Elämäni: Fm tutkinto ja hanttihommissa, jo vuosia. Olen jäänyt varsinaisesta ammatistani sivuun, monen syyn (esim.laman ja suhteiden puutteen vuoksi, ja masennuksen (josta ei muuten ollut sairaslomaa tuntiakaan). Pakko tehdä työtä vain ja ainoastaan sen nimellisen palkan vuoks. Ei kuule unelmaa tai nousujohteista jakkupuku-uraa nähnytkään.
Suurempi ongelma on, että kun olen aina ollut yksin lasten kanssa, olen etääntynyt vanhoista kavereistani. Perheet seurustelee perheiden kanssa. Naimattomat naimattomien kanssa jne. Ei oikein jaksa olla säälistä mukana tai sitten .. on vaan niin eri jutut.
Oikeasti haluaisin puhua jonkun kanssa kirjallisuudesta, yksinäisyydestä, elämästä, kuolemasta, kosmoksesta, kosmologiasta, lapsista, ihmisen tiestä alusta loppuun, mitä kaikkea täällä tapahtuu, miten siihen suhtaudun/suhtaudut, vitsailla herrojen metkuista ja nykyajan kotkotuksista, nauraa kaikelle turhalle. Keskustelujen lausumattomana alkuehtona olisi, rodullinen, sukupuolinen ja kaikinpuolinen tasa-arvo ja avoimuus.
tässä iässä ei jaksa enää hämmentää mämmiä.
Onko joku muukin väsynyt kapustan ääreen?
Suurempi ongelma on, että kun olen aina ollut yksin lasten kanssa, olen etääntynyt vanhoista kavereistani. Perheet seurustelee perheiden kanssa. Naimattomat naimattomien kanssa jne. Ei oikein jaksa olla säälistä mukana tai sitten .. on vaan niin eri jutut.
Oikeasti haluaisin puhua jonkun kanssa kirjallisuudesta, yksinäisyydestä, elämästä, kuolemasta, kosmoksesta, kosmologiasta, lapsista, ihmisen tiestä alusta loppuun, mitä kaikkea täällä tapahtuu, miten siihen suhtaudun/suhtaudut, vitsailla herrojen metkuista ja nykyajan kotkotuksista, nauraa kaikelle turhalle. Keskustelujen lausumattomana alkuehtona olisi, rodullinen, sukupuolinen ja kaikinpuolinen tasa-arvo ja avoimuus.
tässä iässä ei jaksa enää hämmentää mämmiä.
Onko joku muukin väsynyt kapustan ääreen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No täällä on toinen, ihan samalta tuntuu.
Olen myös kasvattanut lapseni yksin, vänhin jo aikuinen nuorin lukiossa.
Nyt alkaisi olla aikaa myös itselle, tehdä kaikenlaista.
Tuntuu etten oikein saa mitään aikaiseksi, töitä ja kotia vaan :)
Opiskelu on aina pääomaa. Jos teet rehellistä työtä, niin sitä tarvitse hävetä. Ei se vastuullinen työ kaikille sovi: huipulla tulee myös kovemmin.
Onhan olemassa kirjallisuuspiirejä, yhdistystoimintaa, vapaaetoistyötäym. Kyllä myös työn ulkopuolella yksinhuoltaja voi avartaa reviiriään.
On muuten pakko sivusta kommentoida, että kaikki ihmiset vaan ei voi SIETÄÄ kaikenmaailman piirejä ja yhdistyksiä. Olen itse erittäin sosiaalinen ja tulen juttuun ihan tuntemattominekin kanssa. Penskana (lankapuhelinaikaan) puhuin väärään numeroonkin soittaneiden kanssa vaikka kuinka pitkiä puheluita. Mutta yhdistystoiminta ja kaikenlainen lässynlässyn yhteisöllisyys ällöttää minua. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.