Monesti aatellaan että masennus on vaan ihmisen heikkoutta, mutta periaatteessa ei se ole näin.. Et voi sanoa miten toisesta tuntuu, jos ei ole samanlaista kokemusta.
Äidit on ihania, mutta myös joskus outoja.. Äiti ja isä ovat eronneet monta vuotta sitten, kun olin 6 vuotias.. Monesti minusta tuntuu että halusin nähdä juoppoa isääni, mutta se ei ollut mahdollista.
Äiti myös salailee paljon asioita, joista en tiedä tänäpäivänäkään..
olen 21 vuotias nainen, ja olen sairastanut masennusta jo ylä-asteella 8 luokan jälkeen.. Masennus huomattiin vasta 1-2 vuotta sitten.. Olen lääkityksella joka on ihan ok.. Minua ei suoranaisesti kiinnosta juuri mikään. Kökin koko ajan kotona neljän seinän sisällä, ja ainut ystäväni joka käy mua kattoos.. Äiti on koko ajan mummolassa eikä viihdy kotona juuri ollenkaan. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut.
Äiti on rakastunut! Löysi ulkomaalaisen miehen, ja se tulee meille 2 viikoksi yökylään kotiimme.. Mitäs nytte!? Äiteen mielestä riskiä pitää ottaa, ja minä saisin painua SUOMEKSI sanottuna hevon V*ttuun! Että siinä kans äitee mulla. Mollannut, pilkannut, haukkunut mua läpi elämäni, eikä mikään ole muuttunut.. Rakastan häntä todella paljon, hänen luonteestaan huolimatta.
Nyt kun veli oli kuullut äiteen miesjutun, hän puuttui ja haukkui mistä murhaajaksi. Mies suuttui eikä puhu mitään äiteelle..
Ja ÄITI SYYTTÄÄ MUAKIN SIITÄ!! johon en ole edes sanonut mitään! onko tämäkin reilua?? Onko se reilua että sinut karhataan kotoa josta maksat puolet vuokraa?!
En oikeen tiedä mitä tehdä, oma kämppä pitääs hankkia, mutta äitee aina sanoos että: ei vielä semmoista kannata hankkia.
Jos vänkään vastaan, niin äiti suuttuu eikä puhu yhteen viikkoon sanaakaan, eikä käy ruokakaupassa ollenkaan!! Käyn sossun luukuilla koko ajan, olen ottanut velkaa.. Ja en tiiä, kohta luoti ottaan.. ei tätä jaksa.. Sanon vaan, että on elämäni todella hankalaa.
En tiedä mitä tehdä, käyn paljon palvereita lääkäreiden kanssa, mutta kukaa ei näytä osaavan mitään. Mikä nyt neuvoksi?
Äidit on ihania, mutta myös joskus outoja.. Äiti ja isä ovat eronneet monta vuotta sitten, kun olin 6 vuotias.. Monesti minusta tuntuu että halusin nähdä juoppoa isääni, mutta se ei ollut mahdollista.
Äiti myös salailee paljon asioita, joista en tiedä tänäpäivänäkään..
olen 21 vuotias nainen, ja olen sairastanut masennusta jo ylä-asteella 8 luokan jälkeen.. Masennus huomattiin vasta 1-2 vuotta sitten.. Olen lääkityksella joka on ihan ok.. Minua ei suoranaisesti kiinnosta juuri mikään. Kökin koko ajan kotona neljän seinän sisällä, ja ainut ystäväni joka käy mua kattoos.. Äiti on koko ajan mummolassa eikä viihdy kotona juuri ollenkaan. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut.
Äiti on rakastunut! Löysi ulkomaalaisen miehen, ja se tulee meille 2 viikoksi yökylään kotiimme.. Mitäs nytte!? Äiteen mielestä riskiä pitää ottaa, ja minä saisin painua SUOMEKSI sanottuna hevon V*ttuun! Että siinä kans äitee mulla. Mollannut, pilkannut, haukkunut mua läpi elämäni, eikä mikään ole muuttunut.. Rakastan häntä todella paljon, hänen luonteestaan huolimatta.
Nyt kun veli oli kuullut äiteen miesjutun, hän puuttui ja haukkui mistä murhaajaksi. Mies suuttui eikä puhu mitään äiteelle..
