Viimeisen vuoden kuluessa silmäni ovat avautuneet. Olen kai ollut saarnamiesten sanoin "vikovalla mielellä" ja "kotikiusauksien" ahdistama.
Silmäni ovat avautuneet. Ja vahvistunut tunne siitä että minun omatuntoni on nimenomaan minun oma tuntoni. Ja että minun oma tuntoni ei ole se sama joka saarnoissa meidän yhteiseksi omaksi tunnoksi julistetaan. (Esim. ...emmehän me halua kuulla sielunvihollisen sanoja siitä että... tai.. uskova haluaa kilvoitella hyvässä omassa tunnossa ja tehdä niin ja tehdä näin...).
Kaikkein kipein ja ahdistavin paini on liittynyt opetukseen siitä, että syntyvyyden säännöstely merkitsee kadotukseen joutumista. Vaikka meidän uskovien joukossa yhä useampi pariskunta näyttää rajoittavan lapsilukua, ei asiasta ole uutta saarnattu tai Päikkärissä kirjoitettu. Hyvinvoinnin, lisääntyneen vapaa-ajan ja hyvän terveydenhuollon aikana olisi luonnollista että valtaosalla uskovaisia pariskuntia olisi 40-kympin kieppeillä 10 tai usampi lapsi. Mutta kun ei ole. Siionin todellisuus kulkee eri tahtia kuin "meidän omasta tunnosta" huolta kantavilla saarnamiehillä.
Minun silmäni avautuivat. Sanoja en itse löydä tunteelleni. Mutta lainaan Pauliina Rauhalan kirjasta nuo ajatukset jotka minunkin mielestä ja uskostani nyt löytyvät: Elävä lapsi ja taivaan taimi on tärkeämpi kuin vielä hedelmöittymätön alkio. Eikä Jumala minun kärsimyksestäni jalostu.
Tässä lainausta: "Silti minulle naisen pahin helvetti ei ole tulijärvi, jossa liekit nuolevat omia kupeita, polttavat rinnt ja lanteet hehkuviksi kekäleiksi, kärventävät hiukset haisevaksi hautuvakasaksi... ...Tuskallisin helvetti on näky, jossa lapset jäävät ilman äitiä. Siihen helvettiin voi joutua jo maan päällä" (kirjassa Taivaslaulu siv. 204).
Lapset voivat jäädä ilman äitiä synnytyskuoleman vuoksi, se on kuitenkin jo harvinaista. Mutta äidin mielenrauhan järkkyessä psykoosin tms. vuoksi jäävät pienimmät orvoksi vaikka kuinka toisin toivoisi. Ja sekin toki tuttua että iso lapsilauma ja äidin halu työhön tai opintojen jatkamiseen on lapselta pois. Paljon pois niiltä varhaisilta vuosilta jolloin äidin syliä ei korvaa mikään.
Silmäni ovat avautuneet. Ja vahvistunut tunne siitä että minun omatuntoni on nimenomaan minun oma tuntoni. Ja että minun oma tuntoni ei ole se sama joka saarnoissa meidän yhteiseksi omaksi tunnoksi julistetaan. (Esim. ...emmehän me halua kuulla sielunvihollisen sanoja siitä että... tai.. uskova haluaa kilvoitella hyvässä omassa tunnossa ja tehdä niin ja tehdä näin...).
Kaikkein kipein ja ahdistavin paini on liittynyt opetukseen siitä, että syntyvyyden säännöstely merkitsee kadotukseen joutumista. Vaikka meidän uskovien joukossa yhä useampi pariskunta näyttää rajoittavan lapsilukua, ei asiasta ole uutta saarnattu tai Päikkärissä kirjoitettu. Hyvinvoinnin, lisääntyneen vapaa-ajan ja hyvän terveydenhuollon aikana olisi luonnollista että valtaosalla uskovaisia pariskuntia olisi 40-kympin kieppeillä 10 tai usampi lapsi. Mutta kun ei ole. Siionin todellisuus kulkee eri tahtia kuin "meidän omasta tunnosta" huolta kantavilla saarnamiehillä.
Minun silmäni avautuivat. Sanoja en itse löydä tunteelleni. Mutta lainaan Pauliina Rauhalan kirjasta nuo ajatukset jotka minunkin mielestä ja uskostani nyt löytyvät: Elävä lapsi ja taivaan taimi on tärkeämpi kuin vielä hedelmöittymätön alkio. Eikä Jumala minun kärsimyksestäni jalostu.
