palstalta lainattu kirjoitus, kyllä me kristitytkin olemme osanneet harrastaa terroria.
Onko Vatikaani Jumalan asialla
Kirjoittanut: Usko koetuksella, 20.9.2004 klo 15.40
Tämä lainaus herättää kysymyksen, olenko luottanut uskoni väärän kirkon huomaan ja ketä Vatikaani todella edustaa, Jumalaa vai anti-kristusta.
On harhaa luulla, että inkvisitio toimi vain pimeänä keski-aikana.
Katoliset inkvisiittorit ovat olleet toiminnassa myöskin II maailmansodan aikana 45 vuotta sitten. Seuraava lainaus on kirjasta "Maailman kohtalon tie" s. 308. Pastori Arvo Arasola on lainannut sen Monica Farrelin ruotsinkielisestä käännöksestä "Blodet som ropar". Arasolan kirja on Kirjatoimen, Tampere, kustantama 1955.
"On järkyttävää lukea Monica Farrelin kirjaa "Blodet som ropar" (käännös) - Veri huutaa -, jossa kerrotaan niistä hirvittävistä murhista ja kidutuksista, joita "Ushtashi" niminen katolinen armeija pappien ja munkkien johtamana suoritti Jugoslaviassa 1941-43. Hitlerin vallatessa Jugoslavian perustettiin Kroatian valtakunta, johon kuului roomalais-katolisia 5 miljoonaa ja kreikkalais-katolisia 3 miljoonaa. Roomalais-katolinen Pavelich otti hallitusvallan käsiinsä ja perusti Ustashi nimisen armeijan, jonka tehtävänä oli toimia Vatikaanin kannatuksen hyväksi. Todistukset, joita ovat esittäneet kenraali Mihailovich, metodistien, anglikaanisen kirkon ja luterilaisen synodin edustajat, osoittavat, että tämä roomalais-katolisen kirkon armeija surmasi mitä epäinhimillisimmällä tavalla 1 700 000 ortodoksista serbialaista, 1/2 miljoonaa serbialaista pakotettiin kääntymään rooman uskoon ja toinen 1/2 miljoonaa katsoi parhaaksi paeta maasta.
Piispa Valerian raportissa sanotaan, että ihmisiä murhattiin mitä sydämettömimmällä tavalla ja hirvittävän kidutuksen jälkeen. Silmät puristettiin pois kuopistaan, nenät, korvat, sukupuolielimet silvottiin. Monia ristiinnaulittiin kotiensa oviin. Roomalais-katolinen papisto oli mukana tässä kaikessa. Harvoin he murhasivat ensin kiduttamatta. Käsivarret murrettiin poikki, ruumista runneltiin tiilikivin, toisia ruoskittiin kuoliaaksi, kirkoissa säilytettyjä vankeja murhattiin puukoin, niin että veri virtasi lattialla. Neuloja he pistivät kynsien alle. Kaikin mahdollisin tavoin he surmasivat näitä onnettomia ihmisiä, sen tähden, että he tunnustivat toista uskontoa kuin roomalais-katoliset.
Roomalais-katolinen virallinen lehti kirjoittaa samaan aikaan kaiken tapahtuneen Jumalan kunniaksi ja päättää kertomansa sanoihin: "Nyt on hetki tullut, jolloin me katoliset, nyt ja ikuisesti, tulemme käyttämään sellaisia vallankumouksellisia menetelmiä, jotka palvelevat totuutta, oikeutta ja kunniaa."
Uskonpuhdistaja Martti Luther vertasi Rooman kirkkoa petoon. Edelläluetun perusteella se on aiheellista.
Onko Vatikaani Jumalan asialla
Kirjoittanut: Usko koetuksella, 20.9.2004 klo 15.40
Tämä lainaus herättää kysymyksen, olenko luottanut uskoni väärän kirkon huomaan ja ketä Vatikaani todella edustaa, Jumalaa vai anti-kristusta.
On harhaa luulla, että inkvisitio toimi vain pimeänä keski-aikana.
