kuulla miten teillä on mennyt suhteissa, onko molemmat tai toinen kaapissa? Onko ollut asiasta riitaa? Onko suhteen edetessä asiat muuttunut?
Itselläni ja tyttöystävälläni - anteeksi avovaimollani! - seurustelua takana 2½ vuotta. Itse olen suhteen aikana tullut kaapista kaikille ystävilleni, sukulaisilleni jopa isovanhempia myöten ja myös koen uhranneeni tätä kautta paljon, sillä monia ihmissuhteita on katkennut varsinkin "ystävistä". Tyttöystävä päästänyt minut elämäänsä äidin ja veljen verran, mutta kaikki muut, isä ja uudet opiskelukaverit... niiden kanssa hän on kaapissa.
Rakastan häntä, mutta alkaa pänniä tämä kaapissa olo... Miten suhteemme voi edetä jos muutun tarvittaessa kämppikseksi tms? Haaveillaan naimisiin menostakin, mutta miten se muka onnistuisi näin... Turhauttaa
Tyttöystävä vieläkin kaapissa...
62
1879
Vastaukset
- vfvsdvsdfv
olette nuoria, mutta ei sekään ole aina selitys... on ympäristö toisilla erilainen...mutta ei sekään ole aina selitys..
sulla on enemmän itsevarmuutta, olet luonteeltasi rohekampi, ja olet siten myös ympäristösi luonut. tyttiksesi ei taas ole niin itsevarma luonteeltaan, eli kasvupyrähdystä odotellaan!
toki kaikilla on ja voikin olla erilainen perhe/sukutausta. mutta mielestäni perheelle kertominen, ja perheeltä saama tuki on tärkein. tai ne ketkä tuntee itselleen läheisimmiksi. muut tutut ja koulu kaiffarithan ovat niitä, keiden hyväksyntää ei edes tarvi hakea, koska te olette mitä olette, ei teidän tarvi niille todistella mitään tai selitellä....
kaikkeen tottuu, vaikka se oliskin repäsevää ja saattais tuntuu siltä. kun ite on itsevarma mitä tekee ja mitä haluaa, niin usein sen myös muut ihmiset näkee.
ne ketkä vähän nihkeesti ottaa vastaan, niin loppujen lopulta antaa asian olla, kuhan itse oot jämpti asiassa.
jos annat toisten mielipiteiden hallita ja määrätä oman elämän, niin sen ne myös tekee. en nyt tarkoita että kaikki pitää radikaalilla tapaa tehdä, mutta odottakaa sopivia hetkiä ja vihjailkaa pikku hiljaa, totuttakaa ihmiset.
jos tyttikses liian pitkään venyttää kaapista ulostulo -prosessia niin se ei kyllä ole hyvä....voisithan keskustella hänen kanssaan asiasta? - Outtajatout
Jos joku haluaa olla kaapissa, niin suotakoon se hänelle.
Oman elämänpiirinsä paras asiantuntija on ihminen itse.
Minusta on aika tyhmää , että joku haluaa toisen tulevan ulos kaapista.
Jospa vaan rakastaisitte toisianne ja asuisitte yhdessä, jos siltä tuntuu..
Ja tietäähän äitinsä. Sille ei varmaan paljoa mahda, jos toinen haluaa olla kaapissa. Eipä ketään sieltä uloskaan voi pakottaa. Joskus sitä vain pitää miettiä, mihin kaikkeen on valmis toisen ja teidän suhteenne puolesta. Pitääkö toista ja suhdetta niin arvokkaana, että on valmis esittämään pelkkää kaveria muiden ihmisten läsnäollessa.
Itse vielä joitain kuukausia sitten tein valinnan jatkaa avoliitossa elelyä, vaikka jouduinkin esittämään toisinaan kaveria. Mutta eihän siitä mitään tullut. Pianhan se ero kuitenkin tuli, osin juuri miun katkeruuden takia. Yritin kyllä pistää suhteemme kaverileikkien edelle, mutta loppujen lopuksi miusta ei vain tainnut olla siihen. Lopputuloksena muutuin siis katkeraksi ämmäksi, josta exä sitten lopulta sai tarpeekseen ja jätti.
Toivottavasti teidän tilanne kuitenkin saa onnellisen lopun. Mutta kehotan siis todellakin miettimään tarkoin, mitä kaikkea on valmis tekemään suhteensa eteen. Jos siitä ei ole varma, niin pahimmassa tapauksessa sitä satuttaa itsensä lisäksi myös rakastaan.- Selaviii
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9912084#comment-0
"Tosiasia on, että kukaan muu ei voi tietää sitä, millainen sukusi on, eikä kukaan voi ennalta tietää myöskään heidän reaktioitaan. Itse vähän kritisoisin sitä, että täällä ollaan usein kovaan ääneen kuuluttamassa sitä, kuinka jokaisen tulisi tulla rynnimällä kaapista ulos, ja "kyllä ne asiat siitä selviää". Näin ei vain aina ole.
On hyvin eri asia asua esimerkiksi Helsingissä, ja tulla siellä kaapista ulos, kuin asua esimerkiksi jollakin pienellä paikkakunnalla, jossa jokainen tuntee sinut ja perheesi, juorut liikkuvat kulovalkean tavoin ja erilaisuuteen ei olla välttämättä totuttu. Ja jokainen vastaantulija, jonka kadulla kohtaat, on sinulle tavalla tai toisella tuttu ja vaikuttaa elämääsi jossakin muodossa. Ihmisten elämäntilanteet ja elinympäristöt voivat olla hyvinkin erilaisia, se pitäisi aina muistaa.
Kannustan toki minäkin rohkeuteen. Olen vain kuullut (ja osittain itse elänyt) myös niitä tarinoita, joissa perhe laittaa välit poikki, kaapista ulos tulleelta viedään kotiavain ja haetaan hänelle ostetut lahjat ja muu omaisuus pois, painostetaan ja uhkaillaan, kiusataan työyhteisössä, haukutaan sairaaksi ja käsketään menemään terapiaan, tunnetaan häpeää ja varmistellaan, ettei "kukaan muu, ainakaan sukulaiset, saisi ikinä tietää". Ja niin edelleen. Eikä mitään muita ongelmia ole välttämättä koskaan ollut: takana voi olla onnellinen lapsuus ja nuoruus, sekä hyvät ja toimivat välit perheenjäsenten kanssa. Ja yhtäkkiä on täysi ******** irti, taivas putoaa päälle ja maa häviää jalkojen alta.
Ne eivät ole helppoja tilanteita, etenkään, jos perhe ja sukulaiset ovat tärkeitä ja heihin on ollut läheiset välit. Se voi tarkoittaa, että suuri tai jopa suurin osa omaa sosiaalista ympäristöä putoaa viheltämällä pelistä pois, ja jäljelle jäävät jotkut, muutamat tai harvat. Kenties ne ystävät, joita heitäkin saattaa putoilla matkan varrelle. Se on kova hinta siitä, että ihminen saa olla ja elää omana itsenään. Jos toinen vaihtoehto on se, että jättää puhumatta omista suhteistaan ja omista asioistaan ja elämä jatkuu pintapuolisesti katsottuna "normaalina", ei se välttämättä tunnu aina niin kehnolta vaihtoehdolta kaiken muun rinnalla. Pikemminkin ymmärrettävältä.
Itse sorruin aikoinaan aliarvioimaan sukulaisteni reaktiot omaan kaapista ulos tulemiseeni. Ne olivat pahempia, kuin luulin. Sen vuoksi en koskaan maalaile kenenkään eteen pilvilinnoja vapaasta elämästä omana itsenään. Itse sain sen, mutta maksoin siitä paljon. En kuitenkaan osaisi elää toisin, joten en myöskään tekisi mitään toisin. Kannustan rohkeuteen ja täyteen elämään, mutta ymmärrän myös, että joillekin sen hinta on liian kova maksettavaksi."
Ja lisää aiheesta http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/tyttöystäväni on kaapissa tid:3394?term_keywords=tyttöystäväni on kaapissa- Anonyymi
Mitä enemmän uskalletaan tulla kaapista ulos sitä paremmat olosuhteet. Ketä pitäisi pelätä kieltämällä suhteensa . Pelätään isää ja äitiä kun kuusi vuotiaat että jos ne jättää vvaikka. Sellaiset vanhemmat jotka jättävät oman tekeleensä jolla on perintönä heiltä geenit ja kromosomit , ei ole koskaan rakastanutkaan lastaan. Parempi kun näyttää sen mikä on rehellisesti , ja varautuu siihen jos on tyhmät vanhemmat niin lähtee . Eikö tule takaisin niin kauan kun eåaletaan hyväksymään ihminen sellaisena kun hän on.
Se joka syntyy homona ei voi muuksi muuttua . Ja ihmisenä in ihan yhsåtä,kiva kun ennenkin . - Anonyymi
Siis sinun. Mielestä pitäisi ajatella sukua eikä omaa itseään , ihan niinkuin hänen ei saisi hyväksyä sitä mikä on ja vielä ympäristönkin mielipiteitä olisi ajateltava .
Kaksi aikuista ihmistä saa tehdä miten haluavat, ja siihen on suvun sanomiset yks hailee.
Siis ei saisi rakastaa sitä jota rakastaa ja haluaa elää hänen kanssaan yhdessä .
Tunnen yhden miehen ( ei homo) hän rakastaa yhtä naista mutta suku ei halua että olisivat yhdessä , naisessa ei ole mitään vikaa. Mies parka tottelee ja voi huonosti ja tulee olemaan lopun elämäänsä vanhapoika , se on niinkuin suvun tarkoitus.
Jotenkin ällöttää että jotku ihmiset sanovat tämän tekstin ihmisestä että pitää ymmärtää ihmisiä ympärillä
. Se on niin että ihmisten ei edes tarvitse puuttua kenen kanssa joku aikuinen ihminen on ja ketä rakastaa.
Mitä sellaisella suvulla tekee joka ei hyväksy ihmisen omaa valintaa ja joka ilmeisesti vielä itsekkinjotenkin häpeää että on rakastunut samaa sukupuolta olevaan ihmiseen , riski on että suhde menee rikki kun toinen ei edes voi kädestä,kiinni pitää kun ovat ulkona kävelyllä .
Että eletään valheessa ei onnistu koskaan , joten jos ei ihminen ole kypsä siihen että seisoo tukevasti rakkaansa vieressä osoittaen että heidän rakkautensa on se tärkein heille. Niin kaikille paras että kumpikin jatkaa tahollaan .
Silloin on vanhan ajan kaksoismoralistit onnistuneet taas kerran pitämään vallassaan toista ihmistä, homofoobit ja heidän mielipiteet olivat silloin hyvin tärkeitä.sääli,vaan - Anonyymi
Kerrot tarinasi , ja jos perhe ei hyväksynaikuinen hmisen. Valintaa niin ei ole koskaan rakastanutkaan lastaan . Meille äideillemon aina törkein asia se että,lapsi saa olla onnellinen, kylällä ainajuoeutaqn elämänkovankoulun käyneet siitä,pitävät huolen . Siis miksi jonkun olisi otettava huomioon juorut ja vanhemmat jotka mahdollisesti heittää pihalle. Sellaiset vanhemmat eivät ole kypsiä äminun asuinpaikallani ei oteta kantaa siihen kenenkä joku valitsee, paljonkin homopareja , vaan typerät ihmiset miettivät toisten yksityis asioita Ja joidenkin typeryksien vuoksi kielletään oma elämä . Vahvat naiset pärjäävät aina maailmassa
Kaksistaan jos rakkautta riittää , tuomitsevista ihmisistä on pysyttävä kaukana - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä enemmän uskalletaan tulla kaapista ulos sitä paremmat olosuhteet. Ketä pitäisi pelätä kieltämällä suhteensa . Pelätään isää ja äitiä kun kuusi vuotiaat että jos ne jättää vvaikka. Sellaiset vanhemmat jotka jättävät oman tekeleensä jolla on perintönä heiltä geenit ja kromosomit , ei ole koskaan rakastanutkaan lastaan. Parempi kun näyttää sen mikä on rehellisesti , ja varautuu siihen jos on tyhmät vanhemmat niin lähtee . Eikö tule takaisin niin kauan kun eåaletaan hyväksymään ihminen sellaisena kun hän on.
Se joka syntyy homona ei voi muuksi muuttua . Ja ihmisenä in ihan yhsåtä,kiva kun ennenkin .Minun äitini oli vastaan avioliittoani aikoinaan ( hetero) vaan tein selväksi että se on minun elämäni että napanuora katkaistaan , ja että hän saamalla tykkäämättä jos siltä tuntuu , joten olihan hänen hyväksyttävä . Ymmärrän että hän ajatteli ainoastaan minun parastani, omalla tavallaan. Mutta kukaan ei olisi voinut meitä eroittaa .siksi on tärkeää että ihmiset saavat ihan itse valita oman elämänsä sillä jokaisen elämässä tulee olemaan vaikeuksia äidit eivät voi olla suojelioiita koko elämänsä ajan .äsiksi en itse ole koskaan puuttunut omien lasteni valintoihin mitä tulee heidän puolisoonsa, aina ei ehkä tykätä vaan ei kai kukaan voi sanoa aikuiselle ihmiselle kenen kanssa hän saa olla.
