Oikeuslaitos irti politiikasta ja vapaamuurareista

Oikeuslaitos irti politiikasta ja vapaamuurareista

Diktatuurin ja vallan väärinkäytön estämiseksi pidetään monissa maissa, varsinkin läntisissä demokratioissa, ihanteena Montesquieun kehittämää vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan lainsäädäntövalta (eduskunta), toimeenpanovalta (hallitus) ja tuomiovalta on erotettava toisistaan. Suomessa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeen v. 1919.

Kun media on sittemmin tullut merkittäväksi neljänneksi valtiomahdiksi, niin myös median suhteen on esitetty perustellusti riippumattomuuden vaatimuksia eli eroa ja itsenäisyyttä muista kolmesta vallan toimijasta.

Käytännössä näitä yleviä ihanteita ei kunnioiteta maailman useissa diktatuurimaissa koskaan, mutta länsimaissakin ne toteutuvat harvoin, tai sitten vain osittain ja onnahdellen.

Entä Suomessa?

On valittaen todettava, että Montesquieun periaatteet eivät toimi Suomessakaan.
Kaikki neljä valtavaikuttajaa ovat liian paljon ja väärällä tavalla sidoksissa toisiinsa, mikä johtaa vääjäämättä vallan väärinkäyttöön.

Keskityn tässä kirjoituksessani oikeuslaitokseen.

Tuomareiden pitäisi olla lahjomattomia (useimmat Suomessa ehkä ovatkin), mutta myös riippumattomia mistään taloudellisista, aatteellisista tai poliittisista sidos- ja painostusryhmistä, jotta jokainen kansalainen saisi osakseen puolueettoman ja oikeudenmukaisen asiansa käsittelyn.

Näin ei kuitenkaan ole aina asiantila.

Syitä Suomen oikeuslaitoksen alennustilaan ja puolueellisuuteen on useitakin.

Yksi on Vapaamuurarien salajärjestö, jonka jäseniä useat tuomarit ovat. Tämä johtaa väistämättä jääviysongelmiin, jos syytettynä on toinen vapaamuurariveli.

Olenkin sitä mieltä, että yksikään tuomari ei saisi olla jäsenenä salajärjestössä, jossa on omat lakinsa ja määräyksensä.

Toinen Suomen oikeuslaitosta murentava voima on Demla ry, vasemmistolaispainoitteinen oikeuspoliittinen yhdistys, jonka juuret ovat v. 1954 perustetussa Suomen Demokraattiset Lakimiehet –järjestössä, joka oli alun perin kommunistiseen puolueeseen ja aatemaailmaan voimakkaasti liittynyt yhdistys, joka pyrki vaikuttamaan Suomen oikeus- ja yhteiskuntapolitiikkaan.

Vuonna 1970 Demlan toiminta laajeni niin, että sen hallitukseen valittiin kolmannes demareita, kolmannes kansandemokraatteja (eli lähinnä kommunisteja) ja kolmannes keskustalaisia. Kyseessä oli siis punamultayhteistyö poliittisesti motivoituneen oikeuden saralla. Myöhemmin mukaan tuli myös vihreitä.

Kun Neuvostoliitto hajosi ja kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, Demla alkoi toimia uuden isännän päämäärien hyväksi. Käytännössä kyse on siitä, että Demlan lakimiehet puoltavat voimakkaasti Uuden maailmanjärjestyksen (UMJ) tavoitteiden mukaista politiikkaa. UMJ:n yksi päämäärä on kansallisvaltioiden ja kansallismielisyyden alasajaminen ja sen takia monikulttuurisuuden yksipuolinen suosiminen. Tämän takia maahanmuuttoasioita hoitavista juristeista suurin osa on Demlan vihervasemmistolaisia lakimiehiä, mikä on johtanut Suomelle tuhoisaan maahanmuuttopolitiikkaan.

Olen sitä mieltä, että yksikään tuomari ei saisi olla mukana järjestössä, joka pyrkii vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin ja lakien tulkintaan. Muut ihmiset voivat vaikuttaa Demlassa, mutta eivät tuomarit. Demla sanoo olevansa ei-poliittinen, mutta se on totta vain sikäli, että Demla ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut, koska jäseninä on ihmisiä eri puolueista, mutta Demla on selvästi poliittisesti motivoitunut järjestö.

Suomen kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että heidän asioitaan hoitavat poliittisesti puolueettomat, kyvykkäät, rehelliset ja lahjomattomat tuomarit, joilla ei ole mitään sidoksia mihinkään painostusryhmiin, ei myöskään poliittisiin.

Oikeuslaitoksen politisoitumisen on korkea aika päättyä.

Suomen Laillisuuspuolue ajaa oikeuslaitoksen puhdistusta, irtautumista politiikasta ja muuttumista kansan kyykyttäjästä kansan rehdiksi palvelijaksi.

Jouko Piho

Suomen Laillisuuspuolueen puheenjohtaja

http://www.suomen-laillisuuspuolue.fi