Tämä kysymys ei liity uskontoon, mutta kysyn teiltä, koska uskon teidän osaavan vastata. Olen siis nuori nainen (24v.) ja mietin, että onnistuuko opiskelu, jos on lapsia. Yliopistoon olisi tarkoitus (taas kerran) keväällä pyrkiä ja nyt opiskelen avoimessa yliopistossa. Mutta perheen perustaminen on myös ajankohtaista. Siis kertokaa kokemuksianne opiskelijaelämän ja äitiyden yhdistämisestä!
Niin, en kulje baareissa nytkään, että kotona sitten viihtyisin lastenkin kanssa.
Niin, en kulje baareissa nytkään, että kotona sitten viihtyisin lastenkin kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Minä olin kylläkin 18v, kun sain 1. lapseni. Ja 19v, kun toinen syntyi. Silloin opiskelin terveydenhuolto-oppilaitoksessa eikä opiskeluuni tullut taukoja. Minulla oli kylläkin 1. lapsi jonkin aikaa koulussa mukana. Ja kun olin työharjoittelussa, niin hän oli ensikodissa hoidossa aina sen ajan, kun minä olin talon toisella puolella muissa tehtävissä. Sitten isä jäi kotiin lapsen kanssa ettei hänen tarvinnut mennä enempää niin pienenä hoitoon. Kylläkin kokeilimme sitä vähän aikaa perhepäivähoitajallakin, mutta se oli niin sydäntä raastavaa, että kerran isällä oli mahdollisuus jäädä kotiin, niin päädyimme siihen ratkaisuun. Eli elimme opintolainalla, opintorahalla, asuntotuella ja työttömyyskorvauksella. 1. lapsen imetys jäi vain kuukauden mittaiseksi. Liekö sitten opiskelun vuoksi maitoa ei erittynyt riittävästi ja lisämaitoa kun joutui antamaan pullosta, ei enää rinta kelvannut.
Valmistuin kuusi päivää myöhemmin kuin toinen lapseni syntyi. Mutta opiskelu olisi varmaan ollut hankalampaa, jos isä olisi osallistunut vähemmän lasten- ja kodinhoitoon.
Ensimmäiset lapsemme syntyivät opiskeluaikana. Valmistuin silti ihan kohtuuajassa. Opiskelijaäitikin on oikeutettu päivähoitoon yms.
Siihen tarvitaan vain sinniä ja tavoitehakuisuutta;) Itse opiskelin kolmen alle kolmivuotiaan kanssa luokanopettajaksi, joten tiedän, mistä puhun.
Lasten kanssa opiskeleminen vaatii kyllä itsekuria ja tehokkuutta, mutta samalla sitä oppii karsimaan pois epäolennaisen, joka vie huomiota pois itse opiskelusta.
Tsemppiä sinulle!
Kyllä se onnistuu, mutta se vaatii ehdotonta tukea aviopuolisoltasi! Itsekin opiskelin yliopistolla. Opiskeluiden alkaessa meillä oli esikoinen syntynyt ja alkuvaiheessa syntyivät sitten pari muuta. Rankkaa se oli mutta kun puoliso oli tukemassa, se sitten onnistui. Äitiyslomia ei ollut mahdollisuutta paljon pitää...
Tarvitset motivaatiota, ajankäytön tehokasta suunnittelua, voimavaroja... ja ennen kaikkea puolison tukea että myös kotihommat tulevat hoitumaan yhteistyössä...