Olen harkinnut armeijaan menoa vakavasti(nainen siis), mutta sain juuri tietää, että minulla on rakennevikoja(skolioosi, nivelrustoumaa ja polvet lähtee paikoiltaan) ja reumaa epäilty. Kannattaako näillä vaivoilla edes hakea palvelukseen? Onko mahdollisuutta saada A:n papruja vai autom. B tai C? Sitten jos ottavatkin, kannattaako sinne mennä "tuhlaamaan" vapaaehtoisten paikkoja, jos ei kestäkään selkä/polvet/nivelet?
"Rikkinäinen" nainen armeijaan?
mietintävaiheessa
8129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinuna miettisin vielä, pitäääkö aina olla itsekäs? Armeijaan meneminen on todella itsekästä, ja senkin ajan voisit tehdä jotain oikeasti hyödyllistä. Sekä sinua itseäsi, että koko valtiota ja jopa maailmaa ajatellen.
No tämä nyt on jo aika paksua. Armeijaan meneminen itsekästä, pyh! Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa keskustelun perimmäiseen asiaan, kannattaisi varmaan olla vain hiljaa tai sanoa asiat omalla nimellä, piiloutumatta nimimerkin taakse.
Jos terveys ei kestä niin ihan turhaa on mennä.
A) Voit rikkoa jonkun paikkasi pysyvästi, mikä maksaa valtiolle loppuelämäsi aikana satojatuhansia euroja terveyenhoitokuluina ja alentuneena työkykynä. ( tietysti henkilökohtainen vitutus menetetystä terveydestä)
B) Jatkuvasti varuskuntasairaalassa (aiheestakin) ramppaavaa tyyppiä katsotaan kieroon. Halveksintaa tulee 10X enemmän jos olet nainen.
C) Kuten itse sanoit, sinne ei kannata mennä "tuhlaamaan" omaa ja armeijan aikaa. Ihmisainesta armeijalla on muutenkin tarpeeksi. Armeija ei ole mikään naiseuden mitta tai elämysleiri, vaikka suorittaisitkin jatkuvasti sairastellen asepalveluksen, niin eipä siitä paljoa hyötyä olisi maanpuolustuksen kannalta.
"No tämä nyt on jo aika paksua. Armeijaan meneminen itsekästä, pyh!"
Ensinnäkin, se ei ole paksua. Armeijaan meneminen on itsekästä, ns. seikkailun etsimistä. Se aika on suoraan pois kaikelta järkevältä ja hyödylliseltä tekemiseltä.
Toiseksi, miksi kummassa kirjottaisin omalla nimelläni? Oikean nimen käyttäminen tässä tapauksessa ei muuttaisi tekstin uskottavuutta tipan tippaa suuntaan tai toiseen.
Ihailen motivaatioasi, mutta...Polvet ja selkä ovat palveluksen aikana todella kovilla. Joudut kantamaan painavaa rinkkaa, juoksemaan, hyppimään, etenemään kyykyssä..seisomaan korkeassa polviasennossa, ryömimään... On toki intissä helpompia tehtäviä ja aselajeja, mutta kyllä siellä kroppa joutuu koville kaikilla, ainakin alkuvaiheessa. Vielä kun toimitaan usein väsyneenä ja kylmissään, niin loukkaantumisriski kasvaa.
Kyllä ne sinut varmaan ottavat palveluksen b-luokkaan, mutta en usko, että noilla vaivoilla sinulle annetaan a-luokitusta. Se on ihan turvallisuuskysymyskin... Ei siitä ole kenellekkään iloa, että hajotat paikkasi rauhan aikana.
Mieti nyt vielä ja ainakin ennen kuin teet mitään ratkaisua suuntaan tai toiseen, keskustele lääkärin kanssa siitä oletko kelvollinen palvelukseen. Emme me täällä suomi24:ssä voi tietää miten pahoista vaivoista puhumme. (eivät nuo sinun oireesi kyllä ihan pikkujuilta kuulosta).
Tsemppiä.
Siinä mielessä ehkä kannattaa mennä, että minä en ainakaan tule sinua puolustamaan minkään sodan aikana.
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille ja ne, jotka eivät siihen kykene, voivat mennä jonnekin kasvamaan ja opettelemaan!
Kannattaa lääkärin kanssa asiasta keskustella, polvet siellä joutuu koville, puhumattakaan selästä ja muusta kropasta. P-kaudella jokainen joutuu tekemään melko fyysisiä suoritteita.
Jos selviät P-kaudesta, niin B:n papereilla haet kirjuriksi, nimensä mukaisesti kovalta fyysiseltä rasitukselta pääosin välttyy(sekä kirjureiksi valitaan juuri B paperin omaavat henkilöt ensisijaisesti.