Kauniita

Toivottavasti vierellä on tai siihen löytyy oikein enkelimäinen ihminen pyyhkimään kyyneleitä. Jakamaan iloja ja suruja.

Pieni laulu

Kuului pieni ääni pihapuulla,
lienee kai liverrys linnun suulla.
Sointua tapaili kylmissään talven jäällä,
istui siinä yksinään oksan päällä.

Oli sillä mielessään aikomus aito,
suuri ilo ja siihen oikea laulun taito.
Miksi lauloi nyt vain hetken verran,
odotin toivoin vielä uudemman kerran.

Kovin kaunis laulu. Kiitos tästä.

Kiertolainen

Siellä missä kuu nyt kumartaa,
laskee kasvot jylhän vuorten taa.
Kiertämään kun maailmaa näin lähti,
jäi tänne yksin yöhön pohjantähti.

Ei sijaa, paikkaa yhtään parempaa,
silti vain on etsittävä jotain suurempaa.
Takaisin tulee jälleen kuun kantaan,
ilmestyy sirpin hahmo taivaanrantaan.

Hetkiä

Lausui sanaset esiin runon juoni,
sykkien pulppusi siinä hurman suoni.
Saatteli soinnut, huokaisi pois huolet,
esiin toi leikin ja kaipuun puolet.

Karisti kurkkua, ehkä itkunkin väänsi,
kaihon kukkaselle oman sivunsa käänsi.
Tunsi tien mennä kotia kohti,
yössä yksinäisen unelmaa johti.

Hienoa on että kulkija löytää kotiin.

Muistoissa

Niin tiesi taas tämä tahto tulla,
oli kai ovi raollaan valmiiksi mulla.
Eikä kysynyt lupaa, silti tullut salaa,
lämmön kun muistaa se luokse palaa.

Haaveet jos haihtuvat se ohitse kulkee,
tuntea saa kuinka uksensa sulkee.
Jäljen jättää, otsaan uurteen syvän,
sydämeen sentään myös muiston hyvän.

Yön syliin

Levätä täytyy, ensin laskea lampaat,
puurokin syödä ja harjata hampaat.
Päivän pää, illan huntu, yö tummuu,
siihen viimein silmä sammuu.

Hetki on hauras, ei sen loppuvan soisi,
unikuvan jos vielä luokse toisi.
Nukunko vaiko valvon, silti unelmoin,
tämän hetken itselleni näin soin.

Haave

Riisui nappeja paidan, hihansa käänsi,
totuttu tapa jolla kahvasta väänsi.
Virtasi vadille viileä vesi,
kädet siihen kastoi ja kasvonsa pesi.

Virkisti hetken, katsoi peilistä kuvan,
pellavapyyhe antoi haaveelle luvan.
Oi mitä kaikkea näin mielessä luulen,
miten kuivaisi hän rohtuneen huulen.

Olen onnellinen, tiedätköhän sen
Olen löytänyt sen
elämän ihanan tasapainoisen.

Älä huolta kanna,
muistan onnen ihanan,
kultaan sinut rakkaan ihmisen.

Olisi ihana nähdä...)

Valon matka

Eivät ne olleet jälkiä nyyhkeen,
iho vain kosketti kastetta pyyhkeen.
Kuivatti pois päivän huolet,
antoi anteeksi, käänsi poskesta toisen puolen.

Ja niin, huulille hymy jo pakkaa,
kuvastin sen nätisti takaisin nakkaa.
On jo yö kun valo sammuva kauaksi kiitää,
pimeään sekin jonnekin kuin uni liitää.