Katselin tuota ketjua, jossa jälleen puhuttiin Suomen käytettyjen veneiden tarjonnasta vs. ulkomaat. Yksi puhui "kolmesta viimeisestä veneestään" ja toinen sanoi, että seitsemäs menossa. Siitä heräsi kysymys, että miten usein venettä keskimääri vaihdetaan?
Itselläni on menossa vasta toinen, ensimmäistä pidin 11 vuotta, nykyisellä on tulossa kahdeksas kausi. Molemmat ostin käytettyinä. Ja uskoni on, että tällä nykyisellä seilaan elämäni tai ainakin veneilyurani loppuun asti, ellei kohdalle osu sen kokoluokan lottovoittoa, että voi vakavissaan harkita jonkin noin 12-metrisen keskiohjaamoveneen (esim. HR tai Saare) ostamista tuliteränä. Ai niin, ensimmäinen vene oli hiukan päälle 8-metrinen ja nykyinen 11-metrinen.
Muita kokemuksia? Ja syitä vaihtamiseen, etenkin jos alle viiden vuoden välein olette vaihtaneet?
Itselläni on menossa vasta toinen, ensimmäistä pidin 11 vuotta, nykyisellä on tulossa kahdeksas kausi. Molemmat ostin käytettyinä. Ja uskoni on, että tällä nykyisellä seilaan elämäni tai ainakin veneilyurani loppuun asti, ellei kohdalle osu sen kokoluokan lottovoittoa, että voi vakavissaan harkita jonkin noin 12-metrisen keskiohjaamoveneen (esim. HR tai Saare) ostamista tuliteränä. Ai niin, ensimmäinen vene oli hiukan päälle 8-metrinen ja nykyinen 11-metrinen.
Muita kokemuksia? Ja syitä vaihtamiseen, etenkin jos alle viiden vuoden välein olette vaihtaneet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. 6 m 5 v
2. 9 m 10 v
3. 10,5 m 20 v ja jatkuu luultavasti tappiin saakka
Lisäksi sattunut osaomistajaksi toiseen veneeseen ja sekin omistus pitkällä tähtäimellä. Kun kerran saa hyvän, miksi vaihtaisi?
1. vene n. 7 m, miehistö: kaksi lasta, vanhemmat ja yksi isovanhempi
2. vene n. 9 m, miehistö: 1 - 2 lasta ja vanhemmat
3. vene n. 11 m, miehistö: 90% ajasta vain vanhemmat, satunnaisesti 1 - 2 nuorta ja vaihtuvia vävykokelaita
Aikajaksolla 12 vuotta on ollut siis kolme venettä eli keskimäärin 4 vuotta / vene. Tuo ei kuitenkaan ole koko totuus vaan ekaa pidettiin toistaiseksi pisimpään. Tämä nykyinen kuitenkin voi hyvin olla se lopullinen. Merkille pantavaa on se, että kun tilan tarve oli suurimmillaan niin tilaa veneessä oli vähiten. Silloin ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia isompaan. Ja nyt kun pääasiassa kaksin kuljetaan, on tilaa ihan mukavasti jo.
Vaikka tämä nykyinen riittää meille kahdelle loistavasti, voi olla, että vaihtotarvetta isompaan tulee jos jälkikasvu vakiintuu veneessä viihtyvän kumppaniehdokkaan kanssa. Jos oikein hyvin käy, saamme jonain päivänä veneillä lastenlasten kanssa.
Tilanteet muuttuu, yritetään pysyä mukana.
Huomaan, että viittasit "kolmeen viimeiseen veneeseen"ja tarkoitit minun kirjoittamaani viestiä. Siksi vastaan kummasteluusi.
Ensimmäiset kaksi olivat moottoriveneitä. Kyllästyin pöristelyyn parissa kesässä Saaristomeren ja Tukholman saariston kiertelyiden jälkeen. Ekalla purjeveneelläni seilasin Tanskaan ym, mutta pidin sitä vain neljä kautta, koska vanha hidas puuvene ei soveltunut avomerikisoihin. Kisaaminen oli alkanut kiinnostaa. Siksi seuraavat veneeni olivat avomerikisoihin ja matkapurjehdukseen sopivia. Valtamerireissuja varten vaihdoin veneeni siihen tarkoitukseen sopivaan, eläkeläisenä takaisin pienempään.
Tietysti 50 veneilyvuoden ja 7 veneen perusteella voi laskea keskimääräisen veneenvaihtovälin, mutta se ei anna oikeaa kuvaa. Käytännössä moni muukin kuin minä on tehnyt vääriä valintoja. Yksi veneistäni osoittautui rakenteellisesti pettymykseksi ja vaihtui jo kolmen kesän jälkeen, kun taas yhdellä tuli seilattua enemmän kuin kolmella aikaisemmalla yhteensä.
