Näissä keskusteluissa on puhuttu usein lepositeiden negatiiviisista puolista, ja esitetty ne potilaiden rääkkäämisenä. Ymmärrän, että monet näkevät noin, mutta omat kokemukseni lepareista ovat päinvastaisia. Kun jouduin hoitoon masennuksen ja ahdistuksen takia, minulle lepareista oli hyötyä. Olin täysin hajalla ja pystyin hädin tuskin paikallani olemaan. Tuossa tilanteessa pyysin itse, että minut kytkettäisiin remmeihin. Kuinka turvalliselta niissä tuntuikaan nukkua! Mieli tasaantui ja tuntui, että minulla kerrankin elämässäni oli turvalliset rajat. Minulle leparit olivat hyvä _hoitokeino_, vähensi ahdistusta.
Tämä oli siis vain kertomus omasta kokemuksestani, ei mikään yleinen puolustus potilaiden sitomiselle.
Tämä oli siis vain kertomus omasta kokemuksestani, ei mikään yleinen puolustus potilaiden sitomiselle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hupinsa kullakin.Mulla on tapana joka viikonloppu pottuilla isoimmalle ja ilkeimmälle tyypille snägärijonossa.Se aina yllättää,mihin kohtaan sattuu eniten.
Olisi pitänyt arvata, että vastauksesi tulee joku huono vitsi, kun kerron kokemukseni. En saanut lepareista mitään masokistisia kiksejä (tuskin kovinkaan masokisti saa todellisessa tilanteessa). Ne kuitenkin vähensivät ahdistuksen ja tuskaisuuden tunteita, ja niissä pystyin sentään nukkumaan kunnolla (mikä oli tuossa tilassani harvinaista).
Ikävä puoli oli se, että minua peloteltiin sitomisella aika monesti sen jälkeen, kun olin kerran itse pyytänyt remmeihin kytkemistä. Muutaman kerran jouduinkin lepareihin vastoin tahtoani, mutta yksikään leposide-eristys ei ollut täysin turha minun tapauksessani. Aina ne rauhoittivat minua.
t. aloittaja
täällä on myös yksi joka on pariin otteeseen ollut lepareissa... kokemus oli mulle negatiivinen, osittain varmaan siksi koska mul on ahtaanpaikan kammo, mihin liittyy myös sitominen ym. mutta hyvä jos sinulle siitä oli hyötyä :)
Tuona samana vuonna 2014 olin minäkin viikon suljetulla. Yritin itsaria ja jouduin viikoks suljetulle. Lepareihin en joutunut enkä päässyt. Nyt vain myöhemmin olen ajatellut, että se olisi voinut olla turvallista kokea moinen. Näin monta kertaa kun aina joku vietiin väkisten lepareihin rauhoittumaan. Minullekkin teki hyvää viikon verran pysähtyä osastolle miettimään elämän perusasioita.
Tarpeeseen ne voi mennä mut silti tosi traumatisoivaa
Minusta leparit oli seksuaalinen kokemus.
Kunnon pilvi lääkityksen kautta ja iso seksikäs hoitaja vieressä.
Voimaton olo voimaannuttaa seksuaalisesti.