Yksinäinen, tyydy siihen mitä elämä antaa

Olen 40 vuoden avioliiton jälkeen eronnut. Minulla on antoisa työ ja pääosin mukavat työkaverit, on aikuiset lapset ja lapsenlapset, ystävä exän kanssa, tuttavia ja facebook kavereita, harrastuksia, talouteni on kunnossa. Osaan keskustella, kuunnella, luen paljon, käyn teatterissa MUTTA minulla ei yhtään todellistä ystävää. Toisaalta viihdyn omassa seurassani.

Aluksi surin sitä, itkeskelinkin, olin kateelinen nille, joilla ystäviä oli. Huomasin, että näin tein itseni vain entistä surullisemmaksi.

Olen tehnyt elämän muutoksen, että en odota mitään ja näin ollen löydän ilonaiheita hyvin pienistä elämän asioista, jotka antavat minulle täytettä elämään.

Edelleen toivon haaveissani tietysti, että löytäisin yhden ystävän, jonka kanssa voisi jakaa ajatuksia, harrastaa, käydä yhdessä jossain. Miesystävää tuskin enää löydän, mutta toive elää, että vielä ystävän löytäisin.
3195
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Itse olen tällä hetkellä iloinen siitä että on katto pään päällä, ei rahahuolia ja olutta kaapissa niin ettei varmasti lopu tänä iltana kesken. Peruasiat on kunnossa mutta sosiaaliset kontaktit vähäisiä. Asiat voisi kait olla huonomminkin mutta eipä se tietysti tätä harmitusta poista.

Äänestä

Olen samaa mieltä Anna-Irmelin kanssa, että onnellisempi (lue=vähemmän onneton) on, jos ei lataa mahdottomia odotuksia. Ottaa vain sen, mitä saa ja yrittää tyytyä siihen.

Toivoa tietysti aina saa, ihmeitähän aina joskus tapahtuu.

Itsekin olen ihan tavallinen ihminen, elän ihan normaalia peruselämää, mutta ne ystävät puuttuvat. Ilmeisesti pitäisi olla vähän mielenkiintoisempi persoona, jotta saisi ystäviä.

Äänestä

Vittu oot tyhmä ihminen. Et ees tiiä mitä on yksinäisyys.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anna-Irmeli kirjoitti:

Olen 40 vuoden avioliiton jälkeen eronnut. Minulla on antoisa työ ja pääosin mukavat työkaverit, on aikuiset lapset ja lapsenlapset, ystävä exän kanssa, tuttavia ja facebook kavereita, harrastuksia, talouteni on kunnossa. Osaan keskustella, kuunnella, luen paljon, käyn teatterissa MUTTA minulla ei yhtään todellistä ystävää. Toisaalta viihdyn omassa seurassani.

Aluksi surin sitä, itkeskelinkin, olin kateelinen nille, joilla ystäviä oli. Huomasin, että näin tein itseni vain entistä surullisemmaksi.

Olen tehnyt elämän muutoksen, että en odota mitään ja näin ollen löydän ilonaiheita hyvin pienistä elämän asioista, jotka antavat minulle täytettä elämään.

Edelleen toivon haaveissani tietysti, että löytäisin yhden ystävän, jonka kanssa voisi jakaa ajatuksia, harrastaa, käydä yhdessä jossain. Miesystävää tuskin enää löydän, mutta toive elää, että vielä ystävän löytäisin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu