Merkityksetön elämä.

anyone1 kirjoitti:

Mä en tiedä enään miten jaksan... Mulla pitäisi olla asiat periaatteessa hyvin, mutta mikään ei tunnu siltä. On hyviä jaksoja milloin oikeasti tunnen olevani aika iloinen, onnelinen en, mutta iloinen. Mutta kun pienikin vastoin käyminen tulee niin se romahduttaa koko itsetuntoni.. Ja vaikuttaa kaikkeen... Olo on kuin joku viiltäisi puukolla sisältä päin.. itkettää koko aika ja etenkin iltaisin. Olo on ihan turta ja alakuloinen, en saa ihmisiin kontaktia enkä osaa muodostaa ystävyyssuhteita. Olen asunut vuoden tällä paikkakunnalla ja tuntuu etten ole saanut mitään aikaan. Tai no onhan mulla poikaystävä ja vakituinen työ, eli paperilla kaikki hyvin. En kyllä edes tajua miten nuokaan olen onnistunut saamaan kun tunnen itseni ihan riittämättömäksi.
Tänään kun tulin töisä niin aloin taas miettiä elämääni ja sen sisällöttömyyttä. En jotenkin jaksa mitään enkä enään osaakaan tehdä asioille mitään. Olen väsynyt koko aika ja ainoa asia mikä minut pitää järjissään on lemmikkini. Ilman niitä ties mitä olisi jo tapahtunut.. Mutta välillä unelmoin siitä että voisin luopua lemmikeistäni ja sen jälkeen minulla ei olisi enään mitään syytä olla täällä.. Ei tarvitsisi enään huolehtia kenestäkään.. olisin vapaa lähtemään. Pitäkööt muut elämänsä, heille se näyttä maistuvan..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä