Aihe, jota en ole nähnyt palstalla paljoa esillä. Eli onko porukalla omistuksessa/ kokemusta keskiohjaamolla varustetuita purjeveneistä? Tällaisia löytyy tietääkseni lähinnä perinteisesti arvokkaammilla merkeillä esim. Najad, HR, Saare, Maxi jne., joita vanhempina malleina näkyy olevan myynnissä ihan järkevään hintaankin. Yleisesti tuntuu että ko. ryhmä ajatellaan olevan lähinnä "pappaveneitä", mutta käsittääkseni useat näistä ovat hyvin purjehtivia, cruiser- käytössä myös nopeutensa puolesta varsin kilpailukykyisiä. Lähinnä mietyttää purje- ja satamamanöveerit tuosta keskiohjaamosta ja esim. mukavuus purjehtiessa siinä mielessä, että kallistaessa ollaan aika korkealla, kaukana vedenpinnasta, ainakin kuvien perustella. Myös ankkurointi/ poijutushommat ovat ehkä enemmän matkan takana kun hyppii tuon takakajuutan yli. Vastineena saisi sitten ruhtinaalliset tilat takahyttiin ja hienon viimeistelyn jne. Kokemuksia?
Keskiohjaamoveneet
53+66
13391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Saare nyt ei ole kovin perinteinen veneenä.
Keskiohjaamoveneet ovat asumistiloiltaan mukavat, kun on takana hyvät tilat.
Tosin 40 ft on kyllä minimi, muuten menee kulku kyyryilyksi sisällä.
Pohjaratkaisuja on monen laisia, Salonkin jää pikkaisen kapeaksi näissä veneissä kun siirtyy sen verran eteenpäin.
Pitkillä legeillä takakansi on kiva oleilussa, kalastelussa jne.
Keskiohjaamovene on osoittautuneet oikein mukaviksi, huomasin kuin päädyin sellaisen omistajaksi ja pääsin purjehtimaan! Ei perähytin yli pompita, vaan se kierretään kantta pitkin. Peräkannella voi olla jopa penkki, jossa ankkurinnostotkin tehdään ergonomisesti istuen ja johon purjehtiessa ei puomi yletä :-)
Poijumanöövereissä homma toimii paremmin kuin peräsitloodasta... tosin meillä vaimo ohjaa ja minä kiinnitän poijun, mutta eihän sitä poijua perästä kiinni oteta vaan edempää... aika lailla keskiohjaamon kohdalta. Onnistuu se siitä yksinkin.
Rantautumisessa yksi iso plussa: Kun ohjaat edempänä, olet lähempänä keulaa eli kalliota/laituria keskiohjaamossa kuin peräohjaamossa. Sieltä 40 jalan takaa on ikävän kaukana. Mutta toisaalta, muodikas peräkiinnitys on keskiohjaamon kanssa vähemmän houkuttelevaa.
Kyyryilyajatusta en ymmärrä, siis mahdollinen käytävä perähytin ja salongin välillä on toki matala mutta perähyttihän on järjestään korkeampi noissa kuin peräavotilalla varustetuissa. Lisäksi, ei käytävä ole välttämätön eikä sitä kymmenmetrisissä olekaan vrt. esim Daphne Turun merimuseossa, Finnsailerit ja Targa 96/101. Sirenassa sellainen taitaa olla, mutta se onkin jo 38ft. Pappateltta on tärkeä ainakin niille, joissa tuota käytävää ei ole. Olen itse samoilla linjoilla kuin hra. Schildt eli että erillisyys on vain plussaa (hänen esimerkissään kahden pariskunnan matkoilla, oma kokemus teinihelvetistä takahytissä).
Ison skuutti on minusta fiksummin järjestettävissä keskiohjaamoveneissä kipparin käsille kuin muissa. Targoissa levanki on joskus kipparin penkin takareunassa, Lohissa perähytin katolla. Monista tosin levanki on jätetty pois.
Uskon, että CC ratkaisusta on tiettyjä etuja cruising veneeessä. Erityisesti itseäni kiinnostaisi se pienen hotellihuoneen kokoinen perähytti. Myös pentteri on isommissa veneissä kätevä sijoittaa siihen salongin ja perähytin väliseen käytävään. Avotila taitaa olla CC veneissä keskimäärin vastaavankokoisia AC veneitä pienempi, mutta plussana on suojaisuus ja ison skuutin/genuan vinssien sijainti lähellä ruorimiestä.
