Voisiko joku antaa tästä asiallista palautetta? (novelli)

Siis tässä saattaa olla jotain aivopieruja mutta ne voi onneksi vielä korjata. Jaksaisitko lukea tällaista kirjan alkua? Mikä mättää? Mikä on onnistunut?

To love somebody

” You don't know what it's like, baby
You don't know what it's like

To love somebody
To love somebody
To love somebody
The way I love you..”

Herätyskello soi. Sammutan herätyskellon ja jatkan nukkumista. Oikeasti olen kuitenkin vain liian laiska noustakseni ylös. Kuka muka jaksaa nousta jo seitsemältä aamulla? Aamut ovat tarkoitettu nukkumiseen. Tosin kuka heräisi ikinä jos kaikki ajattelisivat noin. Suljen silmäni ja pistän ajatukseni kokonaan pois. Olen hetken aivan hiljaa. Hetken päästä kuitenkin huomaan nukahtaneeni. Tiedän etten ole nukkunut kuin parisen minuuttia, koska teen näin joka aamu. Se on vähän kuin pikainen unitankkaus vielä varmuudeksi. Nousen ylös sängystäni ja lähden laittamaan valoja päälle, on kuitenkin tammikuu ja täällä pohjolassa on pimeää.
Valojen laiton jälkeen siirryn katsomaan naamaani. ”Huoh, taas mustat silmäpussit, ja myös kirjava naama..”. Lähden hakemaan silmänympärysvoidetta. Eihän se mitään auta, mutta toivoa on oltava. Siirryn laittamaan itseäni kuntoon. Huvittavaa miten paljon ihmisen ulkonäkö muuttuu meikillä ja hiustenlaitolla. Tietäisivätpä vain luokkalaiseni miltä oliolta näytänkään juuri heränneeltä. Menen laittamaan itselleni voileipää. Vaatimatonta tosin, koska ei minulla todellakaan riitä into keittää mitään teetä tai muuta aikaa vievää. Katson vielä lukujärjestyksen kertaalleen. Hmm, matikan läksyt ovat vielä kesken. En jaksanut tehdä niitä eilen, joten varmaan ne on vielä pikaisesti tehtävä.
Kävelen tyynesti bussiasemalle. Oi miksi aamut menevät aina kuin sumussa? Vaikutan varmaan joltain zombielta joka syö koiria iltapalaksi. Alan jo ihmetellä myöhästyinkö bussista, kunnes lopulta bussi tulee ja pääsen pois -20° asteen pakkasesta. Käteni ovat jo aivan jäässä, vaikka minulla on lapaset. Ärsyttää kun bussi on aivan täynnä. Ihmiset köhivät ja niistävät. Oksettavaa. Ei sillä että olisin hemmoteltu, vaan en halua itselleni mitään keuhkoputkentulehdusta. Näin ne taudit tarttuvat parhaiden. Tosin näin kehittää myös vastustuskykyään. Mahduin istumaan jonkun spurgun viereen, hienoa. Saan ihmetellä joka päivä että miten joiltain on hävinnyt kokonaan kotrolli juomisensa suhteen. Ei sillä että itse olisin jokin pyhimys. Alkoholi on vain niin turhaa. Tupakasta en viitsi edes puhua muuta kuin sen että pienenä luulin tupakkaa joksikin huumeeksi. Että ihmiset polttavat sitä sen takia että siitä tulee hyvä olo. Olin hyvin väärässä. Spurgu vieressäni alkaa köhimään melkein suoraan minua päin. Tokaisen vihaisesti.
-Onko niitä bakteereita pakko minua päin yskiä?
Spurgu vain tuhahtaa ja lopettaa yskimisensä. Onneksi bussi on jo kouluni pysäkillä. Nousen bussista. Koulu on aina kaaoksessa aamuisin. Kaikki yrittävät etsiä ystäviään ja vaihtaa


kuulumisiaan. Minunkin pitäisi varmaan etsiä Lamia. Lamia on puoliksi liettualainen. Laminan isoisä taisi olla Ranskasta. Olen hiukan kateellinen Lamialle siitä että hänellä on poikkeukselliset sukujuuret. Toisaalta itse haluaisin olla pelkästään suomalainen niin voin aina manata itseäni ja muita suomalaisia. Tosin minähän olen vain suomalainen, en tunne ketään suvustani joka olisi ollut venäjältä tai ruotsista. Lamialla on suuret vihreät silmät ja kapea nenä. Lamialla on soikeat kasvot ja hänen hiuksensa ovat blondit (jotka ovat tosin värjätyt) ja ne ovat tosi, tosi lyhyet. Hänellä on nenälävistys oikealla puolella ja kulmalävistys. Niin ja kielessäkin taisi olla. Lamia on hiukan negatiivinen ja vainoharhainen mutta silti tosi mukava. Olemme olleet toistemme ainoat ystävät ala-asteen ensimmäiseltä luokalta lähtien. Lamiasta on kuitenkin tullut aika kapinoiva tyyppi. Hän lintsaa usein koulusta mutta ei kuitenkaan polta tai juo. Ei ainakaan kovin usein.
Lamian äiti on hassu ja pirteä joka on IT-alalla töissä. Hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huokuu energiaa. Tosin Lamian äiti on hieman suojelevainen. Siitä Lamia ei pidä yhtään. Lamian isä taas on töissä jossain toimistossa. Lamian isä on lempeä ja kiva, mutta usein kuitenkin hieman turhautunut. Olen usein Lamian luona selailemassa lehtiä ja kuuntelemassa musiikkia. Lamia tykkää klassisesta ja bluesista. Ei uskoisi heti ensi näkemältä. Minä tykkään enemmän popista ja vanhoista disco- ja rakkauslauluista. Lamia on kuitenkin hyvin erikoinen tyyppi, siksi pidän hänestä.


Ps. Oon niin nynny et en uskaltanu julkaista tätä muualla D: :P