Tosikkomaisuus ja siitä aiheutuvat vauriot

Todella hyvää matskua ja jumppaohjeetkin olivat mainiot.Ton suuntainen ajattelu vie kyllä yksilöä oikeaan suuntaan
Minä alan aamujumpan jo pedillä,potkaisen pari kissaa lattialle ja sitten sängynlaidalla alan venytellä ja kerätä tekstilejä niskaan.

Ei ainainen netissä notkuminen terveellistä ole keuhkoveritulpan suurin aiheuttaja on istuminen,koska se lähtee jaloista ja jalkojen liikkumattomuus sen saa aikaan.
Minä tosin menen istuskelemaan tonne pilkkiavannolle heti,kun valoistuu.
Ehkä siellä itsekin valoistun ja saan uusia hyvia ajatelmia.

Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua, mennä ketjun aloittajan mielen mukaiseen lankaan. Monet ovat varmaankin katsoneet illalla Putous-ohjelman, jotakin ylireagointia siitä tuli, samalla tuli todetuksi miten mahtava mielikuvitus Putous-hahmoilla on esittäessään repliikkejään.

Aku Hirviniemen esittämä Sushi-lounas Banaanin lehti pedillä oli osoitus miten laaja-alainen ihmisen mielikuvitus voi olla ! Olen usein ihmetellyt miten nopeasti näyttelijät pääsevät irti rooli hahmoista, sekin vaatii oman osaamisen. Joskus voi jäädä rooliinsa kiinni paneutuessa täysillä roolihahmoon. Pikku Jäbä on aivan omaa luokkaansa meitsi- sanontoineen, sana joka on lanseerattu yleiseen käyttöön.

Ja lopuksi aamu jumppaa omalla tyylillä, ja jo siintää sama virkeys mitä Aira Samulin omaa, kyllä hänellä ajatus pelaa täysillä eikä tanssahtelukaan jälkeen jää. Minihame heiluu ja mieli on iloinen jopa mukaansa tempaava.

Kiitos vaan ohjeista. Onneksi nuo ohjeesi koskivat tuota palstan kauniimpaa enemmistöä.
Olen minäkin joskus harrastanut liukkauden aikaansaamia jalkaliikkeitä Peilikirkas jää alla ja siinä kunnon luiskahdus, lennättää jalat taivasta kohti kuin akrobaatilla.
Lähes samalla hetkellä tapahtuu rojahdus selälleen jäiselle maan pinnalle ja kipeää tekee ja kanssakulkijoita naurattaa. Pahuksen palstalaiset!

Siihen miesten "erääseen pulmaan" tarjottiin seuraavaa koettua? keinoa; nouse jyrkkäviistoiselle pahvikatolle, asenna mies-instrumenttisi alle ja luisu katto alas.

Toisaalla

Hyvänä ja monipuolisena treeninä minua neuvottiin nousemaan tuossa lähipuistossa olevaan, vähäoksaiseen mäntyyn.
Kukaan tämänikäinen ei lähtisi mittaamaan kokonaiskondistaan tähän, ilman riittävää sisäistä jalluhuuhtelua.

Kerran sattui, että katuvalojen huoltoyksikkö oli siinä lähellä töissä. Kaasuakin sattui olemaan päässä ja putelissakin riittävästi.
Pääsin reisiottein nousemaan hontelopuun oksistoon asti. Sitten koko kroppa joutui niin hapoille, että ukko tärisi kauttaaltaan.
Ja ei kun apua huutamaan. Yleisöä alkoi kerääntymään. Ohjeita sateli...anna liukua, jarruta käsi- ja jalkaottein, ohjeistettiin.

Yleinen hätäjarruefekti iski päälle kuin kissalla, joka on noussut katolle, eikä uskalla liikahtaakaan.
Armollisesti sitten hiiappikoriauto tuli apuun ja valojen asentaja repi vapisevan ukon kelkkaansa. Moitteita sateli. (onneksi se muovinen pullo pysyi ehjänä)
Uuden nimenkin sain. Nimittäin; sekundasimpanssi.