Käsittämätön tilanne itselle. En jaksa uskoa että näin voi käydä. Neljä vuotta on kulunut ja ihastuminen vain jatkuu. Joka kerta kun luulen menneen ohi, niin pum törmäämme ja katseet kohtaavat. Itse "säikähdin" ikäeroa aikanaan ja reaktioni ei ollut sitä mitä odotin. Ei varmaan toisinkaan päin. No pian sen jälkeen aloin seurustelemaan poikani äidin kanssa. No se ei mennyt ihan putkeen.. en kuitenkaan kadu, koska sain siitä maailman parhaimman pojan. No ajattelin, että maailma on mennyt eteenpäin kaikin puolin ja ihastuminen on ohi puolin ja toisin. Muutin takaisin ja nyt törmäämme lähes joka viikonloppu. Ajattelin ensin että ohi on. Mutta ei, jalat menee hyytelöksi ja pää jäätyy edelleen. En tiedä kuinka saan avattua suuni oikealla hetkellä ja sanottua mitä pitää.
Ikäero ja ihastuminen
Järki vs tunteet
3690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten ikäero liittyi tähän mitenkään? Onko sitä siis paljonkin, ja onko sun nainen varattu vai vapaa? Jos se on vapaa, niin ei kuulosta ongelmalta. Kuulostaa ihanalta ja ihastumiselta. Pyydät ulos vaan.
Toi ulos pyyytäminen on vielä helppoa. Kuvittele, kun se suostuu, ja sit sä joudut oikeesti menemään paikalle treffeille? :)
Ikäeroa on mielestäni paljon. 14 vuotta ja se on mielestäni paljon se. 35 ja 21. Järki sanoo yhtä, tunteet toista. En ole myöskään aivan varma, mutta hän on ymmärtääkseni vapaa. Lähinnä ikäerossa on kyse juurikin tästä ajasta. Parikymppisellä on parikymppisen menot ja touhut, hakee elämänsä suuntaa ja "itseään". Tuntuu vain tyhmältä. Niin ja silloin 4 vuotta sitten ei ollut käsitystäkään hänen iästään, silloin laskeskelin että vähintään 20- 21, no ei ollut. Tuntui aikalailla siltä kun olisi lapiolla lyöty naamaan. Tyhmintä on se, että silloin oli puhetta lähteä kahville, mutta shokki oli melkoinen ja se jäi. Ajattelin että se siitä.