Eiköhän itse kullakin elämäntilanteet ja veneilykokemukset/haaveet tai kulkualue muutu vuosien varrella ja siksi venekin vaihtuu käyttötarkoituksen tai elämäntilanteen mukaan. On tietysti niitäkin, jotka seilaavat koko ikänsä samalla paatilla. Joillakin on ollut onni saada hyvä vene perintönä. Hyvä vene kyllä kestää kippariaan kauemmin. Itse kuulun niihin, joilla ei koskaan ole ollut varaa muuhun kuin käytettyihin ja niiden kunnostamiseen (kiva harrastus se kunnostaminenkin on!).
Niin, ehkä tässä sitten tuli katsottua vähän kapeasti. Kun itse ostin tuon ensimmäisenkin jo selkeästi aikuisiällä, kolmenkympin pyykki oli silloin jo ohitettu. Ja liekö sitten ollut tuuria vai pitäisikö onnitella itseään hyvästä harkinnasta, kun se ensimmäinenkin (moottorivene) oli sellainen, että ellei purjehdukseen vaihtamine olisi alkanut kiinnostaa, varmaan ajaisin sillä vieläkin. Joka tapauksessa hain ihan tarkoituksella ja tieten silloinkin niin isoa venettä, ettei sitä tarvitsisi vaihtaa ihan heti.
Oikeastaan tuo kysymys on minua silti askarruttanut kauemminkin, kun olen joitain tuntenut, jotka vaihtavat venettä vuoden parin välein. Ja yksi kaukainen sukulainen teki ainakin jossain välissä sitä, että osti huonokuntoisen veneen, kunnosti sen ja myi. No, hänellä oli paikka ja osaamista, että pystyi sitä tekemään.
1. vene 5.7 m, haluttiin isompi
2. vene 7.5 m, haluttiin saarimökki
3. vene 5.8 m - tällä varmaan jokunen vuosi ja kun on taas pussi kunnossa niin ehkä vaihto isompaan tahi uudempaan.
Ei kai vaihdoissa isompaa mystiikkaa ole kuin että tarpeet muuttuvat, halut muuttuvat tai rahatilanne muuttuu. Tuskin kukaan vaihtaa ihan huvikseen ja samantyyppiseen...
Ekaa kahta 5 m avomoottorivenettä pidin 2 v kumpaakin , sitten 6 m katettu kuidutettu liukuva 3 v ,sitten 7 m lasikuitu 2-kajuuttavene liukuva 5 v ,sitten 8 m samanlainen toistaiseksi 3v.
47. vuosi meni, 7. vene menossa, yksi avovene, loput enemmän tai vähemmän asuttavia 7-12m , veneily on edelleen mukavaa, ajomäärät 100-150h/vuosi.
Nuorena mukana kimppa veneissä yksi purjevene, yksi vanha hinaaja.
Nyt vuodesta 2009 kaksi vuotta kerrallaan pitänyt venettä. Vene kasvanut vaihdon yhteydessä metrillä. Nyt menossa 7m vene.... Jatkosta ei vielä tietoa.
Vene vaihtuu perhekoon ja tarpeiden mukaan.
Tilalla on myös sellainen ominaisuus, että siihen totuu.
Olisikohan tässäkin yksi esimerkki siitä, miten ajat muuttuvat? Nykyään on käsittääkseni paljon enemmän kuin ennen (ainakin suhteellisesti ottaen, osuutena ensiveneen ostajista) sellaisia, jotka aloittavat veneilyn aikuisiällä talouden ja perhetilanteenkin jollain tapaa vakiinnuttua.
SIirtyminen isompaan on aika luonnollinen ketju ehkä aika monellakin lenkillä, jos aloittaa parikymppisenä tai nuorempana pienellä veneellä ja silloin vaikkapa se lasten hankkiminen lisää tilan tarvetta.
Mutta me, jotka ostimme ensiveneeksi jo jonkin 35-37 -jalkaisen, jossa on valmiiksi tilaa koko perheelle, saatamme paljon todennäköisemmin pitää sen saman veneen loppuikämme. Lisätilaa ei enää tarvita mutta pienempäänkään ei välttämättä viitsi vaihtaa, kun on käytettävissä olevaan tilaan tottunut. Sama juttu kuin asunnon kanssa.
Näin moni ajattelee sinun iässäsi. Näkemyksesi muuttuu, kun vuosia kuluu. Tiedät sen ehkä 30 vuoden kuluttua, ehkä jo aikaisemmin.
No, yli 20 kesää on tällä minun näkemykselläni jo mennyt. Ja viidenkympin ikäpaalukin on jo sivuutettu, joten missähän iässä sitä pitäisi ruveta odottelemaan mielenmuutoksia? Ja miksi?
Yksi juttu tietysti oli se, että koska alun perinkin tiesin haluavani veneen, jossa on kohtuullisesti tilaa asua ja elää, niin odotin, kunnes talous salli ostaa sellaisen ja toisaalta sopiva löytyi. Joku toinen ehkä olisi aloittanut aiemmin sen kokoisella, johon rahat olisivat riittäneet ja vaihtanut sitten hiljalleen isompaan. Tai sitten lopettanut veneilyn tykkänään kyrpiintyneenä ahtauteen ja epämukavuuteen.
Mutta kyllä minulla on sellainen tuntuma, etten ole lähellekään ainut, joka on ostanut ensiveneensä tällä periaatteella.