Luulin jo että olin päässyt hänestä yli, mutta pskat täällä minä istun, ja itken yksin. (En itke pelkästään hänen vuokseen, itken muutenkin tätä elämääni.) Ja eniten tässä sattuu se että tajusin että olin kuvitellut kaiken siinä 'rakkauden huumassa' tai mitä nyt sitten olikaan.. tuli kyllä isku vasten kasvoja... Hävettää vieläkin, mutta koitan käyttäytyä mahdollisimman normaalisti, mutta pelkään että romahdan taas niinkuin sinä päivänä kun tajusin kaiken.
Olen miettinyt että luovuttaisin, en tämän takia vaan muutenkin mietin sitä melkein koko ajan, tämä pettymys antoi mulle lisäpotkua siihen ajatukseen, petyin taas niin pahasti ihmisiin, ja muutenkin minulla ei ole elämässä enää mitään, vihaan itseäni, sitä millainen olen, haluaisin olla normaali ja tavallinen, mutta minusta ei voi ikinä tulla normaalia, en näe itselläni mitään tulevaisuutta. En voi puhua kenellekkään kaikesta mistä haluaisin, en voi kertoa kipeistä muistoista jotka pyörivät aina mielessä, en pysty enää olemaan oma itseni. Mitään ei saa enää ennalleen. Mietin keinoja miten pääsisin helpoiten täältä, minua pelottaa se kuoleman lopullisuus mutta samalla se ajatus tuntuu helpottavalta ja turvalliselta. Haluaisin nukahtaa niin että en aamulla enää heräisi... Se olisi se helpoin keino.
Ja en haluaisi tähän mitään "älä kieri itsesäälissä" "ota itseäs niskasta kiinni" kommentteja koska tiedän kyllä jo kaikki nuo neuvot, kiitos vaan.
Olen miettinyt että luovuttaisin, en tämän takia vaan muutenkin mietin sitä melkein koko ajan, tämä pettymys antoi mulle lisäpotkua siihen ajatukseen, petyin taas niin pahasti ihmisiin, ja muutenkin minulla ei ole elämässä enää mitään, vihaan itseäni, sitä millainen olen, haluaisin olla normaali ja tavallinen, mutta minusta ei voi ikinä tulla normaalia, en näe itselläni mitään tulevaisuutta. En voi puhua kenellekkään kaikesta mistä haluaisin, en voi kertoa kipeistä muistoista jotka pyörivät aina mielessä, en pysty enää olemaan oma itseni. Mitään ei saa enää ennalleen. Mietin keinoja miten pääsisin helpoiten täältä, minua pelottaa se kuoleman lopullisuus mutta samalla se ajatus tuntuu helpottavalta ja turvalliselta. Haluaisin nukahtaa niin että en aamulla enää heräisi... Se olisi se helpoin keino.
Ja en haluaisi tähän mitään "älä kieri itsesäälissä" "ota itseäs niskasta kiinni" kommentteja koska tiedän kyllä jo kaikki nuo neuvot, kiitos vaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Ihmiset pelaavat nykyään ihmissuhdepelejä. Häviät aina jos näytät heikkoutesi.
Kukaan ei kuulemma halua itselleen heikkoa puolisoa. Ei se ole mielestäni kokonaisvaltaista heikkoutta, jos ketoo jonkun mieltä vaivaavan asian.
Minä teen niin aina, jota saan ne kaikista epäinhimillisimmät kadotettua kannoiltani. Aina harmittelen sitä kuitenkin. Yksinelo ei ole aina helppoa, kun ihminen on luotu olemaan ja elämään parisuhteessa.
Kaikille meille on joku jossakin. Hän ei aina osu tiellemme silloin un sitä eniten tarvitsisimme. Mutta osuu kun jaksamme elää elämää ilman häntä ja opettelemme onnea yksinämme...
Jaksamista sinulle. KOita jaksaa, sillä sinunkin hän odottaa kohtaamistasi joskus tulevaisuudessa.
Mulla ollut tismalleen samoja ajatuksia. Välillä mennyt hermo itseensä useasti päivässä niin,että tehnyt mieli vaan lopettaa kaikki. Useamman vuoden jo. Älä luovuta on olemassa ihmisiä joihin voi luottaa,ja jotka välittää. Saman kokeneita,jotka ymmärtävät sua.
Oivalsin että rakkautta ei ole olemassakaan. Sitä on siis turha haikailla. On vain välittämistä läheisistä ihmisistä. Siis lähde siitä, välitä itse, auta muita. Siitä lähdin itse kun petyin rakkauteen. Menin baariin ja iskin jonkun ja aloin elää. Ei se sen kummempaa ole. Ei pidä kuvitella elämästä liikoja.