- Emy1
Olen ollu vain kerran suhteessa naisen kanssa. Molemmat oli kaapissa ja ainakin minä olen edelleen. Jos seurustelisin naisen kanssa, joka ei ole kaapissa, voisin jopa tulla ulos, mutta vain jos suhde on tarpeeksi pitkä ja tiedän sen kestävän. Ja haluan myös varmistaa ettei duunit kärsis.
- Anonyymi
Sama koettu ja eletty. Enkä ihan ymmärrä miksi kaapista pitäisi poistua?
Kahden onnoarempi kehittää suhdetta, cävoi sitoutua toiseen ympäristön sijaan.
Miksi ihmeessä muiden pitäisi tietää harrastaako seksiä vai on ystävä?
Salaisuuskin voi olla yhdistävää.
- 18+3
Mä en katselisi tuollaista kahden ja puolen vuoden (!!!!) seurustelun jälkeen, en ikinä. Itse saa kukin elämällään tehdä niinkuin haluaa, mutta siinä vaiheessa kun seurustelee vakavasti on vastuussa myös toisen ihmisen onnesta ja asia todellakin koskettaa muitakin kuin vain itseä. Ihanko totta ettei edes opiskelukavereille voi kertoa, vielä siinä vaiheessa kun sinä olet pistänyt itsesi kokonaan likoon ja tunnustanut kaikille sukua myöten? Raukkamaista toimintaa. Jos on vielä noin vaikeaa kannattaa pysyä sinkkuna eikä jarruttaa heitä jotka haluavat elää täyttä elämää ja ovat valmiita maksamaan hinnan. Kuulostaa siltä että ansaitsisit paljon parempaa, suosittelen että sanot naisellesi suorat sanat ja jos ei tehoa niin siirryt eteenpäin. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan sen vuoksi että joku muu haluaa elää kaapissa.
- out kaapista
Komppaan, ja siinä on sekin vaara, että toista (sitä kaapissa olijaa)
alkaa ahistaan niin paljo että lähtee suhteesta.
Ja valitsee miehen ja perhe-elämän ,siis sen perinteisen heteromallin.
Nykyään ei ole mikään pakko olla kaapissa, valinta se on,pelkureille. - Anonyymi
Ihan niin hänen elämänsä,on ainoastaan hänen ja on lupa elää ainut elämänsä sellaisena kun tuntee olevansa onnellinen valitsemansa puolison kanssa, ei kukaan hommaa vanhemmille sitä,puolisoa .
- töttörööö
itse olet halunnut kailottaa kaikille, että olet lesbo ja sulla on tyttöystävä. mitäs tyttöystäväsi siitä oli mieltä?
," isä ja uudet opiskelukaverit... niiden kanssa hän on kaapissa. ""
Ja varmaan tekee hyvää opiskeluympärisölle, jos joku menee läväyttään : Moi, mä oon lesbo!" - kaappiin työnnetty
Hyviä kommentteja suuntaan jos toiseenkin... Asumme Helsingissä, eikä hän ole sukulaistensa kanssa läheinen, eli kyse ei ole mistään isosta uhraamisesta.
Isänsä kanssa hänellä on ollut huonot välit, enkä siis haluaisi niihin mennä sotkeutumaan painostamalla, MUTTA... kaikki lomat ja juhlapäivät. Toinen leikkii asuvansa sinkkuna kaverin kanssa, joten lomilla jne. sitten pitää joustaa meidän yhteisistä hetkistä, kun hänen pitää mennä käymään isällään kun pyydetään, eikä joustovaraa ole kun isän kommentti on "mitäs muuta sulla olis, älä ole yksin". Isä maksaa häntä myös mukaan Ruotsiin viikon matkoille, mitkä pitäisi vaan sopia minulle. Itseä loukkaa, kun isä menee edelle matkoineen, eikä voida joustaa tai edes puhua näistä asioista. Meillä on oma perhe, me kaksi ja kissat, jotka sitten kaikki jää piiloon ja isän suunnitelmien alle.
Toivoisin, että hän voisi kertoa omasta pienestä perheestään, jotta asiat voitaisiin puhua. Tämän jälkeen toivoisin, ettei häntä itseään painostettaisi, vaan kunnioitettaisiin, kysyttäisiin miten me olemme suunnitelleet.
Toisaalta, välillä tuntuu, että mitä minä olen vaatimaan toiselta kaapista tulemista... MUTTA kun kyse on minun ja meidän yhteisestä elämästä. Meillä on jo pieni perhe ja oma asunto, suunnitelmat. Joudutaan jo nyt käymään minun perheeni luona, siskoni luona ja kumppanini äidillä juhlapäivisin, missä menee aikaa, ja vihdoin kun olisi aikaa olla oman perheen kanssa, hän jättää minut yksin kotiin ja lähtee isälleen. Ja tuntuu epäkunnioittavalta, että hän vaan reissailee Ruotsissa isänsä kanssa, mihin kuitenkin kuluu jonkin verran omaakin rahaa, mikä näkyy meidän arjessa, ettei hän halua panostaa meidän yhteisiin menoihin.
En tarkoita, että pitäisi jossain läväytellä tai huudella olevansa lesbo, mutta jos pelkää antaa pusua uuden opiskelupaikan lähimaillakaan, kun olen käynyt hänet viemässä autolla sinne... Pelkää että joku näkee ja on ylivarovainen, se sattuu... Puhuu olevansa sinkku... Huoh, olenko vain lapsellinen kitisijä, välillä tuntuu siltä.
Tiedänhän itsekin, kuinka paljon helpompaa on vain sulautua joukkoon ja kuulua porukkaan, eikä olla "SE LESBO". Mutta sen jälkeen kun itse päätin alkaa olemaan itse rehellinen, niin kumppanin kaapissa olo on alkanut sattumaan.. Itse opiskelupaikassani puhun kuin muutkin, puhun kumppanista sukupuolineutraalisti, kerron asioita elämästäni kuten muutkin. Jos jonkun kanssa sitten alkaa enemmän puhua tai tulee tilanne missä vaatii sukupuolista sanaa käyttämään, sanon kyllä tyttöystävä tai hänen nimensä, kerron rehellisesti. Siinä vaiheessa olen yleensä jo ehtinyt tutustua muihin ja olla oma itseni "neutraalisti", eikä lesbous leimaa minua heti. Ja jos leimaa eikä oma persoona, mikä näkyi, kelvannut, niin ei sitten.
Arvostan ja rakastan omaa tyttöystävääni, mutta haluaisin myös olla kuten muut, kuten heterot... Ilman häpeää, ylpeänä omasta, ihanasta perheestäni. Olla vapaasti oma itseni. En halua huudella missään, että olen lesbo. Haluan pitää kädestä ja pussata tilanteissa, missä heterotkin niin tekisivät, jos siltä tuntuu. Ilman että toinen vetäytyy ja varoo ettei kukaan näe...- f*ck
sun tyttis ei ole sinut lesboutensa kanssa, se vaikuttaa varmasti myös muutenkin kuin tuollaisilla näkyvillä asioilla kuten kerroit. Sinuna sanoisin että nyt alkaa olla se aika kun se päättää mikä on sille tärkeää, se tekee hyvää pikkaisen ryhdistäytyä hänellekkin. Tuollainen kaksoiselämä vaatii veronsa ja luultavasti vaikuttaa teidän suhteesenne muullakin tavoin kuin että saat olla kämppis välillä.
Nämä asiat kannattaa aina puhua ja selvittää omat tuntemukset, se miten sua loukkaa ja satuttaa sen puuhat. Niin kauan kuin lapsi on kiinni vanhemmissaan tuollatavoin kun sun tyttis on isässään, niin ei kyllä parisuhteeseen ole valmis. Kyllä se kertoo hänen asenteestaan elämään aika paljon, ja rakkaus, hän kuvittelee että kaksoiselämällä voi antaa kaikille mitä ne haluaa.
Asia pöydälle ja tyttis saa päättää miten paljon kunnioittaa teidän suhdetta, sun tunteita ja tulevaisuuttanne. Tuolla tavalla se ei ole pitkä. - mitä jos
Mitä jos tällä kertaa se olisit sinä, joka joustaisit noista matkoista ja vierailuista sinun sukulaistesi luo ja jättäisit aikaa yhteiselle olemiselle? Se voi olla niin, että jos tyttiksesi kertoo asiasta omalle isälleen, niin voi olla, että niitä välejä ei ole yhtään tippaa sen jälkeen. Katsos kun on sellaisia vanhempiakin olemassa, jotka eivät sulata oman lapsensa homoseksuaalisuutta, ei vaikka kuinka olisi lapsi. Sitten kun tähän vielä yhdistää mahdollisen kotiväkivallan ym. vainoamisen... Mielestäni vaadit aivan liikaa jo. Sinulla on jo oma perhe oman tyttiksesi kanssa, eikö se riitä sinulle?Etkö yhtään mieti tyttöystäväsi parasta? On itsekästä vaatia tyttöystävän sukuloimisen vähentämistä jos kuitenkin itse käyt runsaasti sukuloimassa omilla sukulaisillasi ja vielä tyttöystävänkin raahaat sinne. On myös aika lapsellista "kilpailla" tyttöystävän huomiosta hänen isänsä kanssa. Ajattelepa, jos hänellä on ollut huonot välit vanhempiinsa ja vanhemmat ovat ultrakonservatiivisia ja kertomalla kaiken vanhemmille välit saattaisivat täysin loppua seinään ja tätä voi tapahtua ihan kuule pk-seudullakin. Haluaisitko sinä tyttöystävänä pilata tyttöystäväsi välit vanhempiin totaalisesti? Aika itsekästä, ajattelematonta ja julmaa. Miellät, että tyttiksesi on kiinni vanhemmissa, mutta sinä et, vaikka käyt heillä sukuloimassa useinkin? Koet siis jotenkin alitajuisesti tyttiksesi isän uhkana sinulle?
Kaikki eivät myöskään tykkää kailottaa kovaan ääneen joka paikasta olevansa lesbo. Tämä ei tarkoita automaattisesti sitä, että ei olisi sinut itsensä kanssa. Asiassa voi olla monta puolta, miksi puolitutuille ja tuntemattomille ei kerro kaikista asioistansa ja se voi olla jopa joskus aivan viisastakin.
Vaikka se sinusta (ja minustakin) välillä tuntuu, että hetskut tai jopa kaikki hetskut kävelevät ylpeinä kadulla käsi kädessä ja pussailevat julkisesti, on myös olemassa hetskuja, joiden mielestä ei kuulu tehdä niin ja jotka eivät tee niin. Eivät kaikki koe tarvetta kävellä käsi kädessä julkisella paikalla vaikka kuinka seurustelisivat, eivät edes kaikki hetskut. - f*ck
mitä jos kirjoitti:
Mitä jos tällä kertaa se olisit sinä, joka joustaisit noista matkoista ja vierailuista sinun sukulaistesi luo ja jättäisit aikaa yhteiselle olemiselle? Se voi olla niin, että jos tyttiksesi kertoo asiasta omalle isälleen, niin voi olla, että niitä välejä ei ole yhtään tippaa sen jälkeen. Katsos kun on sellaisia vanhempiakin olemassa, jotka eivät sulata oman lapsensa homoseksuaalisuutta, ei vaikka kuinka olisi lapsi. Sitten kun tähän vielä yhdistää mahdollisen kotiväkivallan ym. vainoamisen... Mielestäni vaadit aivan liikaa jo. Sinulla on jo oma perhe oman tyttiksesi kanssa, eikö se riitä sinulle?Etkö yhtään mieti tyttöystäväsi parasta? On itsekästä vaatia tyttöystävän sukuloimisen vähentämistä jos kuitenkin itse käyt runsaasti sukuloimassa omilla sukulaisillasi ja vielä tyttöystävänkin raahaat sinne. On myös aika lapsellista "kilpailla" tyttöystävän huomiosta hänen isänsä kanssa. Ajattelepa, jos hänellä on ollut huonot välit vanhempiinsa ja vanhemmat ovat ultrakonservatiivisia ja kertomalla kaiken vanhemmille välit saattaisivat täysin loppua seinään ja tätä voi tapahtua ihan kuule pk-seudullakin. Haluaisitko sinä tyttöystävänä pilata tyttöystäväsi välit vanhempiin totaalisesti? Aika itsekästä, ajattelematonta ja julmaa. Miellät, että tyttiksesi on kiinni vanhemmissa, mutta sinä et, vaikka käyt heillä sukuloimassa useinkin? Koet siis jotenkin alitajuisesti tyttiksesi isän uhkana sinulle?
