Eli olen aika kimurantissa tilanteessa ja toivoisin ehkä löytäväni "kohtalotovereita" jotka osaavat kertoa kuinka ovat itse asiassa toimineet ja kuinka elämä on valinnan jälkeen lutviutunut.
Olen 28vuotias nainen, lapsia edellisestä liitosta kolme, miehellä kaksi.
Vauvaa olemme yrittäneet reilu puoli vuotta ja alkuun olivat ongelmana monta kertaa kuukaudessa tulleet kuukautiset ja näihin sain terolutit jotka auttoivatkin.
Kuitenkin raskaaksi tuleminen tuntui kaukaiselta haaveelta.
Miehen kanssa ollut erittäin vaikeaa viime ajat.
En saisi olla vanhojen kavereideni kanssa tekemisissä koska he ovat miehiä. Ammattini vaan ovat sellaisia että miesten kanssa tekemisisssä olemista on aika vaikea vältellä jopa koulun penkillä. Myös "edellisessä elämässäni" rakensin tukiverkoston johon kuului vain oikeastaan miehiä. Olen aina kokenut että miehille on helpompi puhua. Eikä asiaa auta yhtään se, että aikoinaan paras naispuolinen kaverini meni sänkyyn silloisen mieheni kanssa. Luottamusta naisia kohtaan ei vain löydy.
Myös tuntuu että kaikki mitä teen,yritän tehdä tai olen tekemättä, on väärin. Viimeksi mies räjähti siitä kun pesin lakanoita ja olin laittanut täkit ja tyynyt nätisti pinoon LATTIALLE jotka olin juuri imuroinut ja pessyt. Ja uhkasi erolla kun minulla sattui olemaan väärä henkilö kaverina facebookissa.
Tilanne kärjistyi entisestään viikonloppuna. Lapset olivat hoidossa vanhempieni luona ja illalla tullessani kotiin oli miehelle alkanut olut maistua.
Mies antoi tulla sydämensä kyllyydestä.
Sanoi että olen itseäni täynnä kun olen kertonut tehneeni joskus rankkoja 13h työvuoroja, hoitanut yksinhuoltajana 3 lasta ja ajellut vielä pitkät työmatkat. Tällöinkin olen valittanut ainaisesta uupumuksesta.
Kuulema kehun ostavani kaikki perheen ruuat mutta en kuitenkaan HÄNEN työeväitään joita ovat karjalanpiirakat,mikropitsat,munkit ja lihapiirakat. Miksi ostaisin mitään mitä muu perhe ei syö?!
Aiemmin ollaan puhuttu kuinka toivottu yhteinen lapsi olisi. Mies on vain miettinyt kuinka suurella panoksella hän pystyy vauvan arkeen osallistumaan koska saattaa joskus joutua tekemään tuplavuoron töissä. Tekee myös reissuhommia.
Mutta tuolloin, mies räväytti oikein kunnolla.. Ei kuulema halua lasta kanssani koska olen vain rahan perään ja haluan vain elatusmaksuja! Ja haluan kuulema yksinhuoltajuuden johon hän ei ikinä suostu eikä maksa senttiäkään elatusmaksuja. Kuka erosta on puhunut?!?!?!
Lasken kuulema joka sentin ja ihmettelee mihin muka rahaa tarvitsen!HAH, laskuihin ja elämiseen ja auton lyhennyksetkän eivät varmasti itsestään hoidu!Maksan puolet yhteisistä laskuista kuten sähkö, vesi, jätemaksu,netti.. Ja ostan RUUAT, en mitään höttöpaskaa! Ja maksan KAIKKI omat laskuni! Ja minun autollani hoidetaan matkat koska se on uudempi kuin miehen ja vie vähemmän löpöä. Ja mies tykkää sillä kaahailla koska ei ole mikään nuhapumppu toisin kuin omansa. Ja minä tietenkin maksan autoni tankkaamisen.
Tässä vain esimerkkejä. Mies kolme tuntia huusi minulle ja kahtesi tämän jälkeen vielä pyytää kuskaamaan häntä :D Enpä tainnut suostua...