Tässä lainausta: "Silti minulle naisen pahin helvetti ei ole tulijärvi, jossa liekit nuolevat omia kupeita, polttavat rinnt ja lanteet hehkuviksi kekäleiksi, kärventävät hiukset haisevaksi hautuvakasaksi... ...Tuskallisin helvetti on näky, jossa lapset jäävät ilman äitiä. Siihen helvettiin voi joutua jo maan päällä" (kirjassa Taivaslaulu siv. 204).
Lapset voivat jäädä ilman äitiä synnytyskuoleman vuoksi, se on kuitenkin jo harvinaista. Mutta äidin mielenrauhan järkkyessä psykoosin tms. vuoksi jäävät pienimmät orvoksi vaikka kuinka toisin toivoisi. Ja sekin toki tuttua että iso lapsilauma ja äidin halu työhön tai opintojen jatkamiseen on lapselta pois. Paljon pois niiltä varhaisilta vuosilta jolloin äidin syliä ei korvaa mikään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi tämä vempain sensuroi sanan hel vetti. Se oli leikkautunut pois otsikostakin vaikka sana on kristillisyydessä kohta liiakin paljon saarnattu. Otsikossa joka tapauksessa ***** oleva sana pitäisi olla sana: hel vet ti. Ei tavuina vaan yhteen kirjoitettuna.
Eipä kokonaan sensuroi. Klikkasin hiirellä siinä kohdassa ja alkupeäinen sana oli klikattavissa esiin. Kokeile onnistuuko?
Hyvä, että luetaan ja palkitaan Rauhalan kirjaa.
Se on ihana ja viisas kirja.
"Vaikka meidän uskovien joukossa yhä useampi pariskunta näyttää rajoittavan lapsilukua, ei asiasta ole uutta saarnattu tai Päikkärissä kirjoitettu. "
Muistelen että Päikkärissä olisi ollut kirjoitus jossa sanottiin jotain että jos on vakavasti sairaana niin saa käyttää ehkäisyä. En muista kenen kirjoittama se oli.
Kiitos avauksestasi, se on tosi hyvä. Uskon etät monia askarruttaa nämä asiat.
Seuroissa opetetaan aina että Jumalan sana on muuttumaton.
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa, kun niin monet näkee että uskovainen voikin turvautua ehkäisyyn hyvällä omallatunnolla. Eikö siinä SRK:n joidenkin edustajien haastatteluissakin vähän vihjailtu tähän suuntaan? Ja Päivämiehessä kirjoitettu?
Joko niin että tämä uusi linjaus on harhaoppia, ja kaikki jotka ehkäisee tai hyväksyy ehkäisyn, on menneet väärään uskoon eikä pääse taivaan kunniaan.
Tai sitten toinen vaihtoehto: se ehkäisykielto joka oli ehdoton vuodesta 1967 vuoteen 2012, on ollutkin harhaoppia.
Se tarkoittaa että kymmenet tuhannet naiset ja miehet ovat kärsineet ahdistusta turhaan. Muun muassa minun oma äitini, jolla oli kamala raskauden pelko ja hän oli sairaana kaikki odotusajat.
En tiedä kumpi vaihtoehto tuntuu paremmalta. :-(
Tulee kyllä huijattu olo.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus -- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!
Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?
On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
”Miessaarnaajien keho ei tule koskaan olemaan vaarassa liian monien keisarileikkausten vuoksi. He voivat huoletta tehdä elämässään suunnitelmia yhdeksää kuukautta pidemmälle."
"Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu"
Maria Saari Helsingin Sanomissa
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/05/ehkaisykiellosta-on-muodostunut-tabu/
Älkää hyvät veeällät enää olko puhujaukkojen mielivallan alla, joka ei perustu Raamattuun !
Lukekaa itse jos löydätte sanankin uudenliiton opetuksesta lapsien määrää koskien niin onnittelen kovasti tai sitten kehoitan optikolla käyntiä.
Olette melkein hengissä selvinneet hulluista hoitokokouksista, selvitkää vielä tästäkin hullutuksesta todelliseen kristilliseen vapauteen jossa ei lapsien luvut määrää taivaan asioita.