Kaikki eivät myöskään tykkää kailottaa kovaan ääneen joka paikasta olevansa lesbo. Tämä ei tarkoita automaattisesti sitä, että ei olisi sinut itsensä kanssa. Asiassa voi olla monta puolta, miksi puolitutuille ja tuntemattomille ei kerro kaikista asioistansa ja se voi olla jopa joskus aivan viisastakin.
Vaikka se sinusta (ja minustakin) välillä tuntuu, että hetskut tai jopa kaikki hetskut kävelevät ylpeinä kadulla käsi kädessä ja pussailevat julkisesti, on myös olemassa hetskuja, joiden mielestä ei kuulu tehdä niin ja jotka eivät tee niin. Eivät kaikki koe tarvetta kävellä käsi kädessä julkisella paikalla vaikka kuinka seurustelisivat, eivät edes kaikki hetskut.jos pelkää vanhempiaan niin onko se hyvä leikkiä heidän mielikseen vai alkaa elämään omaa elämää, antaa kaikkien valita itse miten elää. Jopa niiden vanhempien. Ei elämä ole vanhempien miellyttämistä, kyllä se napanuora pitää katkaista.
Se on parisuhteessa aikamoinen taakka jos toinen leikkii kämppistä muualla kuin kotona, sielläkin jos isi kysyy. Parisuhde on asia josta pitäisi olla iloinen ja nauttia siitä, jos siitä tulee asia joka salataan ja piilotellaan ettei jotkut suutu, sehän olisi erittäin typerää.
Jos välit eivät ole rehelliset ja rakastavat, ei ole syytä pitää mitään välejä. Se ei riitä syyksi että ne on vanhemmat, se pelkästään ei riitä syyksi kunnioittaa eikä ymmärtää heitä. Joten ap:n tyttiksen pitäisi antaa isän ihan itse tehdä oma päätöksensä mitä ajattelee tyttärensä lesboudeta ja tyttären pitää ihan itse hyväksyä se. Sukuaan ei voi valita, rakkaimpansa voi, ja heitä tulisi kunnioittaa enemmän kuin siten että valitaan paikka ja henkilöt joille ollaan pari ja joille ei.
Maailmassä ei pärjää sillä että koittaa miellyttää kaikkia, on valittava oma tie ja jos ap:n tyttis on valitsemassa tien jossa käyttäytyy noin, tulee se merkitsemään suhteen loppua jossain vaiheessa. Onko se hinta minkä ap:n tyttis haluaa/tietää joutvansa maksamaan valinnoistaan? En tiedä, mutta ainoa millä koko asia selviää on puhuminen. Nämä asiat eivät ole vaikeita, niitä pelätään ja lykätään ja kuvitellaan mitä muut ajattelee. Yksinkertaisesti nämä ratkaistaan siten että lopetetaan tekemästä mitä ei oikeasti halua. Jos tyttis haluaa oikeasti salailla ja piilotella, sekin on yksinkertaisuudessaan merkki hänen tavastaan käsitellä asioita. - kaappiin työnnetty
f*ck kirjoitti:
jos pelkää vanhempiaan niin onko se hyvä leikkiä heidän mielikseen vai alkaa elämään omaa elämää, antaa kaikkien valita itse miten elää. Jopa niiden vanhempien. Ei elämä ole vanhempien miellyttämistä, kyllä se napanuora pitää katkaista.
Se on parisuhteessa aikamoinen taakka jos toinen leikkii kämppistä muualla kuin kotona, sielläkin jos isi kysyy. Parisuhde on asia josta pitäisi olla iloinen ja nauttia siitä, jos siitä tulee asia joka salataan ja piilotellaan ettei jotkut suutu, sehän olisi erittäin typerää.
Jos välit eivät ole rehelliset ja rakastavat, ei ole syytä pitää mitään välejä. Se ei riitä syyksi että ne on vanhemmat, se pelkästään ei riitä syyksi kunnioittaa eikä ymmärtää heitä. Joten ap:n tyttiksen pitäisi antaa isän ihan itse tehdä oma päätöksensä mitä ajattelee tyttärensä lesboudeta ja tyttären pitää ihan itse hyväksyä se. Sukuaan ei voi valita, rakkaimpansa voi, ja heitä tulisi kunnioittaa enemmän kuin siten että valitaan paikka ja henkilöt joille ollaan pari ja joille ei.
Maailmassä ei pärjää sillä että koittaa miellyttää kaikkia, on valittava oma tie ja jos ap:n tyttis on valitsemassa tien jossa käyttäytyy noin, tulee se merkitsemään suhteen loppua jossain vaiheessa. Onko se hinta minkä ap:n tyttis haluaa/tietää joutvansa maksamaan valinnoistaan? En tiedä, mutta ainoa millä koko asia selviää on puhuminen. Nämä asiat eivät ole vaikeita, niitä pelätään ja lykätään ja kuvitellaan mitä muut ajattelee. Yksinkertaisesti nämä ratkaistaan siten että lopetetaan tekemästä mitä ei oikeasti halua. Jos tyttis haluaa oikeasti salailla ja piilotella, sekin on yksinkertaisuudessaan merkki hänen tavastaan käsitellä asioita.Kiitos f*ck, tiivistit ajatukseni hyvin!
En pakota tyttöystävääni mukaan sukuloimaan, vaan hän itsekin jopa ehdottaa, että käytäisiinkö taas. Perheeni kanssa välit eivät aina ole olleet näin hyvät (päin vastoin, puhevälitkin katkesivat suhteemme takia aluksi), joten nyt halutaan nauttia, kun saatiin tilanne näin hyväksi.
Olen siis itse paljastanut itseni suhteemme ihan alkumetreillä ja yli puoli vuotta elin ilman puhevälejä vanhempiini, pidempää moniin sukulaisiini. Mutta en halunnut elää valheessa, vaan olla ylpeä ja jos sitä ei pysty hyväksymään, niin sitten niitä suhteita ei ehkä kannata vaalia.
Uskon, että on tärkeä osa itsenäistymistä ja aikuistumista ymmärtää, että ei tarvitse miellyttää kaikkia. En tietenkään kannata mitään julkijulistamista ja itsekkyyttä, vaan tervettä itsekkyyttä; "Isä, haluaisin kertoa jotain. Minulla on ihana perhe, johon kuuluu avovaimo/tyttöystävä. Ymmärrän, että se voi olla sinulle vaikea asia, mutta olet tärkeä minulle ja haluan sinun kuuluvan elämääni, enkä halua valehdella. Toivoisin, että voisit rauhassa miettiä tätä asiaa ja että haluaisit olla osana elämääni." Rakkauden ja tärkeyden kautta voi asioita tuoda esille.
Jos vanhemmat eivät halua sitä heti hyväksyä, uskon, että jossain vaiheessa he katuvat päätöstän. Toivon myös omien sukulaisteni kanssa, että he katuisivat ja välimme korjaantuisivat... Jos ei, niin ainakaan ei tarvi sukujuhliin tuoda "kaveria" tai tulla "ikisinkkuna". - nuori ja naiivi
kaappiin työnnetty kirjoitti:
Kiitos f*ck, tiivistit ajatukseni hyvin!
En pakota tyttöystävääni mukaan sukuloimaan, vaan hän itsekin jopa ehdottaa, että käytäisiinkö taas. Perheeni kanssa välit eivät aina ole olleet näin hyvät (päin vastoin, puhevälitkin katkesivat suhteemme takia aluksi), joten nyt halutaan nauttia, kun saatiin tilanne näin hyväksi.
Olen siis itse paljastanut itseni suhteemme ihan alkumetreillä ja yli puoli vuotta elin ilman puhevälejä vanhempiini, pidempää moniin sukulaisiini. Mutta en halunnut elää valheessa, vaan olla ylpeä ja jos sitä ei pysty hyväksymään, niin sitten niitä suhteita ei ehkä kannata vaalia.
Uskon, että on tärkeä osa itsenäistymistä ja aikuistumista ymmärtää, että ei tarvitse miellyttää kaikkia. En tietenkään kannata mitään julkijulistamista ja itsekkyyttä, vaan tervettä itsekkyyttä; "Isä, haluaisin kertoa jotain. Minulla on ihana perhe, johon kuuluu avovaimo/tyttöystävä. Ymmärrän, että se voi olla sinulle vaikea asia, mutta olet tärkeä minulle ja haluan sinun kuuluvan elämääni, enkä halua valehdella. Toivoisin, että voisit rauhassa miettiä tätä asiaa ja että haluaisit olla osana elämääni." Rakkauden ja tärkeyden kautta voi asioita tuoda esille.
Jos vanhemmat eivät halua sitä heti hyväksyä, uskon, että jossain vaiheessa he katuvat päätöstän. Toivon myös omien sukulaisteni kanssa, että he katuisivat ja välimme korjaantuisivat... Jos ei, niin ainakaan ei tarvi sukujuhliin tuoda "kaveria" tai tulla "ikisinkkuna".Tilanne voi olla myös toinen. Voi olla, että niitä juhlia ei sitten tule ollenkaan. Siis ei koskaan enää. Katsos kun jotkut vanhemmat voi olla sellaisia, että ne ei hyväksy sitä asiaa, ei edes vuosien myötä, voi olla, että ei ikinä. Voi olla, että niitä puhevälejä ei ole edes vuosikymmenienkään päästä. Kyse ei edes ole välttämättä miellyttämisen halusta tai että ei ole kasvanut tarpeeksi aikuiseksi. Joillakin voi olla se, että ne välit joko on tai sitten ei ole, eikä mitään välimuotoja siinä.
Sitten toisekseen, vaikka se suhde tuntuu parin vuoden seurustelun jälkeen siltä, että tämä suhde on se ainut ja oikea sekä kestää koko lopun elämää, niin mitä tahansa voi aina elämässä tapahtua. Silti voi tulla ero, toinen vaikkapa kuolla, lähteä vieraisiin tai voi ollakin, että kasvatte vain eroon tai itse kyllästyt. Sitä nuorena kuvittelee naiivisti, että kaikki on ikuista. No, toivon, että teidän suhteenne on ikuinen. Harvemmin se sitä yleensä on, mutta toivotaan, että te olette poikkeus=) - f*ck
nuori ja naiivi kirjoitti:
Tilanne voi olla myös toinen. Voi olla, että niitä juhlia ei sitten tule ollenkaan. Siis ei koskaan enää. Katsos kun jotkut vanhemmat voi olla sellaisia, että ne ei hyväksy sitä asiaa, ei edes vuosien myötä, voi olla, että ei ikinä. Voi olla, että niitä puhevälejä ei ole edes vuosikymmenienkään päästä. Kyse ei edes ole välttämättä miellyttämisen halusta tai että ei ole kasvanut tarpeeksi aikuiseksi. Joillakin voi olla se, että ne välit joko on tai sitten ei ole, eikä mitään välimuotoja siinä.
Sitten toisekseen, vaikka se suhde tuntuu parin vuoden seurustelun jälkeen siltä, että tämä suhde on se ainut ja oikea sekä kestää koko lopun elämää, niin mitä tahansa voi aina elämässä tapahtua. Silti voi tulla ero, toinen vaikkapa kuolla, lähteä vieraisiin tai voi ollakin, että kasvatte vain eroon tai itse kyllästyt. Sitä nuorena kuvittelee naiivisti, että kaikki on ikuista. No, toivon, että teidän suhteenne on ikuinen. Harvemmin se sitä yleensä on, mutta toivotaan, että te olette poikkeus=)joten kannattaa jatkaa esittämistä vanhemmileen, valehdella ja esittää jotain mitä ei ole, vain että saa pitää vanhempansa? Se juuri on sitä kun ei nousta omille jaloille ja katkaista napanuoraa. Jos ei osaa seistä omana itsenään, sitä saa kyyristellä aika paljon suuntaan jos toiseenkin.
Sitten toisekseen rakkaudesta, se hetki kun rakastetaan on aina ikuinen. Sehän on parasta rakkaudessa. Ei ikä sitä lyhennä. - nuori ja naiivi
f*ck kirjoitti:
joten kannattaa jatkaa esittämistä vanhemmileen, valehdella ja esittää jotain mitä ei ole, vain että saa pitää vanhempansa? Se juuri on sitä kun ei nousta omille jaloille ja katkaista napanuoraa. Jos ei osaa seistä omana itsenään, sitä saa kyyristellä aika paljon suuntaan jos toiseenkin.
