Kyllä elämänilo katoaa lopullisesti siinä kun saa osakseen täysin kusipäistä kohtelua toiselta ihmiseltä. Pitkäksi aikaa.
Tarinani:
Ihastuin tuttuun naiseen joka oli pitkäaikainen tuttuni. Nainen oli joskus aiemmin minua lähestynyt mutta en itse sitä oikein silloin osannut ymmärtää, enkä toimia. No, kun itse sitten häneen ihastuin, niin mitä sain. Ensin kamalaa kiukkua, välttelyä, kaukaa kiertämistä jne. En mitenkään tuntojani hänelle koskaan kertonut, hän kai ne jotenkin aisti vaikka en tuijotellut koskaan häntä. Aina kuitenkin tervehdin asiallisesti. No sitten sain hänen kaikilta kavereiltaan vittuilut ja minulle naurettiin jopa oikein porukassa. Voi että kun pisti vihaksi. Nainen lopetti käynnit paikassa jossa olimme aina nähneet, mutta sitten aina kun hänellä oli miesystävä niin tuli paikalle ja yritti katsella ilmettäni, kuten hänen kaveriporukkansakin, virne naamalla kaikilla. Pidin aina ihan pokerinaaman ja en ollut millänsäkään, tervehdin jatkossakin tätä naista mutta hän lopetti kaiken ystävällisyyden, tervehdykset ym. Ja sitten myös hänen kaverinsa. Sitten minut poistettiin fb-kavereistakin. Menin sitten myöhemmin ihan päähänpistosta pyytämään häntä fb-kaveriksi, hänellä meni varmaan viisi kuukautta pähkäilyyn ja lopulta hylkäsi pyyntöni.
Olen oikein ajatellut sitä että mikä tässä kaikessa nyt oli takana, koskaan en kenellekään heistä mitään pahaa ollut sanonut, naista en missään nimessä ahdistellut tai kyylännyt koskaan. Hän piti minua todellakin niin vastenmielisenä ihmisenä, vaikka ennen oli ihan toisenlainen.
Sain tietää möyhemmin että hänellä oli mieskavereita silloin kun lähestyin häntä, sain naiselta suoraa huutoa ennen kuin ehdin sanaakaan sanoa. Joskus kysyin häneltä että miksi ei vaan suoraan sanonut että on varattu, ei olis tarvinnut julkisella paikalla huutaa minulle. En saanut vastausta.
No sitten meni taas aikaa ja lopulta kuulin että hän kävi paneskelemassa kavereideni luona ja nykyään hänellä tietääkseni on seksisuhde erään kaverini kanssa. Se ei minua haittaa, pelleksi itseni tekisin jos häntä vielä olisin lähestynyt.
Se että ihminen ei pidä toisesta, ei siinä mitään, mutta minkä helvetin takia täytyy todella pahasti se toiselle tehdä? Yritin olla ystävällinen ja kerran yhdessä tilanteessa avulias hänelle, mutta hän häippäsi aina paikalta. Pitääkö ihmistä inhota siitä syystä että olin silloin kiinnostunut`? Jotenkin tuntuu siltä että minun arvoani alennettiin, lytättiin pahasti ja ennenkaikkea loukattiinn syvästi. Tiedän että se nainen ei koskaan ajatellut edes miltä minusta tuntui, luultavasti inhosi minua niin paljon.
No mitkä ajatukset minulla on nyt, kun aikaakin on jo aikalailla kulunut. Ei tule muuta mieleen sitä naista kohtaan kuin täysi halveksunta, saa varmasti itse joskus todella huonoa kohtelua osakseen. Hänen ystäviensä käyttäytymistä minua kohtaa jaksan ihmetellä aina vain. Vieläkin katselevat minua ihme virne naamallaan, minulla ei tule kuin vain sääli heitä kohtaan mieleen.
Välit on poikki moneen ihmiseen, syynä vain se että lähestyin silloin aikoinaan yhtä naista. Naista jonka silloin luulin olleen minusta kiinnostunut. Ja miehenä en ole mikään törkimys, ruma tai epäkohtelias. Se huomio mitä muilta naisilta saan on joskus jopa rasittavaa, tutut vapaat sekä varatut naiset lähestyvät melko suorasukaisesti, kaikille olen aina kohtelias. Mutta sille naiselle ketä silloin lähestyin en enäöä jaksa olla edes kohtelias, sieluni haavoittui silloin niin pahasti. Olisi hän voinut ihan ystävällisesti sanoa että ei kiinnosta ja on varattu. Hänelle on aina kelvannut naistenmiehet ja ns. pelimiehet hyvin, minä en ole sellainen, ja siitä syystä olen saanut kärsiä. Kilteille naisille olen aina kelvannut hyvin ja heitä arvostan.
olipa pitkä teksti mutta kevensi kummasti oloa, tästä kaikesta on jo niin kauan aikaakin.
