Oon 17v. Opiskelen lukiossa.
Oon 6 kuulla raskaana.
Haluisin nyt kuulla OIKEITA teiniäitien kertomuksia synnytyksestä, raskaudesta, ja millaläillä teidän elämä on muuttunut sen jälkeen kun saitte tietää, että ootatte vauvaa.
Inhottavia kommenttejahan mä en voi mitenkään estää mut ois kiva et tänne tulis vaan oikeita MUKAVIA juttuja luettavaksi.
Oon 6 kuulla raskaana.
Haluisin nyt kuulla OIKEITA teiniäitien kertomuksia synnytyksestä, raskaudesta, ja millaläillä teidän elämä on muuttunut sen jälkeen kun saitte tietää, että ootatte vauvaa.
Inhottavia kommenttejahan mä en voi mitenkään estää mut ois kiva et tänne tulis vaan oikeita MUKAVIA juttuja luettavaksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Olen 16-vuotias Joakim-pojan äiti. Joakim on 5 kk vanha, terve iloinen poikavauva. Hän ei ollut suunniteltu mutta olen hänestä silti erittäin onnellinen! Raskaudesta voin sanoa, että loppuraskaus on tukalaa ja ahdistavaa aikaa, ja koska olin yliaikainen, itkin usein öisin sitä että miksi lapsi ei tule... Synnytys kävi helpommin kuin olin odottanut, epiduraali helpotti kaikkea! Synnytys ei kestänyt kauaa, mutta olin todella väsynyt sen jälkeen. Olimme päivän sairaalassa, ja kotiin päästyäni alkoi arki, mikä oli pienen kiljukaulan kanssa vaativaa ja ihanaa. Vanhemmuudessa on iloja ja suruja ja väsyttäviä päiviä, mutta kyllä sinä totut! Onnea lapsesi kanssa!!
oletko jo naimisissa lapsen isän kanssa?
tuliko otettua clomit terolut kun raskaaksi tulit?
Sattumalta olen täällä tänään ja ajattelin vastata ap.lle.
Minä sain ns.yksin pojan 37 vuotta sitten ja olin 17v tuolloin. Pojan isän kanssa en katsonut voivani jatkaa vaikka hän olisikin ollut siihen halukas. Ymmärsin että emme sovi mitenkään yhteen. Ja siinä olin kyllä täydellisesti oikeassa.
Elämä kyllä muuttuu mutta siihen saa voimaa, jota vain äidiksi tuleva voi saada. Sanoisin että on turha stressata, asiat kyllä sujuvat ja reitti löytyy kunhan on tahtoa.
Toivottavasti sinulla on isän kanssa välit ok se olisi hyvä, mutta josei ole, toivottavasti esim.äitisi tai isäsi tai siskosi,kaverisi,mummosi olisi sellainen, joka voi jakaa kanssasi vähän arkea.
Minun muistoissani ei ole mitään ahdistavaa tai mahdotonta tuolta ajalta, kaikki eteen tuleva kyllä selvisi ja apuakin sain mm. Siskoltani ja isältäni.
Kyllä varmaan kaikki hyvin sinullakin sujuu, nykyään on paljon enemmän kaikenlaisia tukitoimia kunnankin taholta, kuin ennen.
Onnea ja siunausta teille!