Sitten toisekseen rakkaudesta, se hetki kun rakastetaan on aina ikuinen. Sehän on parasta rakkaudessa. Ei ikä sitä lyhennä.No, olisiko se sinun mielestä parempi, että ei olisi vanhempia ollenkaan? Tai jos vaikkapa kyseessä olisikin jo iäkkäät tai sairaat vanhemmat, joitalua omilla asioilla sen enempää rasittaa?Tai jos vanhempien kunto on jo sen verran heikentynyt, että tarvitsevat vahtijaa ja huolehtijaa, niin mielestäsi on parempi vaan unohtaa koko vanhemmat ja keskittyä tähän uusimpaan seurustelusuhteeseen? Että ihan vaan jääköön ilman huolenpitoa ne vanhemmat sitten? Ajattelit, että kyllähän joku muu ne vanhemmat hoitaa, että keskitytään tässä vain ihan omaan napaan vaan.
Useimmilla kun ei ole kuin ne yhdet vanhemmat. Menisitkö esimerkiksi itse kertomaan jos seurauksena olisi tappouhkauksia tai jopa pahempaa? Mielestäni aika itsekästä vaatia toiselta tuollaista. Tai jos vaikka tietää ja tuntee omat vahempansa sen verran hyvin, että ei siitä mitään hyvää seuraa, vaikka kuinka haluaisi?Tervettä järkeä voi käyttää, eikä se tarkoita sitä, että se on jonkun toisen mielistelemistä tai ei seiso omilla jaloillaan. Voihan sekin olla jo omilla jaloillaan seisomista, että ei tee kaikkea tyttöystävänsä mieliksi vaan käyttää omaakin järkeä ja harkintaa. Vaikka kuinka oma tyttöystävä olisi rakas, mutta ei se sitä tarkoita, että pitäisi tehdä aina kaikki mitä oma tyttöystävä vaatii. Se vasta onkin kyyristelyä ja kumartelua, että tekee kaiken just niin kuin oma tyttis vaatii.
Kyllä parisuhteessakin saa ja voi käyttää omaa järkeä. - f*ck
nuori ja naiivi kirjoitti:
No, olisiko se sinun mielestä parempi, että ei olisi vanhempia ollenkaan? Tai jos vaikkapa kyseessä olisikin jo iäkkäät tai sairaat vanhemmat, joitalua omilla asioilla sen enempää rasittaa?Tai jos vanhempien kunto on jo sen verran heikentynyt, että tarvitsevat vahtijaa ja huolehtijaa, niin mielestäsi on parempi vaan unohtaa koko vanhemmat ja keskittyä tähän uusimpaan seurustelusuhteeseen? Että ihan vaan jääköön ilman huolenpitoa ne vanhemmat sitten? Ajattelit, että kyllähän joku muu ne vanhemmat hoitaa, että keskitytään tässä vain ihan omaan napaan vaan.
Useimmilla kun ei ole kuin ne yhdet vanhemmat. Menisitkö esimerkiksi itse kertomaan jos seurauksena olisi tappouhkauksia tai jopa pahempaa? Mielestäni aika itsekästä vaatia toiselta tuollaista. Tai jos vaikka tietää ja tuntee omat vahempansa sen verran hyvin, että ei siitä mitään hyvää seuraa, vaikka kuinka haluaisi?Tervettä järkeä voi käyttää, eikä se tarkoita sitä, että se on jonkun toisen mielistelemistä tai ei seiso omilla jaloillaan. Voihan sekin olla jo omilla jaloillaan seisomista, että ei tee kaikkea tyttöystävänsä mieliksi vaan käyttää omaakin järkeä ja harkintaa. Vaikka kuinka oma tyttöystävä olisi rakas, mutta ei se sitä tarkoita, että pitäisi tehdä aina kaikki mitä oma tyttöystävä vaatii. Se vasta onkin kyyristelyä ja kumartelua, että tekee kaiken just niin kuin oma tyttis vaatii.
Kyllä parisuhteessakin saa ja voi käyttää omaa järkeä.kyllä mä katsoisin että vanhemmuus on ihmissuhde siinä missä muutkin suhteet, ja jos vanhemmat inhoaisi sen takia että on lesbo, niin etsiköön sitten tosiaan hoitajat muualta. Ei vanhemmuus ole pakkorakkautta, että kun sellaiset on niitä on rakastettava vaikka mkä olisi. Jos mulla olisi odotettavana tappouhkauksia vanhemmiltani en menisi kertomaan, en myöskään leikkisi heidän mielikseen jotain mitä en ole, en pitäisi mitään yhteyttä edes sellaisiin vanhempiin.
Tuskin se että tulee kaapista ulos vanhemmilleen on asia mikä tehdään tyttiksen takia, se ehkä edesauttaa asiaa, mutta kyllä jokainen joka tulee kaapista ulos tekee sen siksi että itse haluaa. Jos ei halua, se kertoo sen ettei ole valmis seisomaan omilla jaloillaan ja ei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, kahdet toiveet, kahdet mielipiteet, silloin se on hyvä. Jos siihen tuodaan kolmannet mielipiteet jotka määrää suhteen tilaa tai kolmannet toiveet jne niin suhde ei toimi. Ap:n suhteessa kolmantena on tyttiksen vanhemmat, ainakin tyttis itse niin kuvittelee että kauheita kävisi jos kertoisi.
Nyt tyttiksen sitten pitäisi päättää kuinka monen mielipiteet hän laittaa suhteeseensa lisäksi.
Ja kyllähän sen pitäisi mennä niin että oma perhe ei taistele rakkaudesta suvun kanssa vaan kummallakkin on se oma paikka. Nyt tuntuu että tyttis dissaa omaa rakastaan koska pelkää ettei suku enää hyväksy. Siinä ei ole mitään oikein, mihinkään suuntaan. Mietti sitä asiaa miltä kantilta vain. - Anonyymi
Vaan ajatuskin jos heterolle sattuisi sama tilanne ettei voi näyttää rakastaan voi mitkä ryöppy siitä tulisi. Mutta jos kuuluu vähemmistöryhmään niin ollaan kaapissa . Ei ole kiva sanoa, mutta misksi hyväksyt olevasi joki kimppakämpässä osapuoli kaverina. Sillä ketä,tämä pelkää .
Aikuiset ihmiset ei piilottelemitseöön , ja aikuiset ovat niin paljon viisaampia tälläisissä asioissa saivat miten asiat ivat. Vai onko hän todella vaan kämppäkaveri kun niin kovati pelkää
- kaappiin työnnetty
Huoh... Nuori ja naiivi, f*ck vastasi jo ajatukseni.
Tuntuu, että kyseessä on häpeä omasta itsestään. Häpeä lesboudesta ja pelko, ettei tule isänsä (minkä pelon nyt voin vielä jotenkin ymmärtää, vaikken osaa sitä hyväksyä) tai uusien koulukavereiden hyväksymäksi. Uskon, että jos itse häpeilee ja on nolona siitä, niin myös viestittää, että asia on jotenkin vaikea ja tosi erilainen, jos ei nolo. Itse kun olen ottanut paljon riskejä eri ihmissuhteiden menettämisestä, ja niitä menettänytkin, ja saanut myös hyviä kokemuksia, niin olen joka kerta ollut hieman itsevarmempi kertoessani uusille ihmisille. JA kun en ole tehnyt asiasta numeroa (puhunut sukupuolineutraalilla kumppani käsitteellä ja vasta kun on ollut luontevampaa käyttää tyttöystävä tms sanaa, niin sitten ohimennen korvannut sillä kumppani-sanan) niin ihmiset eivät ole tehneet siitä numeroa.
Miten voisin tukea tyttöystävääni, avovaimoani, jotta hän voisi olla enemmän sinut itsensä, meidän kanssa? Ollaan puhuttu asiasta, ja hän haluaisi olla avoimempi, muttei tiedä miten uskaltaisi.. Isä-asiaan en saisi painostaa, eikä hän halua sitä, mutta kyllä sekin keskusteluissa nousee joskus aiheeksi. Luulin alussa, että omalla esimerkillä ja rakkaudella häntä kohtaan, juuri omana upeana itsenään, saan hänet rohkeammaksi. Mutta kun se ei ole vienyt asiaa eteenpäin tietyn pisteen jälkeen ja tuntuu, ettei enää kyse ole rohkeuden puutteesta, vaan häpeästä, niin mitä voin tehdä? Kun hänen toiminta loukkaa minua, mutta samalla hän kaipaisi apua ollakseen enemmän sinut itsensä kanssa? Argh, turhauttaa...- kaappiin työnnetty
Toivon usein, että meistä tai edes hänestä näkyisi päällepäin lesbous. Tai edes herättäisi epäilystä. Mutta kyseessä on kaksi femmeä, jotka saa tietyissä baareissa hetskujen väärässä paikassa olemisesta kommenttia...
- ihme ongelma
kaappiin työnnetty kirjoitti:
Toivon usein, että meistä tai edes hänestä näkyisi päällepäin lesbous. Tai edes herättäisi epäilystä. Mutta kyseessä on kaksi femmeä, jotka saa tietyissä baareissa hetskujen väärässä paikassa olemisesta kommenttia...
Siis miksi ihmeessä hänen pitäisi näyttää päällepäin lesbolta? Siksikö, että salaa pelkäät, että joku tulee häntä iskemään ja vie hänet sinulta pois? Onko kuitenkin kyse loppujen lopuksi sinun omasta itsetunnosta? Jos on tarpeeksi hyvä itsetunto, miksi ylipäätään pitäisi miettiä koko ajan, että pitää jotenkin tulla "kaapista" koko yhteiskunnalle? Miksi ylipäätään stressata muiden mielipiteistä, jos muuten teillä kahdella on kaikki hyvin? Miksi ylipäätään pitää jotenkin ulospäin näyttää erityisesti, että olette lesboja? Eikö se riitä, että olette omia itsejänne? Eikö se riitä, että sinulla on mukava tyttöystävä?Vai elätkö sinä enemmän muiden mielipiteille kuin omaa elämää?Sekö on tärkeintä sinulle mitä muut miettivät tai kommentoivat? Vai onko parisuhteesi ja tyttöystäväsi jokin palkintopokaali, jonka kanssa voi julistaa muille olevansa lesbo? Se vaan on niin, että kaikkia tässä maailmassa ei voi miellyttää, ei sitten millään.
Itse en vastaavassa tilanteessa näkisi yhtään mitään ongelmaa enkä missään nimessä toivoisi jotenkin erityisesti, että naiseni jotenkin näyttäisi erityisen lesbolta ulospäin. En myöskään tekisi mitään ongelmaa siitä jos joku huutelee jossain baarissa jostakin. Se vaan osoittaa, että olisi jotenkin epävarma itsestä. Jos se tuntuu niin kamalan vaivaannuttavalta, että joku hetsku kommentoi jotain, niin älä sitten mene minnekään missä on hetskuja=) Maailmassa kuitenkin riittää aina ihmisiä, joilla on erilaisia kommentteja. Se vaan on opittava hyväksymään, että maailma ei ole sillä tavoin "täydellinen" ja ohittaa vain mielessä epämukavat huomionosoitukset. Kyse on sinun omasta itsetunnosta. Jos sinulla itselläsi on terve itsetunto, et edes korvaasi lotkauttaisi moisille kommenteille. Miksi kehitellä jotain ihme ongelmaa tuollaisesta asiasta? Minusta sinä kehittelet nyt kärpäsestä härkästä. - No problem
ihme ongelma kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä hänen pitäisi näyttää päällepäin lesbolta? Siksikö, että salaa pelkäät, että joku tulee häntä iskemään ja vie hänet sinulta pois? Onko kuitenkin kyse loppujen lopuksi sinun omasta itsetunnosta? Jos on tarpeeksi hyvä itsetunto, miksi ylipäätään pitäisi miettiä koko ajan, että pitää jotenkin tulla "kaapista" koko yhteiskunnalle? Miksi ylipäätään stressata muiden mielipiteistä, jos muuten teillä kahdella on kaikki hyvin? Miksi ylipäätään pitää jotenkin ulospäin näyttää erityisesti, että olette lesboja? Eikö se riitä, että olette omia itsejänne? Eikö se riitä, että sinulla on mukava tyttöystävä?Vai elätkö sinä enemmän muiden mielipiteille kuin omaa elämää?Sekö on tärkeintä sinulle mitä muut miettivät tai kommentoivat? Vai onko parisuhteesi ja tyttöystäväsi jokin palkintopokaali, jonka kanssa voi julistaa muille olevansa lesbo? Se vaan on niin, että kaikkia tässä maailmassa ei voi miellyttää, ei sitten millään.
