Vaikka tuo otsikko on noin juhlallinen, en aio tosissani ruveta luettelemaan ja pohtimaankaan, mitä tällaisista ´inttämisistä´ ja aina oikeessa olemisen tuskalla synnytetyistä puheenvuoroista seuraa sydämelle ja henkiselle puolellekin. No ahdistusta ainakin, jos ei älyä olla poissa ´keskusteluista.´
Ruuneperi itte päässee, juu oikein on kirjoitettu...päässee ihan vapautuneena tempauksestaan, mutta entäpä moni muu, joka otsa hiessä osallistuu sananvaihtoon.
Ennen uusia koitoksia olisi hyvä tehdä muutama treeni, että hengitys tasaantuisi eikä rytmihäiriöitäkään tulisi niille, joihin sellaisiin taipumusta. Siis jos ei malta poissa pysyä.
No muutama yksinkertainen rentouttamisliike näin päivän aluksi niille, jotka ovat valmiita uusiin koitoksiin.
Nouse seisomaan, kohota ryntäitäsi siitä näppylöiden, näppäimistön päällä makaamisesta. Seiso haara-asennossa kädet levollisina molemmin puolin roikotellen, pää pystyssä. Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään, hitaasti suun kautta ulos, toista muutama kerta niin että tunnet hengityksesi lähtevän palleasti. Pallea on se pullukkakohta tissien alla. Silimät kiinni hengitellessä, ajattele vaikka Etelän hiekkarantojen tyrskyävää merta ja huojuvia palmuja. Vielä jos jaksat nostaa kädet haara-asentoon pääsi yläpuolelle ja laskea ne hitaasti kehosi viereen...toista, asiat alkavat olla jonniilaisessa mallissa.
Silmät voi jo aukaista....ja kas!...olet valmistautunut päivän uusiin koetteluihin.
Lykkyä tykö!
Ruuneperi itte päässee, juu oikein on kirjoitettu...päässee ihan vapautuneena tempauksestaan, mutta entäpä moni muu, joka otsa hiessä osallistuu sananvaihtoon.
Ennen uusia koitoksia olisi hyvä tehdä muutama treeni, että hengitys tasaantuisi eikä rytmihäiriöitäkään tulisi niille, joihin sellaisiin taipumusta. Siis jos ei malta poissa pysyä.
No muutama yksinkertainen rentouttamisliike näin päivän aluksi niille, jotka ovat valmiita uusiin koitoksiin.
Nouse seisomaan, kohota ryntäitäsi siitä näppylöiden, näppäimistön päällä makaamisesta. Seiso haara-asennossa kädet levollisina molemmin puolin roikotellen, pää pystyssä. Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään, hitaasti suun kautta ulos, toista muutama kerta niin että tunnet hengityksesi lähtevän palleasti. Pallea on se pullukkakohta tissien alla. Silimät kiinni hengitellessä, ajattele vaikka Etelän hiekkarantojen tyrskyävää merta ja huojuvia palmuja. Vielä jos jaksat nostaa kädet haara-asentoon pääsi yläpuolelle ja laskea ne hitaasti kehosi viereen...toista, asiat alkavat olla jonniilaisessa mallissa.
Silmät voi jo aukaista....ja kas!...olet valmistautunut päivän uusiin koetteluihin.
Lykkyä tykö!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todella hyvää matskua ja jumppaohjeetkin olivat mainiot.Ton suuntainen ajattelu vie kyllä yksilöä oikeaan suuntaan
Minä alan aamujumpan jo pedillä,potkaisen pari kissaa lattialle ja sitten sängynlaidalla alan venytellä ja kerätä tekstilejä niskaan.
Ei ainainen netissä notkuminen terveellistä ole keuhkoveritulpan suurin aiheuttaja on istuminen,koska se lähtee jaloista ja jalkojen liikkumattomuus sen saa aikaan.
Minä tosin menen istuskelemaan tonne pilkkiavannolle heti,kun valoistuu.
Ehkä siellä itsekin valoistun ja saan uusia hyvia ajatelmia.
Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua, mennä ketjun aloittajan mielen mukaiseen lankaan. Monet ovat varmaankin katsoneet illalla Putous-ohjelman, jotakin ylireagointia siitä tuli, samalla tuli todetuksi miten mahtava mielikuvitus Putous-hahmoilla on esittäessään repliikkejään.
Aku Hirviniemen esittämä Sushi-lounas Banaanin lehti pedillä oli osoitus miten laaja-alainen ihmisen mielikuvitus voi olla ! Olen usein ihmetellyt miten nopeasti näyttelijät pääsevät irti rooli hahmoista, sekin vaatii oman osaamisen. Joskus voi jäädä rooliinsa kiinni paneutuessa täysillä roolihahmoon. Pikku Jäbä on aivan omaa luokkaansa meitsi- sanontoineen, sana joka on lanseerattu yleiseen käyttöön.
Ja lopuksi aamu jumppaa omalla tyylillä, ja jo siintää sama virkeys mitä Aira Samulin omaa, kyllä hänellä ajatus pelaa täysillä eikä tanssahtelukaan jälkeen jää. Minihame heiluu ja mieli on iloinen jopa mukaansa tempaava.
Aku Hirviniemen.
Meidän telkkarissa banaaninlehdillä makasi Riku Nieminen.
Putous on enimmillään nayttelijöiden itsensä kimppakivaa.
Kiitos vaan ohjeista. Onneksi nuo ohjeesi koskivat tuota palstan kauniimpaa enemmistöä.
Olen minäkin joskus harrastanut liukkauden aikaansaamia jalkaliikkeitä Peilikirkas jää alla ja siinä kunnon luiskahdus, lennättää jalat taivasta kohti kuin akrobaatilla.
Lähes samalla hetkellä tapahtuu rojahdus selälleen jäiselle maan pinnalle ja kipeää tekee ja kanssakulkijoita naurattaa. Pahuksen palstalaiset!
Siihen miesten "erääseen pulmaan" tarjottiin seuraavaa koettua? keinoa; nouse jyrkkäviistoiselle pahvikatolle, asenna mies-instrumenttisi alle ja luisu katto alas.
Toisaalla
Hyvänä ja monipuolisena treeninä minua neuvottiin nousemaan tuossa lähipuistossa olevaan, vähäoksaiseen mäntyyn.
Kukaan tämänikäinen ei lähtisi mittaamaan kokonaiskondistaan tähän, ilman riittävää sisäistä jalluhuuhtelua.
Kerran sattui, että katuvalojen huoltoyksikkö oli siinä lähellä töissä. Kaasuakin sattui olemaan päässä ja putelissakin riittävästi.
Pääsin reisiottein nousemaan hontelopuun oksistoon asti. Sitten koko kroppa joutui niin hapoille, että ukko tärisi kauttaaltaan.
Ja ei kun apua huutamaan. Yleisöä alkoi kerääntymään. Ohjeita sateli...anna liukua, jarruta käsi- ja jalkaottein, ohjeistettiin.
Yleinen hätäjarruefekti iski päälle kuin kissalla, joka on noussut katolle, eikä uskalla liikahtaakaan.
Armollisesti sitten hiiappikoriauto tuli apuun ja valojen asentaja repi vapisevan ukon kelkkaansa. Moitteita sateli. (onneksi se muovinen pullo pysyi ehjänä)
Uuden nimenkin sain. Nimittäin; sekundasimpanssi.