Eräs olisi kerran voinut muuttaa kaiken muttei sitä tehnyt. Löysi parempia. Joten se siitä.
"Eräs olisi kerran voinut muuttaa kaiken"
Tämä on varmaan just sitä elämästä liikoja kuvittelemista. Heijastat omat unelmasi toiseen, hän on ainoa avain platinatarjottimella... ja ainoa, jota sittemmin syyttää.
elämäntarinoita täällä. Paras poistua, ettei itsekin masennu. Tsemppiä teille, kaikki muuttuu varmaan vain paremmaksi. Muuta vaihtoehtoa ei taida olla, jos tilanne on noin huonona.
kauan sulla aloittaja on erosta mennyt?
En ole eronnut kenestäkään. Kun mitään ei sitten ollutkaan, muuta kuin minun puoleltani, rakastuin häneen.
Minä en koskaan halunnut tulla normaaliksi, olen tehnyt kaikkeni ollakseni epänormaali ja olen ylpeä siitä että en ole normaali. Minusta Normaali on melkein kuin kirosana. Kuvittele kuinka on tylsää olla normaali???? Ja kuka tietää mitä on normaalia? Olen iloinen siitä että olen sellainen kuin olen vaikka muut voivat ajatella vaikka mitä minusta. :) Elämä on ihanaa kun voin vain hengittää raitista ilmaa, katsoa vihreää ruohoa ja tuntea auringon lämpöä :) Me olemme kaikki Maan-planeetan lapsia ja meille riittää Maa-Planeetan rakkaus :) Kaikki muut ajatuksen on täyttä "p****a". Unohda ne ja ole iloinen että sinulla on elämä elämääsi varten!!!! Kaikki muu on turha. Ei minua kiinnosta onko minun naapuri normaali tai ei. Minä haluan olla anutlaatuinen ja erikoinen vaikka naapuri voi pitää minua tylsänä ihmisenä. Hänen ajatukset eivät minua kiinnosta. Luota omaan erikoisuuteen ja ainulatuisuuteen. Me olemme kaikki sellaisia kun haluamme olla. :)
Mäkin pidän itseäni normaalina. Niin normaalina kuin olla ja voi. En edes yritä esittää mitään muuta kuin olen. Siksi olen normaali. uorastaan loistan, koska olen niin poikkeava
Vain normaalit ihmiset sulautuvat joukkoon. Minä en. Minä olen siis normaali. Mutta mä olen normaalin näköinen ja varsin hillitty ja jopa asiallinen. Mutta sitten alkaa tulla näitä jotka saa särmäni kukoistamaan, suoraan ja vasten kasvoja. Se on muuten rehellisyyttä. Ja se on oikea tie ja suunta -yllättävää mutta totta :)! Vain suora puhe tehoaa. Muu on pelleilyä.
Itseasiassa mun elämä on todella normaalia.
Tarkoitatko että olet poikkeuksellisen normaali kun muut ovat epänormaaleja? Sitten ne epänormaalit ovat itselleen normi-ihmisiä, mutta sinä täysnormaalina olet täysin epänormaali heille :) Normaalit ovat siis havinaisuus tässä maailmassa, mutta emme edes tiedä mitä mormaali tarkoittaa?? Minun elämäni on luultavasti toisten mielestä epänormaali mutta minun mielestäni minun elämäni on normaali minulle. :)
No, muut ovat juuri niin normaaleja kuin uskovat olevansa ja minä juuri niin normaali kuin uskon olevani. Silti tiedän, että olen ainutlaatuisen omillani menevä ihminen - mutta monen mielestä diagnoosi löytyy käytökselle kuin selitykseksi varmasti. Näinhän normaalit ihmiset tekevät. On helppo olla yhtämieltä massan kanssa. ja katsoa yhdellä silmällä. Ja saada tukea. Joskus se on helpoin tie. Ei sitä aina jaksa olla omaa mieltä. Riippuu vähän....kunhan reunaehdot täyttyy ja ihmisillä on hyvä mieli.
Se on normaalia.
Toiselle normaali on aivan epänormaalia toiselle! Normaali-käsityksenä on ihmisten suuri illuusio. Tänään se on normaalia ja kymmenen vuoden päästä se ei ole enää normaalia. Tarkoitan että normaalia ei ole olemassa kun meillä ajatuksissa.
Joo, näin on. Siksi onkin hyvä olla normaali, niissä puitteissa kuin laki ja yleinen oikeuskäytäntö sallii. Moraalikäsitykset ja muut siihen rinnalle.
Rakastunut ihminen voidaan lukea pois näistä, ellei kyseessä ole ahdisteleva ja yleisiä yksityisyyden rajoja rikkova ihminen. ts pakkomielteinen ihminen.