Itse en vastaavassa tilanteessa näkisi yhtään mitään ongelmaa enkä missään nimessä toivoisi jotenkin erityisesti, että naiseni jotenkin näyttäisi erityisen lesbolta ulospäin. En myöskään tekisi mitään ongelmaa siitä jos joku huutelee jossain baarissa jostakin. Se vaan osoittaa, että olisi jotenkin epävarma itsestä. Jos se tuntuu niin kamalan vaivaannuttavalta, että joku hetsku kommentoi jotain, niin älä sitten mene minnekään missä on hetskuja=) Maailmassa kuitenkin riittää aina ihmisiä, joilla on erilaisia kommentteja. Se vaan on opittava hyväksymään, että maailma ei ole sillä tavoin "täydellinen" ja ohittaa vain mielessä epämukavat huomionosoitukset. Kyse on sinun omasta itsetunnosta. Jos sinulla itselläsi on terve itsetunto, et edes korvaasi lotkauttaisi moisille kommenteille. Miksi kehitellä jotain ihme ongelmaa tuollaisesta asiasta? Minusta sinä kehittelet nyt kärpäsestä härkästä.Just samaa mieltä Ihme ongelman kanssa . Sillä ei oo mitään merkitystä kenen kanssa ja miten ollaan . Sillä on merkitystä että on hyvä olla .
- f*ck
ihme ongelma kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä hänen pitäisi näyttää päällepäin lesbolta? Siksikö, että salaa pelkäät, että joku tulee häntä iskemään ja vie hänet sinulta pois? Onko kuitenkin kyse loppujen lopuksi sinun omasta itsetunnosta? Jos on tarpeeksi hyvä itsetunto, miksi ylipäätään pitäisi miettiä koko ajan, että pitää jotenkin tulla "kaapista" koko yhteiskunnalle? Miksi ylipäätään stressata muiden mielipiteistä, jos muuten teillä kahdella on kaikki hyvin? Miksi ylipäätään pitää jotenkin ulospäin näyttää erityisesti, että olette lesboja? Eikö se riitä, että olette omia itsejänne? Eikö se riitä, että sinulla on mukava tyttöystävä?Vai elätkö sinä enemmän muiden mielipiteille kuin omaa elämää?Sekö on tärkeintä sinulle mitä muut miettivät tai kommentoivat? Vai onko parisuhteesi ja tyttöystäväsi jokin palkintopokaali, jonka kanssa voi julistaa muille olevansa lesbo? Se vaan on niin, että kaikkia tässä maailmassa ei voi miellyttää, ei sitten millään.
Itse en vastaavassa tilanteessa näkisi yhtään mitään ongelmaa enkä missään nimessä toivoisi jotenkin erityisesti, että naiseni jotenkin näyttäisi erityisen lesbolta ulospäin. En myöskään tekisi mitään ongelmaa siitä jos joku huutelee jossain baarissa jostakin. Se vaan osoittaa, että olisi jotenkin epävarma itsestä. Jos se tuntuu niin kamalan vaivaannuttavalta, että joku hetsku kommentoi jotain, niin älä sitten mene minnekään missä on hetskuja=) Maailmassa kuitenkin riittää aina ihmisiä, joilla on erilaisia kommentteja. Se vaan on opittava hyväksymään, että maailma ei ole sillä tavoin "täydellinen" ja ohittaa vain mielessä epämukavat huomionosoitukset. Kyse on sinun omasta itsetunnosta. Jos sinulla itselläsi on terve itsetunto, et edes korvaasi lotkauttaisi moisille kommenteille. Miksi kehitellä jotain ihme ongelmaa tuollaisesta asiasta? Minusta sinä kehittelet nyt kärpäsestä härkästä.ehkä ongelmana onkin se ettei kaikki ole hyvin heidän välillään vaan ap tuntee itsensä jotenkin huonoksi koska tyttis salailee suhdettaan ja omaa lesbouttaan jopa lähipiiriltään. Kyllähän se pakostikkin alkaa nakertaa kun pitää muistaa milloin leikitään kämppiksiä ja milloin voi olla se rakas kumppani. Ei se ole normaalia suhdetta.
Ehkäpä siksi ap kokee että kun tyttis haluaa salailla olevansa lesbo, olisi se helpottavaa jos hän edes ulkoisesti viestittäisi edes jotenkin tätä olevansa. Ap kokee aivan varmasti hämmennystä ja on sellaisessa epävakaassa tilanteessa, jonka tyttis tartuttaa omalla kaksoiselämällään. Kun se oma kumppani elää paineen alla ja stressaa kuka tietää tai kuka saa tietää, vaikuttaa se koko suhteeseen negatiivisesti. Hyvin vaikea on olla itsestään varma kun se rakkain siinä haluaa salata sinun tarkoituksen elämässään. SItä ei tarvi oppia hyväksymään.
Ongelma on hyvinkin läsnä tuossa parisuhteessa. - f*ck
No problem kirjoitti:
Just samaa mieltä Ihme ongelman kanssa . Sillä ei oo mitään merkitystä kenen kanssa ja miten ollaan . Sillä on merkitystä että on hyvä olla .
no problem, mutta eikö tuo ole just ap:n tyttiksen ongelma, ei ap:n. Missä sä siis olet samaa mieltä? Että ap ei saisi valittaa kun sen tyttis ei ajattele yhtään niin kuin sä sanoit?
- Söpötyttö
ihme ongelma kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä hänen pitäisi näyttää päällepäin lesbolta? Siksikö, että salaa pelkäät, että joku tulee häntä iskemään ja vie hänet sinulta pois? Onko kuitenkin kyse loppujen lopuksi sinun omasta itsetunnosta? Jos on tarpeeksi hyvä itsetunto, miksi ylipäätään pitäisi miettiä koko ajan, että pitää jotenkin tulla "kaapista" koko yhteiskunnalle? Miksi ylipäätään stressata muiden mielipiteistä, jos muuten teillä kahdella on kaikki hyvin? Miksi ylipäätään pitää jotenkin ulospäin näyttää erityisesti, että olette lesboja? Eikö se riitä, että olette omia itsejänne? Eikö se riitä, että sinulla on mukava tyttöystävä?Vai elätkö sinä enemmän muiden mielipiteille kuin omaa elämää?Sekö on tärkeintä sinulle mitä muut miettivät tai kommentoivat? Vai onko parisuhteesi ja tyttöystäväsi jokin palkintopokaali, jonka kanssa voi julistaa muille olevansa lesbo? Se vaan on niin, että kaikkia tässä maailmassa ei voi miellyttää, ei sitten millään.
Itse en vastaavassa tilanteessa näkisi yhtään mitään ongelmaa enkä missään nimessä toivoisi jotenkin erityisesti, että naiseni jotenkin näyttäisi erityisen lesbolta ulospäin. En myöskään tekisi mitään ongelmaa siitä jos joku huutelee jossain baarissa jostakin. Se vaan osoittaa, että olisi jotenkin epävarma itsestä. Jos se tuntuu niin kamalan vaivaannuttavalta, että joku hetsku kommentoi jotain, niin älä sitten mene minnekään missä on hetskuja=) Maailmassa kuitenkin riittää aina ihmisiä, joilla on erilaisia kommentteja. Se vaan on opittava hyväksymään, että maailma ei ole sillä tavoin "täydellinen" ja ohittaa vain mielessä epämukavat huomionosoitukset. Kyse on sinun omasta itsetunnosta. Jos sinulla itselläsi on terve itsetunto, et edes korvaasi lotkauttaisi moisille kommenteille. Miksi kehitellä jotain ihme ongelmaa tuollaisesta asiasta? Minusta sinä kehittelet nyt kärpäsestä härkästä.Et varmaan lukenut aloittajan tekstejä ihan ajatuksen kanssa.
Sinulle ei ehkä ole ongelma, jos kumppani häpeää itseään ja suhdettaan, mutta valtaosasta meistä se varmaan tuntuisi pahalta. Se nimittäin vaikuttaa kielteisesti parisuhteeseen. Ei kukaan halua kokea tulevansa hävetyksi.
Aloittaja viittasi myös kahden femmen suhteeseen siinä mielessä, että silloin helpommin automaattisesti oletetaan pelkiksi kaveruksiksi. Ympäristön reaktiot vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme, halusimme sitä tai emme. Aloittaja puhui nyt hetero-olettamuksen aiheuttamasta taakasta, jota heidän tapauksessaan joutuvat kohtaamaan myös homobaarissa. Ei varmasti ole kiva, jos myös homobaarissa sen parisuhteen ja homouden olemassaolo kyseenalaistetaan. Aloittaja varmaan tarkoitti, että olisi helpompi sille tyttöystävällekin olla avoimempi lesbosuhteen kanssa, jos se olisi jotenkin ulkoisesti helpommin havaittavissa eikä sen olemassaoloa jopa kiistettäisi. Kyse ei siis ollut mistään heteroiden huomionosoituksista. (Eri asia on sitten se, helpottaisiko ulkonäköseikat oikeasti mitään).
Ei muiden mielipiteet välttämättä itsetuntoa murra tai parisuhdetta tuhoa, mutta on kuitenkin ylimääräinen stressitekijä ja harmi. Uskon, että aloittajan tyttöystävä tietyllä tapaa haluaisi suojella itseään ja parisuhdettaan tältä harmilta ja siksi salailee. Varmasti moni meistä kykenee logiikan ymmärtämään.
Totuushan kuitenkin on, että se salailu ja häpeily on monin verroin suurempi stressitekijä ja tuo omat ongelmansa suhteeseen. On helpompi kestää myös ne mahdollisesti ulkoapäin tulevat haasteet silloin kun omat jalat on tukevasti maassa ja pariskunta on rehellisesti ja reilusti sitä mitä on. Ne pelot ovat myös usein liian suuressa mittasuhteessa todellisiin haasteisiin nähden.
Tämän oivaltaminen on kuitenkin prosessi ja vaatii useimmille aikaa. Aloittaja, mun mielestä et oikein voi kuin jutella asiasta vakavasti kumppanillesi. Voit kertoa kokemuksestasi ja tarpeestasi rauhallisesti ja nätisti. Uskon, että hän pohjimmiltaan ymmärtää, mistä puhut. Älä painosta, mutta tee myös selväksi, ettei hän voi jäädä tässä asiassa makoilemaan mukavuusalueelleen, sillä kaapissaolo ei ole sitä elämää, jota sinä haluat elää. - antijulkkis
Söpötyttö kirjoitti:
Et varmaan lukenut aloittajan tekstejä ihan ajatuksen kanssa.
Sinulle ei ehkä ole ongelma, jos kumppani häpeää itseään ja suhdettaan, mutta valtaosasta meistä se varmaan tuntuisi pahalta. Se nimittäin vaikuttaa kielteisesti parisuhteeseen. Ei kukaan halua kokea tulevansa hävetyksi.
Aloittaja viittasi myös kahden femmen suhteeseen siinä mielessä, että silloin helpommin automaattisesti oletetaan pelkiksi kaveruksiksi. Ympäristön reaktiot vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme, halusimme sitä tai emme. Aloittaja puhui nyt hetero-olettamuksen aiheuttamasta taakasta, jota heidän tapauksessaan joutuvat kohtaamaan myös homobaarissa. Ei varmasti ole kiva, jos myös homobaarissa sen parisuhteen ja homouden olemassaolo kyseenalaistetaan. Aloittaja varmaan tarkoitti, että olisi helpompi sille tyttöystävällekin olla avoimempi lesbosuhteen kanssa, jos se olisi jotenkin ulkoisesti helpommin havaittavissa eikä sen olemassaoloa jopa kiistettäisi. Kyse ei siis ollut mistään heteroiden huomionosoituksista. (Eri asia on sitten se, helpottaisiko ulkonäköseikat oikeasti mitään).
Ei muiden mielipiteet välttämättä itsetuntoa murra tai parisuhdetta tuhoa, mutta on kuitenkin ylimääräinen stressitekijä ja harmi. Uskon, että aloittajan tyttöystävä tietyllä tapaa haluaisi suojella itseään ja parisuhdettaan tältä harmilta ja siksi salailee. Varmasti moni meistä kykenee logiikan ymmärtämään.
Totuushan kuitenkin on, että se salailu ja häpeily on monin verroin suurempi stressitekijä ja tuo omat ongelmansa suhteeseen. On helpompi kestää myös ne mahdollisesti ulkoapäin tulevat haasteet silloin kun omat jalat on tukevasti maassa ja pariskunta on rehellisesti ja reilusti sitä mitä on. Ne pelot ovat myös usein liian suuressa mittasuhteessa todellisiin haasteisiin nähden.
Tämän oivaltaminen on kuitenkin prosessi ja vaatii useimmille aikaa. Aloittaja, mun mielestä et oikein voi kuin jutella asiasta vakavasti kumppanillesi. Voit kertoa kokemuksestasi ja tarpeestasi rauhallisesti ja nätisti. Uskon, että hän pohjimmiltaan ymmärtää, mistä puhut. Älä painosta, mutta tee myös selväksi, ettei hän voi jäädä tässä asiassa makoilemaan mukavuusalueelleen, sillä kaapissaolo ei ole sitä elämää, jota sinä haluat elää.Jos joku on niin vanhakantainen homobaarissa ja luulee, että kaikki femmet on heteroja niin so what? Etenkin jos on varattu,niin mitä väliä sillä on? Luulen, että se ongelma on ihan omien korvien välissä, että tekee siitä hirveän ongelman itselleen että on femme eikä näytä stereotyyppiseltä lesbolta homobaarissa. Jos homobaarissa kaksi femmeä kuhertelee, niin tuskin kukaan kuvittelee heitä heteroksi. Toki, voihan sitä jokaiselle vastaantulevalle kailottaa, että me olemme lesboja!