Ja ÄITI SYYTTÄÄ MUAKIN SIITÄ!! johon en ole edes sanonut mitään! onko tämäkin reilua?? Onko se reilua että sinut karhataan kotoa josta maksat puolet vuokraa?!
En oikeen tiedä mitä tehdä, oma kämppä pitääs hankkia, mutta äitee aina sanoos että: ei vielä semmoista kannata hankkia.
Jos vänkään vastaan, niin äiti suuttuu eikä puhu yhteen viikkoon sanaakaan, eikä käy ruokakaupassa ollenkaan!! Käyn sossun luukuilla koko ajan, olen ottanut velkaa.. Ja en tiiä, kohta luoti ottaan.. ei tätä jaksa.. Sanon vaan, että on elämäni todella hankalaa.
En tiedä mitä tehdä, käyn paljon palvereita lääkäreiden kanssa, mutta kukaa ei näytä osaavan mitään. Mikä nyt neuvoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äidilläsi on tällä hetkllä mopo karannut näpeistä, hän kiehuu vian tuossa hormooniliemessään. Jos maksat vuokrasta puolet, niin sinulla on oikeus asua kodissas.
Kyllä äitiä voi rakastaa ihan jo sillä pohjalla, että hän on äiti, mutta ei silti tarvitse olla hänen sylkykuppinsa.
Itsenäistyminen voisi olla hyvä asia: siis oma asunto.
Kuulostaa ihan jollekin (muoti-ilmiö) narskulle tai muuten vain välinpitämättömälle äidille. Tietää / luottaa siihen ettet häviä mihinkään.. ja kohtelee sua itsestäänselvyytenä :( onko sulla ketään sukulaista kenen luokse voisit vaikka muuttaa? Tai muutat omilleen.. aloitat elämän alusta. Ei sun tartte ketään aikuista ihmistä paapoa. Et ole vastuussa sun vanhempien elämänvalinnoista.
Rupea elämään itseäsi varten, älä ketään muuta. Hanki uusia harrastuksia (ilmaisiakin on), yritä saada ajatuksesi pois äidistäsi. Jos se rakastaa sua niin se kyllä tulee viel joku päivä sun ovelle ja pyytää anteeksi. Jos ei.. niin se on luultavasti mieleltään sairas. Tuskin kukaan järkevä täyspäinen aikuinen omaa lastaan hylkäisi.
Eli opettelet vaan pitämään itsestäs huolta ja unohda vastuu vanhemmistas. Sinäkin olet tärkeä.
Kiitoksia.. en ole koskaan itseäni pitänyt tärkeänä.. Minun elämä on ollut todella rankkaa. Olen kokenut monenlaisia asioita, ja käyttänyt itseeni henkistä vakivaltaa, kun ei tätä muuten jaksa. Kauheeta nytkin olla mummolassa, kissan kusi haisee mumman tuvassa. Täälä ei suihkua, ei vessaa ( muutakun mummon puolella ) Oksettaa ihan sairaasti, en ole tottunut tälläiseen elämään, ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa äitilläkin on kun on hoitovastuussa mummosta, ja se väsyttää häntä. Mutta tässä kärsin minäkin! Mulla on nyt oma asunto, ja en edes saanut mennä sinne! Äiti vei minut mökille, enkä pääse täältä pois kun ei ole autoa eikä kyytiä. Nyt jos koskaan, nii ahdistaa aivan sairaasti.
Olen itse aina ollut hyvinkin empaattinen ihminen mikä on ajanut mut usein siihen tilaan että olen alkanut elää liikaa muiden tahtojen mukaan. On mua myös hyväksikäytetty ja huijattu kun on tiedetty että olen ihminen joka on taipuvainen asettamaan muiden hyvinvoinnin omansa edelle.
Kiitos onnistuneen terapian, oon alkanut ymmärtää että mun ei ole pakko aina auttaa muita tai ajatella asioita jatkuvasti toisten kannalta. Ja sitten on sekin asia, että jos ei voi auttaa itseään, niin silloin ei kyllä oikeasti voi auttaa muitakaan. On olemassa myös tervettä itsekkyyttä. Joskus on pakko laittaa oma hyvinvointinsa muiden edelle. Muuten ei selviä.
On vaikeaa muuttaa ajatuksiaan ja tapojaan jos on vuosia toiminut tietyllä lailla. Mutta se on mahdollista. Kaikki alkaa pienistä askelista.