Muistatko että lakiakin muutetaan ja käytäntö muuttuu, moraali on omasta ajastaan kiinni. Ihminen on "normaali" on juuri tällä hetkellä ja huomenna se ei ole enää normaali koska käsitys normaalista on jo muuttunut. Ja tuo viimeinen rivisi on jotakin aivan asiaan kuulumaton huomautus. Voi olla "pakkomielteinen ihminen" on tämän päivän ihan normaali tapaus? Voi olla että suurin osa ihmisistä on juuri pakkomielteisiä ihmisiä vaikka he yrittävät olla näyttämättä sitä ominaisuutta toisille ?? :).
Kokeile Jeesusta.
Älä sure. Aika tekee tehtävänsä. Voisit vaikka hankkia jonkun masennuslääkkeen, niin sun energia ei mene tuohon rypemiseen.
Ihan oikeasti sinä olet masentunut, koska kuoleman ajatuksia on.
Tiedän että se on näin, ja nuo eivät ole enää henkisesti jaksavan ihmisen ajatuksia.
Hae ne masennuslääkkeet. Ei sun tarvitse kaikkea heti vastaanotolla kertoa, sanot vaan että olet niin väsynyt , ei ole elämäniloa, ja haluat kuolla! Kyllä sinä lääkkeet saa ja ne oikeasti auttaa! Ne eivät ole opiaatteja, joihin jää kiinni, vaan ne oikeasti muuttavat välittäjäaineiden toimintaa siten että negatiivisten ajatusten kierre lakkaa ruokkimasta itseään. ( sekin on välittäjäaineista kiinni) Hae apua ihan oikeasti. Kuka tahansa lääkäri voi määrtä sinulle ne, ei tarvitse olla edes pyskiatri.
Varaa aika heti maanantaina!
Masennus on juuri ihmisen suurin vihollinen. Heti kun ihminen löytää elämän ilon lähteen, surullisia ajatuksia katoavat itsestään. Pitää osata lakata väärät ajatukset kokonaan. On parempaa olla ajattelematta ollenkaan. Pitää täydellistä hiljaisuutta mielessä. Ja silloin elämän ilonajatukset alkavat kasvaa itsestään. Koska vain positiiviset ajatukset ruokivat meitä ja antavat meille energiaa ja voimaa. Pitää osata sanoa itselleen "STOP! ÄLÄ AJATTELE NOIN! " Tästä se lähtee. Suunta nyt on iloisuuteen!
Masentuneen ihmisen ajatukset pyörivät samaa rataa, ja tämä ruokkii itseään. Välittäjäainetasolla. Vain oikea lääkitys auttaa, jos ihmisellä ei ole resursseja päästä ulos negatiivisten ajatusten kehästä.
Lääkkeet pitää oikeat välittäjäaineet oikeassa paikassa niin sanotusti ja siten ihminen pystyy pääsemään irti itseään ruokkivasta tilasta. Se vain on näin.
Jotkut voivat käskeä itseään ajattelemaan positiivisesti, mutta kaikilla elämäntilanne ei salli sitä -empaattisilla ja herkillä ihmisillä voi olla todella vaikeaa olla ajattelematta tekojensa seurauksia.
Eihän rakastamisessa mitään pahaa ole. Omistamisessa lienee, sillä se kai on itsekästä kuitenkin. Vaikka seurustelisi, toista ei voi omistaa.
Rakkaus on itseisarvo jota tulee kunnioittaa. Se haluaa toisille hyvää ja se voittaa pahan.
Tähän on turha liittää mitään seksiä. Se liittyy aivan muuhun.
Rakkaus on hymyä tuntemattomalle, se on auttamista (heikompaa) , se on välittämistä toisten hyvinvoinnista jne.
En minä ole tässä ketään yrittänyt omistaa. Ja tuosta seksistä... ei se ole mulle mikään tärkein asia. Tämä sun kommentti ei nyt oikeen sopinut tähän mun tilanteeseen, mutta kiitos kuitenkin.
Olen samaa mieltä. Rakkaus tunteena sydämessä on se lähde, joka auttaa meitä kaikissa elämän tilanteissa.
Et ole yksin.
oma elämäni on jo pilalla enkä pysty muuttamaan sitä. olin pienenä kauhea natsi, se sai tekemään minut kaikkia hulluuksia esim. polttamaan tupakkaa, juamaan, kostamaan, huutamaan, sekä kaikkea muuta olen ylpeä heistä jotka ehti ehjänä kodistansa pois,.. minä en ollut sellainen "normaaliangsti" vaan natseja kannattava hullusekopää, joka ei jättänyt turpiin vetoja, kiusaamisia kesken.