Jos se femmeys on niin kovasti ongelma, niin leikatkaa sitten hiuksenne puliksi ja pukeutukaa rekkiksiksi jos se teidän ongelmaa helpottaa. Yleensä näin käyttäytyvät lesbot, jotka ovat juuri hiffanneet olevansa lesboja ja yrittävät pönkittää epävarmaa identiteettiä tai sitten binaiset, jotka haluavat katu-uskottavuutta lesbojen silmissä. Luulevat, että eivät saa naisia eikä kukaan heitä hyväksy eivätkä näin ollen ole katu-uskottavia lesbogenressä, niin täytyy näyttää mahdollisimman pojalta, vaikka todellinen ongelma on se oma epävarmuus. Jos kuvittelette,että kukaan mies ei enää tule ahdistelemaan kun leikkaatte hiukset mahdollisimman lyhyiksi, niin väärässä olette. Kyllä niitä ahdistelevia miehiä riittää vaikka missä ja vaikka minkä näköisille naisille. Ne vaan kannattaa ohittaa tyynesti eikä tehdä siitä elämää suurempaa draamaa.
Olen itse femmelesbo, enkä näe yhtään ongelmaa siinä, jos joku luulee minua homobaarissa heteroksi. En minä sinne homobaariin mene pönkittämään mitään seksuaali-identiteettiäni tai julistamaan mahdollisimman monelle, että hei oon lesbo, katsokaa kaikki! Jos joku on niin torvi, että luulee homouden tai lesbouden näkyvän ulospäin, niin antaa luulla. Jos joku äijä tulee ahdistelemaan niin kyllä siitä pääsee eroon. Itseäni ei ainakaan ole henkilökunnan toimesta syrjitty, koska olen femme, mutta sitäkin enemmän miehet ovat ahdistelleet, mutta kuten kirjoitin, kyllä niistä pääsee eroon, jos ei muuta, niin sitten ilmoittakaa henkilökunnalle...=)
Sitäpaitsi, elämme nykyaikaa, emme kasaria tai ysäriä ja yhä enenevässä määriin homobaarissa on femmejä eikä nykyaikana enää samalla tavoin luulla femmejä heteroiksi. Jos joku ulkopuolinen luulee, niin so? Miksi pitäisi perustaa koko elämä muiden mielipiteille? Miksi pitää välittää aivan liikaa mitä ne muut ajattelee? Mitä väliä sillä on mitä joku ulkopuolinen ajattelee, jos itse on onnellinen? No, vissiin,ei sitten ole itse onnellinen kun onnellisuus lähtee vain muiden mielipiteistä eikä omasta itsestä. - antijulkkis
Söpötyttö kirjoitti:
Et varmaan lukenut aloittajan tekstejä ihan ajatuksen kanssa.
Sinulle ei ehkä ole ongelma, jos kumppani häpeää itseään ja suhdettaan, mutta valtaosasta meistä se varmaan tuntuisi pahalta. Se nimittäin vaikuttaa kielteisesti parisuhteeseen. Ei kukaan halua kokea tulevansa hävetyksi.
Aloittaja viittasi myös kahden femmen suhteeseen siinä mielessä, että silloin helpommin automaattisesti oletetaan pelkiksi kaveruksiksi. Ympäristön reaktiot vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme, halusimme sitä tai emme. Aloittaja puhui nyt hetero-olettamuksen aiheuttamasta taakasta, jota heidän tapauksessaan joutuvat kohtaamaan myös homobaarissa. Ei varmasti ole kiva, jos myös homobaarissa sen parisuhteen ja homouden olemassaolo kyseenalaistetaan. Aloittaja varmaan tarkoitti, että olisi helpompi sille tyttöystävällekin olla avoimempi lesbosuhteen kanssa, jos se olisi jotenkin ulkoisesti helpommin havaittavissa eikä sen olemassaoloa jopa kiistettäisi. Kyse ei siis ollut mistään heteroiden huomionosoituksista. (Eri asia on sitten se, helpottaisiko ulkonäköseikat oikeasti mitään).
Ei muiden mielipiteet välttämättä itsetuntoa murra tai parisuhdetta tuhoa, mutta on kuitenkin ylimääräinen stressitekijä ja harmi. Uskon, että aloittajan tyttöystävä tietyllä tapaa haluaisi suojella itseään ja parisuhdettaan tältä harmilta ja siksi salailee. Varmasti moni meistä kykenee logiikan ymmärtämään.
Totuushan kuitenkin on, että se salailu ja häpeily on monin verroin suurempi stressitekijä ja tuo omat ongelmansa suhteeseen. On helpompi kestää myös ne mahdollisesti ulkoapäin tulevat haasteet silloin kun omat jalat on tukevasti maassa ja pariskunta on rehellisesti ja reilusti sitä mitä on. Ne pelot ovat myös usein liian suuressa mittasuhteessa todellisiin haasteisiin nähden.
Tämän oivaltaminen on kuitenkin prosessi ja vaatii useimmille aikaa. Aloittaja, mun mielestä et oikein voi kuin jutella asiasta vakavasti kumppanillesi. Voit kertoa kokemuksestasi ja tarpeestasi rauhallisesti ja nätisti. Uskon, että hän pohjimmiltaan ymmärtää, mistä puhut. Älä painosta, mutta tee myös selväksi, ettei hän voi jäädä tässä asiassa makoilemaan mukavuusalueelleen, sillä kaapissaolo ei ole sitä elämää, jota sinä haluat elää.Aloittajalle tiedoksi, ette te todellakaan ole maailman ainut femmelesbopariskunta tai edes Suomen ainut. On niitä paljon muitakin. Tuskin edes olette ainut femmelesbopariskunta siellä homobaarissa tai sitten olette menneet todella harvinaiseen aikaan sinne baariin tai sitten homomiesten suosimaan baariin, missä suurin osa asiakaskunnasta on homo/bimiehiä ja karsastavat teitä, koska haluavat nähdä vain miehiä siellä baarissa. Voi voi, kuinka paljon kesäisinkin Priden naisten bileissä on femmejä..=)
- söpötyttö
antijulkkis kirjoitti:
Aloittajalle tiedoksi, ette te todellakaan ole maailman ainut femmelesbopariskunta tai edes Suomen ainut. On niitä paljon muitakin. Tuskin edes olette ainut femmelesbopariskunta siellä homobaarissa tai sitten olette menneet todella harvinaiseen aikaan sinne baariin tai sitten homomiesten suosimaan baariin, missä suurin osa asiakaskunnasta on homo/bimiehiä ja karsastavat teitä, koska haluavat nähdä vain miehiä siellä baarissa. Voi voi, kuinka paljon kesäisinkin Priden naisten bileissä on femmejä..=)
Suomalaisten lukutaidon laskuhan on todettu näissä Pisa-tutkimuksissa. Välillä kuitenkin ihmettelee, että miten se Suomi on siellä kärkisijoilla koskaan ollutkaan.
- olennaisin tärkein
Ap:nä minä keskittyisin siihen olennaiseen eli tyttöystävään enkä suinkaan siihen miten tulla mahdollisimman paljon kaapista ulos mahdollisimman monelle.
- f*ck
ei kai kyse ole siitä että pitäisi tulla ulos kaapista mahdollisimman monelle vaan siitä ettei ap:n tarvitse etsittää kämppistä tai kaveria. Kyse ei ole maailman muista ihmisistä vaan ihan siitä omasta rakkaasta joka haluaa esittää jotain muuta mitä on ja vaatii ap:lta samaa.
- antinaamakirja
Miksi elämästään pitäisi kertoa koko maailmalle? Eiväthän heterotkaan kerro jos vaikka kinkyilevät eli esim. harrastavat piiskaleikkejä, pissaleikkejä yms.
- f*ck
luetteko te näitä aloituksia ollenkaan? Miten joku pissaleikki liittyy siihen ketä rakastaa? Tuskin ap haluaa tyttiksensä kertovan mitä he sängyssä tekevät, vain että hänen ei tarvi leikkiä kämppistä tai kaveria tai olla olematta kun tyttis niin vaatii. Sellainen ei kuulu parisuhteeseen missä toinen laitetaan tuollaiseen asemaan. Luitko sä aloitusta ollenkaan?
- antijulkkis
Nimenomaan. Minkä ihmeen takia toitottaa koko maailmalle olevansa lesbo? Vähemmästäkin altistuu vaikka minkälaisen rikoksen kohteeksi kun toitottaa kaikki omat asiat koko maailmalle.
- f*ck
antijulkkis kirjoitti:
Nimenomaan. Minkä ihmeen takia toitottaa koko maailmalle olevansa lesbo? Vähemmästäkin altistuu vaikka minkälaisen rikoksen kohteeksi kun toitottaa kaikki omat asiat koko maailmalle.
nimeomaan mitä? Mitä toitottamista siinä on jos lähisuvulleen tulee kaapista ettei tarvi valehdella että asuu kämppiksen kanssa, miten paljon pitää pelätä että joku saa tietää että on lesbo ettei anna edes pusua tyttikselleen julkisella paikalla. Ei se ole toitottamista vaan normaalia elämää. Jos heteropari antaa pusun erotessaan ei se ole big deal, miksi siis se on toitottamista jos lesbpari näin toimisi?
Kun astuu ovesta ulos ja vaikka pysyisi sisällä 24/7 sitä altistuu aina vaikka mille, senkö mukaan elämää olisi pelättävä?
Luitko aloituksen? - antijulkkis
f*ck kirjoitti:
nimeomaan mitä? Mitä toitottamista siinä on jos lähisuvulleen tulee kaapista ettei tarvi valehdella että asuu kämppiksen kanssa, miten paljon pitää pelätä että joku saa tietää että on lesbo ettei anna edes pusua tyttikselleen julkisella paikalla. Ei se ole toitottamista vaan normaalia elämää. Jos heteropari antaa pusun erotessaan ei se ole big deal, miksi siis se on toitottamista jos lesbpari näin toimisi?
Kun astuu ovesta ulos ja vaikka pysyisi sisällä 24/7 sitä altistuu aina vaikka mille, senkö mukaan elämää olisi pelättävä?
Luitko aloituksen?Ei kaikki heteroparit kuhertele julkisesti julkisilla paikoilla 24/7 eivätkä huutele,että hei oon hetero,näkeekö nyt varmasti kaikki. Eivät kaikki ole niin huomionhakuisia ja epätoivoisesti hyväksymistä kerjääviä. Ne hellyydenosoituksetkin voi antaa ihan kahden kesken eikä siitä tarvitse mitään numeroa tehdä.
- f*ck
antijulkkis kirjoitti:
Ei kaikki heteroparit kuhertele julkisesti julkisilla paikoilla 24/7 eivätkä huutele,että hei oon hetero,näkeekö nyt varmasti kaikki. Eivät kaikki ole niin huomionhakuisia ja epätoivoisesti hyväksymistä kerjääviä. Ne hellyydenosoituksetkin voi antaa ihan kahden kesken eikä siitä tarvitse mitään numeroa tehdä.
se on siis susta huutelua jos antaa pusun? Ei se ole huomionhakuisuutta eikä siinä hyväksyntää haeta vaan se on hellyydenosoitus rakkaiden kesken. Mitä mieltä sä siitä olet että ap:n tyttis vaatii leikkimään kämppistä tarpeen tullen? Onko sekin ihan ok ja jos ei halua leikkiä kämppistä on huomihuora?
Käsittääkseni se tyttis tässä numeroa tekee selkeistä asioista, ei ap. - qwsa
f*ck kirjoitti:
luetteko te näitä aloituksia ollenkaan? Miten joku pissaleikki liittyy siihen ketä rakastaa? Tuskin ap haluaa tyttiksensä kertovan mitä he sängyssä tekevät, vain että hänen ei tarvi leikkiä kämppistä tai kaveria tai olla olematta kun tyttis niin vaatii. Sellainen ei kuulu parisuhteeseen missä toinen laitetaan tuollaiseen asemaan. Luitko sä aloitusta ollenkaan?
Kuules nyt ukki, maailma ei ole mustavalkoinen vaan sävyjä ja värejä on monta. M iksi ihmeessä mielestäsi on vain kaksi ääripäätä ei siltä väliltä mitään!. T äällä on monta hienoa kirjoitusta kaapissa(sta) elämisestä/ulostulosta, kunhan vain malttaa lukea ne ajatuksella...