Katoliset inkvisiittorit ovat olleet toiminnassa myöskin II maailmansodan aikana 45 vuotta sitten. Seuraava lainaus on kirjasta "Maailman kohtalon tie" s. 308. Pastori Arvo Arasola on lainannut sen Monica Farrelin ruotsinkielisestä käännöksestä "Blodet som ropar". Arasolan kirja on Kirjatoimen, Tampere, kustantama 1955.
"On järkyttävää lukea Monica Farrelin kirjaa "Blodet som ropar" (käännös) - Veri huutaa -, jossa kerrotaan niistä hirvittävistä murhista ja kidutuksista, joita "Ushtashi" niminen katolinen armeija pappien ja munkkien johtamana suoritti Jugoslaviassa 1941-43. Hitlerin vallatessa Jugoslavian perustettiin Kroatian valtakunta, johon kuului roomalais-katolisia 5 miljoonaa ja kreikkalais-katolisia 3 miljoonaa. Roomalais-katolinen Pavelich otti hallitusvallan käsiinsä ja perusti Ustashi nimisen armeijan, jonka tehtävänä oli toimia Vatikaanin kannatuksen hyväksi. Todistukset, joita ovat esittäneet kenraali Mihailovich, metodistien, anglikaanisen kirkon ja luterilaisen synodin edustajat, osoittavat, että tämä roomalais-katolisen kirkon armeija surmasi mitä epäinhimillisimmällä tavalla 1 700 000 ortodoksista serbialaista, 1/2 miljoonaa serbialaista pakotettiin kääntymään rooman uskoon ja toinen 1/2 miljoonaa katsoi parhaaksi paeta maasta.
Piispa Valerian raportissa sanotaan, että ihmisiä murhattiin mitä sydämettömimmällä tavalla ja hirvittävän kidutuksen jälkeen. Silmät puristettiin pois kuopistaan, nenät, korvat, sukupuolielimet silvottiin. Monia ristiinnaulittiin kotiensa oviin. Roomalais-katolinen papisto oli mukana tässä kaikessa. Harvoin he murhasivat ensin kiduttamatta. Käsivarret murrettiin poikki, ruumista runneltiin tiilikivin, toisia ruoskittiin kuoliaaksi, kirkoissa säilytettyjä vankeja murhattiin puukoin, niin että veri virtasi lattialla. Neuloja he pistivät kynsien alle. Kaikin mahdollisin tavoin he surmasivat näitä onnettomia ihmisiä, sen tähden, että he tunnustivat toista uskontoa kuin roomalais-katoliset.
Roomalais-katolinen virallinen lehti kirjoittaa samaan aikaan kaiken tapahtuneen Jumalan kunniaksi ja päättää kertomansa sanoihin: "Nyt on hetki tullut, jolloin me katoliset, nyt ja ikuisesti, tulemme käyttämään sellaisia vallankumouksellisia menetelmiä, jotka palvelevat totuutta, oikeutta ja kunniaa."
Uskonpuhdistaja Martti Luther vertasi Rooman kirkkoa petoon. Edelläluetun perusteella se on aiheellista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
puoli tuossa. tai siis aika kutinsa piti tuon ustashin toiminnan suhteen, mutta moisella artikkelilla on turha lietsoa täällä anti-katolilaisuutta
ja MITÄ Martti Lutheriin tulloo on hänen luomansa traditio ihan yhtälailla hirveyksien aikaansaaja ja nän suurena oppineena todettakoon että erityisesti masan ihmiskäsitys on sairas, anti-kristillinen ja epäraamatullinen jutska!
AMEN ja mene kotiisi!
lietsokkaan, mutta halusin kertoa, että kyllä sitä terroria kristittyjenkin puolella on harrastettu, jospa islamilaiset ääriryhmittyvät ovat vain ottaneet mallin meiltä, mene ja tiedä. Tulee mieleen vain, kun aikanaan valitettiin intiaanien sadistisesta tavasta irroittaa päänähka valkoiselta viholliselta, senkin, kuten monet muut tavat opetti heille valkonaamat.