Itseäni mietityttää lähinnä konstruktion toimivuus rantautuessa pienellä miehistöllä tai yksin. Nykyisessä veneessäni on tapana, että ohjaan ja nappaan poijun ja gasti on keulassa. Miten CC veneessä onnistuu ruorimieheltä poijun ottaminen, entä kiristättekö poijuköyden aina genoan vinssille. Kovemmassa sivutuulessa jos lähtee peräkannelle kiinnittämään köyttä knaapiin, niin vene on varmasti poikittain ennen kuin sinne ehtii avotilasta. AC veneessä tällaiset manöveerit poijuköyden kanssa luulisi olevan yksinkertaisempia erityisesti pienellä miehistöllä.
Itse pujotan ankkuriköyden valmiiksi perän köysilenkin läpi.
Tuon sen takaisin sitloodan viereen ja nappaan siitä poijun.
Kiristys genoa-vinssin ympärille rantautumisen ajaksi.
Jos veneen perä on kapea, kuten 70-luvulla vielä oli tapana, poijua varten voi joutua tulemaan joka tapauksessa perästä edemmäksi, veneen leveimpään kohtaan. Siinä on myös enemmän aikaa tunaroida... eikun siis yrittää toisen kerran. Sama on pätenyt moottoripurjehtijassa, jossa korotettu perä on liian korkea poijun kiinniottoon; siis on tultava sivukannelle.
Meillä on lähes aina kaksi veneessä. Se, joka ohjaa, eli rouva, käy peräknaapilla siinä vaiheessa kiepauttamassa poiju/ankkuriköyden knaapin ympärille, kun ohjausta ei enää tarvita, eli kun itse olen siirtynyt keulakiinnityshommiin. Hän palaa takaisin sammuttamaan koneen ja minä taas keulahommeleiden jälkeen käyn perässä kiristämässä ja viimeistelemässä kiinnityksen. Tämä nyt ei oikeastaan eroa mitenkään siitä, mitä oli aiemmassa pinnaveneessä.
Poijuköyden kiristäminen vinssille on vähän hankala kiepautus, kun peräköysi avautuu arifin-kelalta jossa on sopivat kitkat suoralle avautumiselle. Ei sitä ole kokeiltu vetää vinssin kautta, mutta voisihan sitäkin kokeilla kunhan jäät lähtevät. Voihan ohjainta hieman siirtääkin... hmm... virittely & tuunausosastolle päätyi taas ajatuksissa...
Paljonhan on siitä kiinni, miten vakaa vene on kulkemaan suoraan kun päästää ohjauksesta irti,jos siis yksin kiinnittyy. Lisäksi, paljonko on sivutuulipintaa ja ... pitääkö sitä nyt sivutuuleen kiinnittäytyä? Mielummin ei, mutta kotisatamassa tietty , niin onhan siinä oltava rutiinit kunnossa. Kotisatamassa ne varmaan kaikilla ovatkin, ainakin meillä heavy usereilla jotka irtautuvat ja kiinnittyvät siihen samaan paikkaan viitisenkymmentä kertaa kaudessa.
Ei ihan yksinkertaiselta toimenpiteeltä vaikuta tuo rantautumien keskiohjaamoveneellä. En epäile, etteikö teillä olisi homma rutinoitunutta, mutta uskon silti, että pienellä miehistöllä rantautuminen on helpompaa AC veneellä. Se ei myöskään kuulosta optimaaliselta, että ruorista joutuu päästämään irti poijua napatessa.
Omassa pinnaohjatussa veneessäni mielestäni helpointa on, että pinnamies hoitaa myös poijun nappaamisen. Poijuhaalla ulottuu kurottamaan poijulle, kun toinen käsi pinnassa kiinni. Se että gasti nappaa poijun keskiveneestä ja tuo köyden perään johtaa helposti juoksenteluun kannella, varsinkin jos poijuväli on lyhyt. Toisaalta riskinä on myös että poijuköysi tarttuu kaiteisiin ym.
Jaa, ei se rantautuminen ole yksinkertaista millään muulla kuin busterilla hiekkarantaan, siinähän on monta muuttujaa. Tämä ei oikeastaan keskiohjaamoteemaan juuri enää liitykään. Samahan se on mikä on veneen ohjaamon paikka mutta, jos ruori on iso tai niitä on kaksi, on parempi ulottuvuus reunalta. Ruorista voi päästääkin irti, jos menee eteenpäin ja on raskas vakaa vene, mutta pakittaessa on otettava kiinni koska potkuri imaisee peräsimen vinoon, paitsi hydrauliohjauksessa.