Mies on myös rajoittanut exänsä, lastensa äidin elämää. Ei anna tämän muuttaa toiselle paikkakunnalle koska heillä yhteishuoltajuus.
No, tuolloin viikonloppuna, ennen kuin lähdin kotiin vanhempieni luota jonne lapseni jäivät yökylään, olin juuri saanut tietää olevani raskaana. Miehelle en ole vieläkään sanonut asiasta sanaakaan.
Nyt kamppailen itsekseni; pitääkö vauva ja muuttaa pois,pitääkö vauva ja kertoa miehelle vai tehdä abortti ja laittaa piuhat poikki. Tiedän, että pärjäisin vauvan kanssa yksinkin.
Itse en halua että jos sattuu käymään niin, mikä tuntuu tällä hetkellä aika todennäköiseltä, että eroamme, että mies sitten edelleen pystyy määräämään esim. missä asun. Täälä minulle ei ole edes työpaikkaa koska asumme niin kärpäsen paskan kokosella paikkakunnalla. Muutin isosta kaupungista miehen omakotitaloon maalle.
Kanssasisaret!Nyt tarvitaan henkistä tukea ja neuvoja, kuinka tilannetta lähtisin purkamaan!
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
Olen 28vuotias nainen, lapsia edellisestä liitosta kolme, miehellä kaksi.
Vauvaa olemme yrittäneet reilu puoli vuotta ja alkuun olivat ongelmana monta kertaa kuukaudessa tulleet kuukautiset ja näihin sain terolutit jotka auttoivatkin.
Kuitenkin raskaaksi tuleminen tuntui kaukaiselta haaveelta.
Miehen kanssa ollut erittäin vaikeaa viime ajat.
En saisi olla vanhojen kavereideni kanssa tekemisissä koska he ovat miehiä. Ammattini vaan ovat sellaisia että miesten kanssa tekemisisssä olemista on aika vaikea vältellä jopa koulun penkillä. Myös "edellisessä elämässäni" rakensin tukiverkoston johon kuului vain oikeastaan miehiä. Olen aina kokenut että miehille on helpompi puhua. Eikä asiaa auta yhtään se, että aikoinaan paras naispuolinen kaverini meni sänkyyn silloisen mieheni kanssa. Luottamusta naisia kohtaan ei vain löydy.
Myös tuntuu että kaikki mitä teen,yritän tehdä tai olen tekemättä, on väärin. Viimeksi mies räjähti siitä kun pesin lakanoita ja olin laittanut täkit ja tyynyt nätisti pinoon LATTIALLE jotka olin juuri imuroinut ja pessyt. Ja uhkasi erolla kun minulla sattui olemaan väärä henkilö kaverina facebookissa.
Tilanne kärjistyi entisestään viikonloppuna. Lapset olivat hoidossa vanhempieni luona ja illalla tullessani kotiin oli miehelle alkanut olut maistua.
Mies antoi tulla sydämensä kyllyydestä.
Sanoi että olen itseäni täynnä kun olen kertonut tehneeni joskus rankkoja 13h työvuoroja, hoitanut yksinhuoltajana 3 lasta ja ajellut vielä pitkät työmatkat. Tällöinkin olen valittanut ainaisesta uupumuksesta.
Kuulema kehun ostavani kaikki perheen ruuat mutta en kuitenkaan HÄNEN työeväitään joita ovat karjalanpiirakat,mikropitsat,munkit ja lihapiirakat. Miksi ostaisin mitään mitä muu perhe ei syö?!
Aiemmin ollaan puhuttu kuinka toivottu yhteinen lapsi olisi. Mies on vain miettinyt kuinka suurella panoksella hän pystyy vauvan arkeen osallistumaan koska saattaa joskus joutua tekemään tuplavuoron töissä. Tekee myös reissuhommia.