Esimerkiksi Belgian kuninkaan Leopold II:n johtaman ryhmittymän 1800 - 1900 luvun vaihteen tienoilola harjoittamia hirvittäviä kidutuksia, silpomisia, murhia jne. ei juurikaan vaivauduttu puolustelemaan uskonnolla. Ne tehtiin kaikessa hiljaisuudessa, jotta alkuasukkaat saataisiin pakotettua keräämään kumia, jalopuuta, norsunluuta yms. Kuolonuhrien määrä nousi yli kahdeksan miljoonan.
omasta kirkostasi, eipä silläkään kantilla ole varsinaista syytä röyhistellä rintojaan ja ylpeillä menneisyydellä, vai mitä Saurasen Martti.
Stalinin kädenojennus ( lainaus )
Toisen maailmansodan alun epäonnistumiset pakottivat bolshevikit mobilisoimaan kaikki voimavaransa oman selviytymisensä varmistamiseen. Silloin kommunistit muistivat ortodoksikirkon ja kehottivat pappeja liittymään fasisminvastaiseen yhteisrintamaan. Kiitokseksi siitä, että kirkko ei ylenkatsonut valtion sille ojentamaa kättä, Stalin vastaanotti 4.syyskuuta 1943 residenssissään metropoliitat Sergijn, Aleksijn ja Nikolain ja antoi kirkolle luvan avata Neuvostoliitossa uusia kirkkoja ja hengellisiä koulutuslaitoksia sekä julkaisemaan kirkon omaa lehteä. Seurakunnille annettiin oikeus siirtää varojaan kirkon yhteisiin projekteihin ja patriarkkakunnan ylläpitoon. Perustettiin kirkon omia kynttilätehtaita.
Kirkon johdolle annettiin käyttöön Saksan entisen lähettilään Schulenburgin residenssi. Valtio järjesti kirkon johtohenkilöille autoja ja elintarvikkeita. Vuoden 1945 voiton kommunistisessa euforiassa Venäjän ortodoksikirkko sai luvan jopa avata Leningradiin korkeimman hengellisen seminaarin, jossa opiskeli mm. kirkon nykyinen patriarkka Aleksij II.
Papit myyrinä
Sitä mukaa kun tilanne Neuvostoliitossa sodan jälkeen normalisoitui ortodoksikirkko alkoi jälleen menettää vaikutusvaltaansa. Seuraavat kirkkoon kohdistuneet vainot alkoivat yllättävää kyllä Nikita Hrushtshevin suojasään aikana, jolloin ryhdyttiin uudelleen räjäyttämään kirkkoja ja vainoamaan pappeja. Ortodoksikirkko oli jälleen selviytymiskamppailun edessä. Se, miten kirkko hoiti tämän kamppailun, ei rehellisesti sanottuna ole lisännyt sen arvovaltaa riviseurakuntalaisten silmissä. Ristiäiset, vihkimiset ja jopa osallistuminen tavalliseen jumalanpalvelukseen johtivat väistämättä siihen, että ihmiset kutsuttiin moitittaviksi nuorisojärjestö Komsomolin tai puolueen paikalliskomiteaan ja sitä seurasi rangaistus. Luonnollisesti monet ihmettelivät, mistä puolue oli saanut tietoja heidän kirkkoyhteyksistään. Vastaus on hyvin yksinkertainen: sen ajan papiston yhteydet KGB:hen ovat kaikkien neuvostoliittolaisten tiedossa ja vaikka ne olivat pakon sanelemia, vanhemman polven kirkonmiesten on turha yrittää kiistää sitä. Nykyinen papisto aiheuttaa itselleen ja ennen kaikkea ortodoksiselle kirkolle valtavaa vahinkoa, koska he eivät kadu vaan toivovat, että tämä täysin ymmärrettävä maallinen synti joskus unohtuisi.
Hospoti hoi mene itse kotiisi.
Ei kai murhaaminen mitään syntiä ole, eihän sitä raamatussa kielletä. Eli kuten UnaSancta tässä aikaisemmin eräässä kirjoituksessan totesi; on ratkaiseva ero, pyrkiikö välttämään syntia vai tekeekö syntiä tietoisesti. Jollei tiedä että murha on syntiä, niin silloin voi murhata, murhauttaa ja joukkomurhauttaa ja sen jälkeen lähettää vierailukutsun paaville ja hän tulee käymään virallisella valtiovierailulla.