Olen 32 vuotias mies ja asustelen yksin, kuten tähänkin asti. Yksinäisyys, lapsuuden traumat ja vastaavat ovat hyvin suurena vaikuttajan siihen että maailma on mielestäni karu paikka eikä sillä ole minulle mitään annettavaa. Vuosien aikana tuntuu että olen menettänty kontaktin itseeni, yhä useammin erinäisten tilanteiden jälkeen esitän itselleni kysymyksen: "miksi teit noin tuossa tilanteessa?". Olen siis alkanut ymmärtämään aina vain vähemmän itseäni. Kuulostaa erikoiselta mutta näin on. Olen aiemmin ollut alkoholin suhteen hyvinkin kohtuullinen, humalatilaan juominen on ollut erittäin harvinaista, on voinut olla jopa kuukauden ellei kahdenkin väliä. Nyt viimeaikoina olen alkanut juomaan eri tavalla ja ensimmäisiä kertoja mm. juoman ihan ilman seuraa, en mitään kaatokännejä mutta kuitenkin pienen hiprakan. Olen huomannut jo aikaisemmin että humala tuo minusta esiin omituisen persoonan, sellaisen joka rakastaa kaaosta ja ihannoi kaikkea synkkää. Tämä on tietysti vähemmän yllättäen johtanut ikäviin tilanteisiin ja ystävien vähentymiseen. Jotenkin kuitenkin tuntuu että etenen yhä lähemmäs rajaa jonka luona minun on käytävä. En tarkoita itsemurhaa mutta mielessä on käynyt viiltää kevyesti käsiäni jotta veri virtaisi ja kokisin suurta fyysistä tuskaa ymmärtääkseni elossaolemisen arvon ja olemaan siitä kiitollinen. Nykyinen tilanteeni kun on lähinnä henkisen puolen aikaansaannos, fyysisesti olen kunnossa. Kun antaisi veren virrata niin ehkä tuntisin pitkästä aikaa jotain erikoista sillä elämä nykyisellään ei tunnu yhtään miltään muulta kuin harmaalta, mikään ei ole mitään.
Minua kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten tarinoita jotka ovat jostain syystä päätyneet satuttamaan itseään, mikä teillä on ollut syynä? Olen nähnyt ihan sellaisten ihmisten jotka ovat hankkineet lapsia jne. tekevän tuota ja kai tuolle on jokin syy? Tietenkin useimmat toteaa että henkilö on vaan sairas, mutta nyt kysynkin tällaisen "sairaan" mielipidettä, miten perustelit / perustelet itsellesi sen että nyt on tarve satuttaa itseäsi? Kiinnostaa myös että mikä on tilanteesi muuten, oletko töissä ja luot ns. "uraa" ja näytät yhteiskunnan silmissä ihan normaalilta kaverilta?
Minua kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten tarinoita jotka ovat jostain syystä päätyneet satuttamaan itseään, mikä teillä on ollut syynä? Olen nähnyt ihan sellaisten ihmisten jotka ovat hankkineet lapsia jne. tekevän tuota ja kai tuolle on jokin syy? Tietenkin useimmat toteaa että henkilö on vaan sairas, mutta nyt kysynkin tällaisen "sairaan" mielipidettä, miten perustelit / perustelet itsellesi sen että nyt on tarve satuttaa itseäsi? Kiinnostaa myös että mikä on tilanteesi muuten, oletko töissä ja luot ns. "uraa" ja näytät yhteiskunnan silmissä ihan normaalilta kaverilta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä ainakaan ala viiltelemään itseäsi. Siitä jää ikuiset arvet.
Ystävälläni on useampia viiltoarpia käsissään ja käyttää sen takia pitkähihaista paitaa aina, eikä päässyt ns. uniformutyöhön sen takia.
Hän katuu tekojaan ja toivoo, että olisi hukuttanut halun satuttaa itseään verenmakusuussa urheilemiseen. Sellaisesta ei jää kuin positiivisia jälkiä, ja saattaa jopa auttaa toipumisessa.
Mieti vielä.
Hanki moottoripyörä. Aloittelijalle sopiva pyörä on esim. Duke 1000 kuutioinen. Pääasia, että heppoja löytyy väh. 150. Sitten vain heti maaliskuussa testaamaan rajoja :-)