... maailmassa on muitakin ihmisiä kuin Minä ja Hän.
- etelän oraakkeli
Toi vanhemmille kertominen on kaksipiippuinen juttu.
Toisaalta he ovat sinut tähän maailmaan tuoneet ja olet heille oma rakas lapsi.
Toisaalta, he ovat tunteneet sinut syntymästäsi asti , kymmeniä vuosia, ja koko sen ajan he ovat tehneet varallesi suunnitelmia ja jokainen päivä ja jokainen sanasi ja tekosi on vahvistanut tiettyä kuvaa sinusta heille.
Käsitystä sinusta heidän lapsenaan.
Jos totta puhutaan, jos on läheiset ja rakastavat välit omien vanhempien kanssa, heidän pitäisi tietää jo. Vanhemmat aistivat paljon asioita, jopa ennen kuin lapsi itse niitä havaitsee. (vaikka "lapsi" olisi 30vee)
He ovat tarkkailleet sinua koko elämäsi. Milloin sinulla on nälkä, jano, väsy, hellyydenpuute tai muu tarve, mitä tarvitset, milloin ja keneltä.
Uskon että jos joku negatiivinen reaktio tulee, se on luultavasi kiukku.
He saattavat tuntea itsensä petetyiksi.
Sitä kohtaan että et elä heidän suunnitelmiensa mukaan = he kokevat etteivät tunnekaan sinua, ovat kadottamassa sinut, heidän otteensa sinusta lipsuu.
Kaikki onkin yht'äkkiä tuntematonta ja pelottavaa.
Mitä tapahtuu seuraavaksi ?!- takoo varmaan jokaisen vanhemman päässä ko. uutisen jälkeen.
Suurin pelko lienee varmaankin ettet koskaan vakiinnu ja lentelet ikuisesti kukasta kukkaan. Suurin osa vanhemmista toivonee jälkikasvulleen vakaata perhe-elämää ja onnellisuutta. Joidenkin vanhempien mielestä onnellisuus ON yhtä kuin vakaa perhe-elämä. Joidenkin vanhempien välitön reaktio kaapista tuloon on ajatus siitä, että aiot pysyä sinkkuna loppuelämäsi, mistä ei tietenkään ole kysymys. Se saattaa pelottaa ja huolestuttaa heitä. (usko tai älä...ihmisen perimmäiset vaistot ja tunteet ovat harvoin järkeviä..)
Ja sitten on tietysti lapsi-kysymys.
Useimmat vanhemmat toivovat lapsenlapsia ja tieto siitä ettei niitä ole tulossa saattaa ottaa heille koville (ainakin alussa, vaikka he eivät niin toivoisikaan)
Ja taas kerran kyse on siitä miltä uutisesi kuulostaa = lapsia ei ole tulossa.
Tottakai niitä voi olla tulossa myöhemmin naisystäväsi kanssa ja monesti tuleekin. Mutta sitä ei hätääntynyt vanhempi välttämättä ensimmäisenä ajattele.
Vanhempien välittömät tunteet ja reaktiot kaapista tuloon saattavat olla hyvin primitiivisiä, lapsellisia ja dramaattisia. Ja mielestäni on hyvä antaa heidän purkaa kiukkunsa ulos ja käsitellä asiaa jotta he pääsevät kysely-vaiheeseen, jolloin sinä voit taas ottaa ohjat käsiisi ja raottaa heterorukille hieman homoseksuaalisuuteen liittyvää mystisyyden verhoa. :)
Monet vanhemmat ihmiset pelkäävät homoutta ihan vain siitä syystä että he eivät tiedä siitä juuri mitään. Ole kärsivällinen vaikka he kysyisivät todella typeriä.
Se että he kyselevät, on hyvä merkki. He haluavat olla osallisina elämässäsi, kaikkine puolineen. Olet taas heidän pieni lapsosensa.
Sitten on tietysti vanhempia jotka eivät osaa käsitellä tunteitaan, juuttuvat kiukun vaiheeseen ja jopa katkaisevat välit lapseensa.
Se on todella raukkamaista ja huonoa käytöstä.
Siinä tapauksessa sinä et kuitenkaan voi tehdä mitään muuta kuin säilyttää oman arvokkuutesi, jatkaa elämääsi, olla ylpeä itsestäsi ja kumppanistasi.
Sinun täytyy olla varma ja vakuuttava omaa itseäsi koskevissa asioissa. Elämäsi täytyy olla vakaalla pohjalla. Muut hyväksyvät sinut ja kumppanisi ennen pitkää pakostakin, jos he joutuvat ensin hyväksymään sen ,että sinä et enää muutu.
(koska, niin typerältä kuin se kuulostaakin, he ovat edelleen "traumatisoituneita" edellisestä muutoksestasi) Heidän on pystyttävä luottamaan uudelleen, että tämä on nyt se joka pysyy.
Silloin he ymmärtävät menettävänsä sinut kokonaan jos he eivät hyväksy sinua kaikkinesi.
Jos sinulla vielä sattuu olemaan pitkä, vakaa, onnellinen parisuhde rakastamasi naisen kanssa ja jos vieläpä päätätte tulevaisuudessa hankkia jälkikasvua, ei vanhemmilla pitäisi olla kerrassaan mitään valittamista.- etelän oraakkeli
Ja tämä pitkä kouluterkkari-tyyppinen luento siis siksi että ihmiset muistaisivat näihin asioihin liittyvän monenlaisia, joskus outojakin tunteita.
Vanhemmille kaikki heidän lapsiinsa liittyvät asiat ovat tunteita herättäviä.
Ihmisten on joskus vaikea käsitellä voimakkaimpia, syvimpiä tunteitaan.
Toisinaan se purkautuu erilaisina oireiluina, mikä on useimmiten terveellistä.
Tietenkään ketään ei voi pakottaa kestämään toisen kiukkuamista tms. mutta on lohduttavaa tietää että kunhan ei itse loukkaannu liikaa , se on mahdollisesti vain välivaihe.joka voi johtaa uuteen entistä lujempaan lapsi-vanhempi-suhteeseen.
Lopussa kaikki saattaa silti olla hyvin. - juuh
etelän oraakkeli kirjoitti:
Ja tämä pitkä kouluterkkari-tyyppinen luento siis siksi että ihmiset muistaisivat näihin asioihin liittyvän monenlaisia, joskus outojakin tunteita.
Vanhemmille kaikki heidän lapsiinsa liittyvät asiat ovat tunteita herättäviä.
Ihmisten on joskus vaikea käsitellä voimakkaimpia, syvimpiä tunteitaan.
Toisinaan se purkautuu erilaisina oireiluina, mikä on useimmiten terveellistä.
Tietenkään ketään ei voi pakottaa kestämään toisen kiukkuamista tms. mutta on lohduttavaa tietää että kunhan ei itse loukkaannu liikaa , se on mahdollisesti vain välivaihe.joka voi johtaa uuteen entistä lujempaan lapsi-vanhempi-suhteeseen.
Lopussa kaikki saattaa silti olla hyvin.nii, mä ajattelen tästä teemasta, että kun toista ei voi pakottaa mihinkään eikä pidäkään, nii sitte pitää tosiaan vaan ite ajatella, et miten haluaa elää. et haluaako ja onko valmis elämään nii et esittää välillä kämppistä ja valehdellaan. mä en olis valmis, söis pitkän päälle liikaa, joten jättäsin suhteen, vaik se oliskin kamalaa kun rakastaa. sit on vaan kysymys et minkä päätöksen ite teet. mut elämää ei kyl kannata tuhlata, ei voi tietää miten kauan se kestää, miten paljon päivii viel saa, aika hurahtaa nopeesti.
- jeps jeps
juuh kirjoitti:
nii, mä ajattelen tästä teemasta, että kun toista ei voi pakottaa mihinkään eikä pidäkään, nii sitte pitää tosiaan vaan ite ajatella, et miten haluaa elää. et haluaako ja onko valmis elämään nii et esittää välillä kämppistä ja valehdellaan. mä en olis valmis, söis pitkän päälle liikaa, joten jättäsin suhteen, vaik se oliskin kamalaa kun rakastaa. sit on vaan kysymys et minkä päätöksen ite teet. mut elämää ei kyl kannata tuhlata, ei voi tietää miten kauan se kestää, miten paljon päivii viel saa, aika hurahtaa nopeesti.
Oon kans sitä mieltä, että jos ei voi teeskennellä sen aikaa tyttiksen puolesta, niin on väärän ihmisen kanssa yhdessä ja kyse ei ole rakkaudesta vaan jostain muusta. Jos rakastaa oikeasti, on varmasti valmis tekemään tuon verran tyttiksen eteen ja paljon enemmänkin. Rakkaus on pyyteetöntä. Jos ei, ei varmasti ole todellisuudessa kiinnostunut oikeasti tästä tyttiksestä tarpeeksi kun tuollaiset asiat menevät suhteen edelle. Silloin on parasta etsiä uusi tyttis, joka on valmis toitottamaan tuota seksuaalisuutta kaikille ja kerjäämään sillä hyväksyntää ihmisiltä. Minusta aloittajalla ei itselläänkään ihan kaikki ole hyvin, jos tuollaisen takia jättää ihmissuhteen. Pohjimmiltaan hän on itse epävarma ja kaipaa kamalasti hyväksyntää muilta ihmisiltä.
- se kaapissa oleva
jeps jeps kirjoitti:
Oon kans sitä mieltä, että jos ei voi teeskennellä sen aikaa tyttiksen puolesta, niin on väärän ihmisen kanssa yhdessä ja kyse ei ole rakkaudesta vaan jostain muusta. Jos rakastaa oikeasti, on varmasti valmis tekemään tuon verran tyttiksen eteen ja paljon enemmänkin. Rakkaus on pyyteetöntä. Jos ei, ei varmasti ole todellisuudessa kiinnostunut oikeasti tästä tyttiksestä tarpeeksi kun tuollaiset asiat menevät suhteen edelle. Silloin on parasta etsiä uusi tyttis, joka on valmis toitottamaan tuota seksuaalisuutta kaikille ja kerjäämään sillä hyväksyntää ihmisiltä. Minusta aloittajalla ei itselläänkään ihan kaikki ole hyvin, jos tuollaisen takia jättää ihmissuhteen. Pohjimmiltaan hän on itse epävarma ja kaipaa kamalasti hyväksyntää muilta ihmisiltä.
Niin, onko se ainoa asia, joka sinua hiertää suhteessanne. Olin parisuhteessa, jossa puolisoni oli avoin lesbo ja minä kaapissa oleva. Turhauduin enimmäkseen itse tilanteeseen, eikä puolisoni pakottanut minua kertomaan kellekään minusta. Tuli kyllä puheeksi, että jos pidemmän päälle jatketaan tällaista suhdetta, niin kyllä se häiritsisi. Ja ymmärsin häntä. No sitten kun se päivä tuli eteen ja tulin ulos kaapista, tyttöystävä jätti minut. Ei tämän takia, oli meillä muutakin kismaa, mutta tällä yritän vaan sanoa, että ei se toisen kaapista ulostuleminen välttämättä suhdetta pelasta. Nyt meikäläinenkin on, jippii, tullut ulos kaapista ilman tyttöystävää.
- Cupid
se kaapissa oleva kirjoitti:
Niin, onko se ainoa asia, joka sinua hiertää suhteessanne. Olin parisuhteessa, jossa puolisoni oli avoin lesbo ja minä kaapissa oleva. Turhauduin enimmäkseen itse tilanteeseen, eikä puolisoni pakottanut minua kertomaan kellekään minusta. Tuli kyllä puheeksi, että jos pidemmän päälle jatketaan tällaista suhdetta, niin kyllä se häiritsisi. Ja ymmärsin häntä. No sitten kun se päivä tuli eteen ja tulin ulos kaapista, tyttöystävä jätti minut. Ei tämän takia, oli meillä muutakin kismaa, mutta tällä yritän vaan sanoa, että ei se toisen kaapista ulostuleminen välttämättä suhdetta pelasta. Nyt meikäläinenkin on, jippii, tullut ulos kaapista ilman tyttöystävää.
No sitten vaan uutta matoa koukkuun :)
Eksäsi ei ole ainoa nainen maan päällä, lisäksi nyt kun olet ulkona kaapista ystäväsi (myös hetskut, jos sinulla on hetskuystäviä) voivat tutustuttaa sinut omien ympyröidensä lesbonaisiin (jotka ovat heidän mielestään sinulle kelvollisia) .. maailman paras deittipalvelu jos minulta kysytään.
Muistakaa että monet heterot tuntevat paljonkin lesboja ja homoja, ainakin pk-seudulla. Sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää.
Sama asia kuin työpaikan hankinnassa, verkostot auttavat.