Mutta tuolloin, mies räväytti oikein kunnolla.. Ei kuulema halua lasta kanssani koska olen vain rahan perään ja haluan vain elatusmaksuja! Ja haluan kuulema yksinhuoltajuuden johon hän ei ikinä suostu eikä maksa senttiäkään elatusmaksuja. Kuka erosta on puhunut?!?!?!
Lasken kuulema joka sentin ja ihmettelee mihin muka rahaa tarvitsen!HAH, laskuihin ja elämiseen ja auton lyhennyksetkän eivät varmasti itsestään hoidu!Maksan puolet yhteisistä laskuista kuten sähkö, vesi, jätemaksu,netti.. Ja ostan RUUAT, en mitään höttöpaskaa! Ja maksan KAIKKI omat laskuni! Ja minun autollani hoidetaan matkat koska se on uudempi kuin miehen ja vie vähemmän löpöä. Ja mies tykkää sillä kaahailla koska ei ole mikään nuhapumppu toisin kuin omansa. Ja minä tietenkin maksan autoni tankkaamisen.
Tässä vain esimerkkejä. Mies kolme tuntia huusi minulle ja kahtesi tämän jälkeen vielä pyytää kuskaamaan häntä :D Enpä tainnut suostua...
Mies on myös rajoittanut exänsä, lastensa äidin elämää. Ei anna tämän muuttaa toiselle paikkakunnalle koska heillä yhteishuoltajuus.
No, tuolloin viikonloppuna, ennen kuin lähdin kotiin vanhempieni luota jonne lapseni jäivät yökylään, olin juuri saanut tietää olevani raskaana. Miehelle en ole vieläkään sanonut asiasta sanaakaan.
Nyt kamppailen itsekseni; pitääkö vauva ja muuttaa pois,pitääkö vauva ja kertoa miehelle vai tehdä abortti ja laittaa piuhat poikki. Tiedän, että pärjäisin vauvan kanssa yksinkin.
Itse en halua että jos sattuu käymään niin, mikä tuntuu tällä hetkellä aika todennäköiseltä, että eroamme, että mies sitten edelleen pystyy määräämään esim. missä asun. Täälä minulle ei ole edes työpaikkaa koska asumme niin kärpäsen paskan kokosella paikkakunnalla. Muutin isosta kaupungista miehen omakotitaloon maalle.
Kanssasisaret!Nyt tarvitaan henkistä tukea ja neuvoja, kuinka tilannetta lähtisin purkamaan!
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Sanoi että olen itseäni täynnä kun olen kertonut tehneeni joskus rankkoja 13h työvuoroja, hoitanut yksinhuoltajana 3 lasta ja ajellut vielä pitkät työmatkat. Tällöinkin olen valittanut ainaisesta uupumuksesta. "
Tässä siis kyse siitä etteikö hän muka koskaan ole töitä tehnyt kun kehun vaan itseäni kun olen tehnyt pitkää päivää..
Aloittaja
Mun käsittääkseni saa muuttaa toiselle paikkakunnalle yhteishuoltajakin jos siellä odottaa työpaikka ja asunto. Ei sitä toinen vanhempi pysty estämään.
Lapsen kanssa tee miten parhaaksi näet, mutta ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ jää tuollaisen miehen luokse!!
Mies kuulostaa henkisesti epävakaalta! Tuollaiset henkilöt ovat todella haastavia, ja mikäli sinulla ei "liikaymmärrystä" tai "suurta empatian" tunnetta ole, niin suhde ei ikävä kyllä tule toimimaan. Ja empatian tunteella viittaan juuri siihen, että olisit kiltti ja paskaviemärinä välillä oleminen ei haittaa.. kyllä sellasiakin ihmisiä on, jotka kestävät toisen huonoa käytöstä.
Itse pitäisin lapsen, mikäli yksinhuoltajaksi kykenisin. Tosin en tiedä, kuinka hyvä lapsuus hänelle tulisi, kun isä on kerta tuollainen omistushaluinen inttävä lapsi.
TOKI voihan olla, että tienaat miestäsi enemmän ja miestäsi ketuttaa se. En tiedä. Anteeksi kun tuli vähän sekavaa ja ristiriitaista tekstiä :D