Aika lassomies saa kuitenkin olla, jos toinen käsi pinnassa tai ruorissa se toinen käsi onnistuu aina nappaamaan poijun. Kannattaa siis antaa muillekin sitä ohjausvastuuta. Itse kirmaan mielummin kansipoikana, vaikka onkin koko elämän mitalta purjehduskokemusta. Ohjaaminen on helpompaa ja vaatii vähemmän akrobatiaa ja sen oppii nopeasti.... uskallanko sanoa ... vaimoväkikin.
Mutta keskiohjaamoveneistä vielä: Niissä on usein lasinen tuulilasi - jonka kaikki muut piirteet ovat plussaa mutta se eristää ääntä ihan eri tavalla kuin pehmeä sprayhood. Sillä on ikävä äänieristysvaikutus , ohjeet keulasta ja keulaan eivät kuulu. Joillekinhan tämäkin on pelkästään positiivinen asia :-D
Venetehdas Hughes (ei helikoptereita:) sittemmin Northstar, Columbia teki useita konstruktioita S&S kuvilla, jopa 36, 40, 43 ja 48 keskiohjaamoisina. 48 on aikamoinen joolikaunotar ja 36 peräkopillinen.
Oikeastaan, kun eri venekonstruktioita tai "pohjapiirroksia" kelaa talvipäivien viihteeksi niin miten vielä luokkaa 38 jalkaa on vaan pistopunkka - ei takahyttejä eikä ihan niin perinnekanooteissa?
Kiitos kommenteista. Sopiiko kysyä, gh 34, millä veneellä purjehdit? Itse olen katsellut Maxi 38:ia sillä silmällä. Onko palstalaisilla tästä kokemusta? Askarruttaa hieman tuo paatin koko- käsiteltävyys verrattuna edelliseen 32:n, ja massaakin on tuplasti.Mutta eiköhän sellaisellakin opi kulkemaan. Sisätilat mielestäni todella hienot ja viimeistellyt kuvien perusteella. Ainakin Gurt Gelinin kirjan perusteella suvereeni purjehtija.
Tarpeet ja mieltymykset ovat tietysti erilaisia mutta alla edut jotka me olemme kokeneet keskiohjaamoon siirtyessämme
-takakajuutan asumismukavuus (tärkein kriteeri vaihdettaessa)
-pentterin (takakajuttaan menvässä käytävässä) muotoilu sekä turvallinen käyttö
aallokossa
-etupurjeen ja isopurjeen helppo jalustus ruoripaikalta
-ei levankia avotilassa
-myös pappateltta avotilan takana kourussa (kuten nykyään sprayhooditkin),
pappateltta voidaan nostaan 30 sekunnissa ja ajaa tarvittaessa myös pappateltan
alta sateella
Satamamanöövereitä kahden hengen miehistöllä emme ole kokeneet millään tavalla vaikeammaksi ja yksinkin ne onnistuvat mutta yksin tietysti joutuu tarkemmin katsomaan minkälaiseen paikkaan yrittää ja missä olosuhteissa. Mutta niin on myös vaikka avotila on perässä. Pitää paikkansa että peräknaapille on hitaampi liikkua ruorin takaa mutta toisaalta perässä liikkuminen on paljon helpompaa jos sattuu kiire tulemaan.
Korkeammalla istumista ei mielestämme huomaa edes kallistuessa.
Onhan keskiohjaamovene kiva. Vielä parempi on keskiohjaamo-pilothouse.
Viime kesän olen tuollaisella ajellut. Vene on 36-jalkainen ketsi, ja siinä ei ole yhdyskäytävää, kun vene on vain 3,2 leveä. Pappateltta avotilan päällä on mukava. Useasti hoidin rantautumiset yksin ankkuriin ja poijuun. Se sujui yllättävän kivuttomasti. Laitoin keväällä poijunarun kelaan lähellle keskiohjaamoa. Poijun ehtii kyllä napata poijuhaalla ja sitten kela hoitaa narun päästämisen. Olen samaa mieltä gh34:n pointeista.
Ankkurin kanssa sama juttu. Peräankkuri pitää vain tuoda ohjaamon lähelle, kun se mulla on toistaiseksi takana laatikossa. Se on totta, että matka keulaan on lyhyempi, mikä on mukavaa joka asiassa. Ketsissä mukava puoli on se, että mesaanihommat on piilossa selän takana takahytin katolla. Keskiohjaamo on purjehdusominaisuuksien suhteen neutraali, eikös uusissa isoissa x:issäkin ole sellainen.
Keskiohjaamossa on vaan märempi kyyti.