Ja ainakin voit pitää hauskaa treffailessa vaikka sitä oikeaa ei ihan heti löytyisikään.
Onnea matkaan! :) - Se laatikossa oleva
se kaapissa oleva kirjoitti:
Niin, onko se ainoa asia, joka sinua hiertää suhteessanne. Olin parisuhteessa, jossa puolisoni oli avoin lesbo ja minä kaapissa oleva. Turhauduin enimmäkseen itse tilanteeseen, eikä puolisoni pakottanut minua kertomaan kellekään minusta. Tuli kyllä puheeksi, että jos pidemmän päälle jatketaan tällaista suhdetta, niin kyllä se häiritsisi. Ja ymmärsin häntä. No sitten kun se päivä tuli eteen ja tulin ulos kaapista, tyttöystävä jätti minut. Ei tämän takia, oli meillä muutakin kismaa, mutta tällä yritän vaan sanoa, että ei se toisen kaapista ulostuleminen välttämättä suhdetta pelasta. Nyt meikäläinenkin on, jippii, tullut ulos kaapista ilman tyttöystävää.
Nyt meikäläinen on, jippii, tullut ulos kaapista vaikka voisin vittu vieläki olla sielä... Ihan turhaan tulin ulos kun ei ees tyttöystävä jääny mua katteleen.. Kyllä kismittää.
En viiti uuttakaan muijaa ettiä joten kömmin takas kaappiin ja annan kaikkien luulla et haluun oikeesti poikaystävän, mitä en kyl haluu, mut ihan sama. E.v.v.k
- kaappiin työnnetty
Toivon, että ne jotka hyvin kärkkäästi täällä kommentoivat, ovat lukeneet paitsi alimmat viestini, myös aloituksen ja muut viestit :)
Femmepari jutulla tarkoitin, minkä monet onneksi ymmärsi, että herkemmin ympäristön reaktiot ovat heteronormatiivisia. En kaipaa mitään erityistä huomiota meille ja osaan kyllä torjua iskuyritykset.
Tietenkin rakkaudessa pitää huomioida molempien tarpeet ja toiveet, eikä avoimesti oleminen mitään suhdetta pelasta tai jotenkin muuta sitä for-ever-happily-together-suhteeksi. Olen kunnioittanut tyttöystäväni toivetta olla joissakin tilanteissa kaapissa ja yrittänyt samalla rohkaista häntä olemaan avoimempi. Eikä kyseessä ole tilanne, missä hän toivoisi aina olevansa kaapissa, vaan on myöntänyt että olisi helpompaa, mieluisampaa hänellekin olla avoimempi, mutta ei vain pysty siihen ja toimii (omin sanoin) pelkurimaisesti. Meillä on ihanaa yhdessä, toimimme hyvin yhteen ja annamme toisillemme tilaa rakastaa omalla tavallaan, vaikka tietenkin meilläkin omat ongelmamme. En siis odota kaapista tulemisen muuttavan kaikkea, en edes toivo niin.
Toivon vain, ettei minun tarvitsisi valehdella ja olla se kaveri/kämppis. Tyttöystäväni puhuu siitä, kuinka haluaisi kanssani naimisiin ja minun olevan meidän lastemme äiti. En kuitenkaan uskalla luottaa näihin puheisiin (huom puheisiin enkä siihen että nyt näin tapahtuu), kun sitten puhelin saattaa soida ja hän on taas kämppiksen kanssa kotona. Haluaisin luottaa, että hän todella tarkoittaa sanomiaan asioita, rakastaa minua niin, että haluaisi rakentaa tulevaisuutta kanssani. Mutta minun on vaikea luottaa näihin sanomisiin, kun minut on työnnetty kaappiin ja hän kyllä haluaisi muuttaa käytöstään, mutta ei uskalla toimia, enkä osaa häntä rohkaista tämän enempää...- Ulla Utelias
Miten sinulla menee nykyään, onko asia yhtään mennyt eteenpäin? vai taakse-?
- kaappiin työnnetty
Ulla Utelias kirjoitti:
Miten sinulla menee nykyään, onko asia yhtään mennyt eteenpäin? vai taakse-?
No jossain välitilassa ollaan koko suhteen kanssa... Ymmärsin, että paljon oli omaa pelkoa hänen menettämisestään, miksi reagoin kaapissa oloon niin voimakkaasti. Päätin tukea häntä vaikeassa isä-suhteessaan kaikin tavoin mitä toinen voi ja päätin antaa hänelle aikaa.
Mutta samalla kävin ajatustyötä läpi, että mikä on minulle suhteessa tärkeää. Tälläistä nousi: läheisyys, läsnäolo, yhteinen motivaatio, kunnioitus ja huomiointi. Jos molemmilla on toisiinsa ja suhteesta huolehtimiseen motivaatiota, löytyy halua jaksaa huonompien aikojen yli, kun ei välttämättä ole niin läsnä tai kykenevä läheisyyteen yhtä paljon. Ja näihin minulle tärkeisiin asioihin kyllä kuuluu myös se, että minua ei hävetä ja molempien halutessa, voi antaa vaikka lähtöpusun.
Ihan kaikki haluamani asiat eivät tässä suhteessa täyty ja ollaan tässä punnitsemassa tilannetta... Lähinnä se motivaation puute toisella hiertää. Jos se löytyisi, moni asia olisi paremmin. En vaadi paljoa, mutta motivaatio pitäisi löytyä...
Huomaa, että aika vaikea tilanne menossa, kun viestikin oli näin epäselvä. Pahoittelen! - f*ck
kaappiin työnnetty kirjoitti:
No jossain välitilassa ollaan koko suhteen kanssa... Ymmärsin, että paljon oli omaa pelkoa hänen menettämisestään, miksi reagoin kaapissa oloon niin voimakkaasti. Päätin tukea häntä vaikeassa isä-suhteessaan kaikin tavoin mitä toinen voi ja päätin antaa hänelle aikaa.
Mutta samalla kävin ajatustyötä läpi, että mikä on minulle suhteessa tärkeää. Tälläistä nousi: läheisyys, läsnäolo, yhteinen motivaatio, kunnioitus ja huomiointi. Jos molemmilla on toisiinsa ja suhteesta huolehtimiseen motivaatiota, löytyy halua jaksaa huonompien aikojen yli, kun ei välttämättä ole niin läsnä tai kykenevä läheisyyteen yhtä paljon. Ja näihin minulle tärkeisiin asioihin kyllä kuuluu myös se, että minua ei hävetä ja molempien halutessa, voi antaa vaikka lähtöpusun.
Ihan kaikki haluamani asiat eivät tässä suhteessa täyty ja ollaan tässä punnitsemassa tilannetta... Lähinnä se motivaation puute toisella hiertää. Jos se löytyisi, moni asia olisi paremmin. En vaadi paljoa, mutta motivaatio pitäisi löytyä...
Huomaa, että aika vaikea tilanne menossa, kun viestikin oli näin epäselvä. Pahoittelen!eihän tuo hyvälle kuulosta, ei kuulostanut sun aloituksen aikaankaan. Jos toista ei laita ykköseksi, niin silloin sä tulet asioissa toisena, kolmantena, jne. Sun tunteet ei ole toiselle tärkeitä. Se että tuntee olevansa hyvkäsytty ihan kaikkineen, on äärimmäisen tärkeää. Silloin mennään yhdessä läpi ongelmien läpikin, yhdessä. Nyt teitä on kaksi jotka elää yhdessä omia arvojaan ja suuntiaan.
Mitä pikemmin hyväksyt tosiasian että teidän tarina oli tässä, sen kauniimmaksi se ei enää muutu, mutta rumemmaksi se voi mennä vaikka kuinka. - kaappiin työnnetty
f*ck kirjoitti:
eihän tuo hyvälle kuulosta, ei kuulostanut sun aloituksen aikaankaan. Jos toista ei laita ykköseksi, niin silloin sä tulet asioissa toisena, kolmantena, jne. Sun tunteet ei ole toiselle tärkeitä. Se että tuntee olevansa hyvkäsytty ihan kaikkineen, on äärimmäisen tärkeää. Silloin mennään yhdessä läpi ongelmien läpikin, yhdessä. Nyt teitä on kaksi jotka elää yhdessä omia arvojaan ja suuntiaan.
Mitä pikemmin hyväksyt tosiasian että teidän tarina oli tässä, sen kauniimmaksi se ei enää muutu, mutta rumemmaksi se voi mennä vaikka kuinka.Niinpä... Välillä on todella hyviäkin hetkiä, mitkä saavat epäilemään, mitä tehdä.
Paljon myös konkreettisia asioita mitkä vaatii miettimistä.
Jostain pitäis voimaa löytyä vielä keskustella kunnolla ja alkaa järjestellä asioita. - 2 vuoden takuu
kaappiin työnnetty kirjoitti:
Niinpä... Välillä on todella hyviäkin hetkiä, mitkä saavat epäilemään, mitä tehdä.
Paljon myös konkreettisia asioita mitkä vaatii miettimistä.
Jostain pitäis voimaa löytyä vielä keskustella kunnolla ja alkaa järjestellä asioita.Kaikisssa suhteissa on varmaan niitä hyviäkin hetkiä, se on vaan niin, että jos
ne häiritsevät asiat nousevat pintaan jatkuvasti, -arjen keskelläkin -
niin on selvää ettei ole kaikki kohdallaan.
Kun työntää päänsä pensaaseen, ei muista aina, että siinhän näkyy
koko muu kroppa.
Joskus parisuhteessa ollessani minua otti päähän toisen sukulaiset,
mutta rehellisesti täytyy sanoa, että sain ihan hyvää kohtelua.
se oli selaista nuoruuden epävarmuutta. Kyllä se on tärkeää, että
sinut sieltäkin taholta hyväksyttäisiin.
- Viisitoista tupakkaa
Parasta olisi tietenkin, että itsekin menisit takaisin kaappiin. Sittenhän teitä olisi kaksi.
Eikä kaksi naista voi "mennä naimisiin". - lapsia ootellessa
Huhheijaa. Vielä koittaa se päivä kun suurimmalla osalla täällä näitä asioita itkevistä naisista alkaa se biologinen kello tikittää. vajaa 50% alkaa hommata lasta oman naisensa kanssa, 25% jättää muijansa ja hyppää miehen matkaan ku se nyt vaan on niin paljon helpompaa kun nää itsetunto-ongelmaiset lesbot ja draamapiirit jne, ja 25% jatkaa samaa lessepiireissä elelyä ja käykuksasemassa jossain baarissa jotain ukkoa tai menee yksinään hedelmöityshoitoihin.
Siihen päivään kuka mitenkin tuskastelee oman identiteettinsä kanssa. Lasten hankkimishetki on se hetki, kun aikuinen katkaisee napanuoran omiin vanhempiinsa, lakkaa välittämästä liikaa ulkomaailman arvostelusta. Ja päättää elää elämäänsä just sellasena kuin on. - Anonyymi
Ei kukaan joka rakastaa ja kunnioittaa toista osapuolta mitenkään salaile häntä olemalla kaapissa. Enkä todellakaan alkaisi ikinä mihinkään kaappisuhteeseen. Jos toinen ei ole valmis panostamaan omaan rakkaaseen ja suhteeseen edes tuollaisen perusasian vertaa, niin ei niin itsekkään ihmisen kanssa mistään mitään tulisi muutenkaan.
- Anonyymi
Ei oikeat ystävät katoa , ilmeisesti ovat olleet ystäviä vaan jonkun muun asian vuoksi.
Se että asut naisen kanssa ei pitäisi nykyaikana kenelläkään olla ongelma.
Kaksi ihmistä jotka ovat löytäneet se oikean , miksi toinen on kaapissa . Ketä hän pelkää . Typerillä on aina mielipiteitä toisten ihmisten suhteista .äälä välitä sellaisista ihmisistä jotka kääntää selän kun sanot olevasi ihan vaan oma itsesi. - Anonyymi
Yritin kerran suhdetta kaapissa olevan kanssa. Ei toiminut. Ei siinä voi tuntea itseään mitenkään rakastetuksi eikä arvostetuksi, ja suhde kärsii jatkuvasti ihan turhaan siitä että toisen pitää salailla rakastaan. Äärimmäistå asioiden ihan turhaan vaikeaksi tekemistä. Ja kuten sanottu niin todellakin kertoo siitä, että se kaapissa oleva ei ole valmis panostamaan kumppaniinsa eikä suhteeseen yhtään. Etsikää kumppani joka arvostaa sinua, ansaitsette sen.
- Anonyymi
Kyllä sen järkikin jo sanoo, että aikuisena ei kannata tuollaiseen leikkiin ryhtyä. Ellei sitten halua taantua jonnekin varhaisteinin tasolle suhteen kannalta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä642116Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1721722Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on701418Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2431389Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2371337Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3421195- 811186
- 1281165
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel3571126Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3291103