Tarinani:
Ihastuin tuttuun naiseen joka oli pitkäaikainen tuttuni. Nainen oli joskus aiemmin minua lähestynyt mutta en itse sitä oikein silloin osannut ymmärtää, enkä toimia. No, kun itse sitten häneen ihastuin, niin mitä sain. Ensin kamalaa kiukkua, välttelyä, kaukaa kiertämistä jne. En mitenkään tuntojani hänelle koskaan kertonut, hän kai ne jotenkin aisti vaikka en tuijotellut koskaan häntä. Aina kuitenkin tervehdin asiallisesti. No sitten sain hänen kaikilta kavereiltaan vittuilut ja minulle naurettiin jopa oikein porukassa. Voi että kun pisti vihaksi. Nainen lopetti käynnit paikassa jossa olimme aina nähneet, mutta sitten aina kun hänellä oli miesystävä niin tuli paikalle ja yritti katsella ilmettäni, kuten hänen kaveriporukkansakin, virne naamalla kaikilla. Pidin aina ihan pokerinaaman ja en ollut millänsäkään, tervehdin jatkossakin tätä naista mutta hän lopetti kaiken ystävällisyyden, tervehdykset ym. Ja sitten myös hänen kaverinsa. Sitten minut poistettiin fb-kavereistakin. Menin sitten myöhemmin ihan päähänpistosta pyytämään häntä fb-kaveriksi, hänellä meni varmaan viisi kuukautta pähkäilyyn ja lopulta hylkäsi pyyntöni.
Olen oikein ajatellut sitä että mikä tässä kaikessa nyt oli takana, koskaan en kenellekään heistä mitään pahaa ollut sanonut, naista en missään nimessä ahdistellut tai kyylännyt koskaan. Hän piti minua todellakin niin vastenmielisenä ihmisenä, vaikka ennen oli ihan toisenlainen.
Sain tietää möyhemmin että hänellä oli mieskavereita silloin kun lähestyin häntä, sain naiselta suoraa huutoa ennen kuin ehdin sanaakaan sanoa. Joskus kysyin häneltä että miksi ei vaan suoraan sanonut että on varattu, ei olis tarvinnut julkisella paikalla huutaa minulle. En saanut vastausta.
No sitten meni taas aikaa ja lopulta kuulin että hän kävi paneskelemassa kavereideni luona ja nykyään hänellä tietääkseni on seksisuhde erään kaverini kanssa. Se ei minua haittaa, pelleksi itseni tekisin jos häntä vielä olisin lähestynyt.
Se että ihminen ei pidä toisesta, ei siinä mitään, mutta minkä helvetin takia täytyy todella pahasti se toiselle tehdä? Yritin olla ystävällinen ja kerran yhdessä tilanteessa avulias hänelle, mutta hän häippäsi aina paikalta. Pitääkö ihmistä inhota siitä syystä että olin silloin kiinnostunut`? Jotenkin tuntuu siltä että minun arvoani alennettiin, lytättiin pahasti ja ennenkaikkea loukattiinn syvästi. Tiedän että se nainen ei koskaan ajatellut edes miltä minusta tuntui, luultavasti inhosi minua niin paljon.
No mitkä ajatukset minulla on nyt, kun aikaakin on jo aikalailla kulunut. Ei tule muuta mieleen sitä naista kohtaan kuin täysi halveksunta, saa varmasti itse joskus todella huonoa kohtelua osakseen. Hänen ystäviensä käyttäytymistä minua kohtaa jaksan ihmetellä aina vain. Vieläkin katselevat minua ihme virne naamallaan, minulla ei tule kuin vain sääli heitä kohtaan mieleen.
Välit on poikki moneen ihmiseen, syynä vain se että lähestyin silloin aikoinaan yhtä naista. Naista jonka silloin luulin olleen minusta kiinnostunut. Ja miehenä en ole mikään törkimys, ruma tai epäkohtelias. Se huomio mitä muilta naisilta saan on joskus jopa rasittavaa, tutut vapaat sekä varatut naiset lähestyvät melko suorasukaisesti, kaikille olen aina kohtelias. Mutta sille naiselle ketä silloin lähestyin en enäöä jaksa olla edes kohtelias, sieluni haavoittui silloin niin pahasti. Olisi hän voinut ihan ystävällisesti sanoa että ei kiinnosta ja on varattu. Hänelle on aina kelvannut naistenmiehet ja ns. pelimiehet hyvin, minä en ole sellainen, ja siitä syystä olen saanut kärsiä. Kilteille naisille olen aina kelvannut hyvin ja heitä arvostan.
olipa pitkä teksti mutta kevensi kummasti oloa, tästä kaikesta on jo niin kauan aikaakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.