Alan oleen ihan turhautunu, koska mun päiviin ei kuulu mitään muuta, kun lapsi 99% aamulla herää klo 09.00 ja suurimman osan päivästä lapsi huutaa ja kiukuttelee ja mikään ei oo hyvin eikä usko mitään.
About klo 18 mies tulee kotiin.. ja syödään yhdessä, lapsi menee nukkuu noin klo 20 joten siinä mun päiväni sitten onkin.
Töissä en oo, kun töitä en oo saanu.
Yhtään kaveria ei oo joten aikuisen ihmisen seuraa ei oo ollenkaan.. ainoastaan 2 vuotias lapsi joka kitisee ja kiukuttelee vaan päivästä toiseen ja alan senkin suhteen oleen aivan neuvoton.. Oonko tosiaan niin epäonnistunu äitinäkin, että lapsella ei oo mikään hyvin? Kaikkeni oon koittanu, mutta ei sekään tunnu riittävän.
Ois ihanaa edes joskus puhua toiselle ihmiselle.. ihmiselle johon vois luottaa..
About klo 18 mies tulee kotiin.. ja syödään yhdessä, lapsi menee nukkuu noin klo 20 joten siinä mun päiväni sitten onkin.
Töissä en oo, kun töitä en oo saanu.
Yhtään kaveria ei oo joten aikuisen ihmisen seuraa ei oo ollenkaan.. ainoastaan 2 vuotias lapsi joka kitisee ja kiukuttelee vaan päivästä toiseen ja alan senkin suhteen oleen aivan neuvoton.. Oonko tosiaan niin epäonnistunu äitinäkin, että lapsella ei oo mikään hyvin? Kaikkeni oon koittanu, mutta ei sekään tunnu riittävän.
Ois ihanaa edes joskus puhua toiselle ihmiselle.. ihmiselle johon vois luottaa..
Vastaukset 22
Vanhimmat
Elämän tarkoitus on kärsiä.Tämä kaikki toistuu loputtomiin ja iäisesti.Ikuinen paluu.
Pitää valaistua, että pääsee pois elämän kiertokulusta.
Jaksaisikin muistaa tuon aina,mutta niin paljon ajasta menee sen sijaan murehtimiseen eikä tosiasioiden tiedostamiseen.
Koko ajan toivon pääseväni kouluun, että saan toisen ammatin valmiiksi.. mutta joka paikassa sanotaan, että ei pääse opiskelee :S
Elämän tarkoitus on vapaus ja oma elämä(toisen kanssa) ja kyse yksilönvapaudesta, jota mm punkkarit haluaa.
Elämän tarkoitus on vapaus.
Ei kannattais olla liian tyytymätön. Jos olette kuitenkin esim. kaikki terveitä? Mun 3v tytöllä ollut synnynnäinen sydänvika ja viime vuonnakin oli täpärä tilanne mihin olisi voinut kuolla. Olisivat ihmiset tyytyväisiä siihenkin mitä on, eivätkä aina haluaisi vain lisää ja lisää. Kyllä se sinunkin tilanteesi tulee muuttumaan. Tiedät sen kyllä itsekin kun vain haluat hieman syvällisemmin ajatella. Ei se teidän lapsi ikuisesti noin pieni ole. Haluatko sitten vanhana muistella katkerana noita taapero aikoja kun omalla tyytymättömyydelläsi heijastit samaa omaan lapseesi? Lapsi kyllä vaistoaa jos äitillä ei ole kaikki hyvin.
Kerjäät vain ongelmia teille tuolla negatiivisella asenteella. Tee asialle jotakin konkreettista ja lopeta turhasta valittaminen.
Anteeksi muuten jos kuulostin liian tiukkikselta, en halua pahoittaa kenenkään mieltä. Tarkoitukseni oli vain herätellä, että ihmiset muistaisivat olla iloisia niistä hyvistä asioista, eikä aina surkutella sitä mitä ei ole. Olin kotiäitinä 5v, kahden lapsen kanssa. Omalla tavallaan raskastahan se on. Sitä en käy kieltämään. Mutta jos todella kaipaat enemmän ihmisiä ympärille niin sitten vain rohkeesti kohti niitä mammakerhoja. Ja sitä lapsen kiukuttelua ei kannata sen enempää murehtia, kaikki lapset kiukuttelevat välillä. Reippaasti vain kohti uusia haasteita.
Ja jos on sukulaisia niin yritä järkätä vaikka muutaman päivän - viikon reissu jonnekin, sekin voisi piristää.
Tiedän, että pitäis olla ilonen ja tyytyväinen siitä mitä on, mut hetkinä ku kaikki menee päin vittua se tuntuu mahdottomalle :/
Jaksamisia sulle tytön kanssa...
Eikös niitä ole olemassa jotain päiväkerhoja yms. missä voi lapsen kanssa käydä? Siellä voi tutustua toisiin äiteihin ja saada kavereita.
Oon käyny parissa kerhossa, mutta siellä on kaikki äidit 15-20 vuotta vanhempia, joten ei oikeen niistä juttu seuraa ole.
Nyt oon kattonu, että alottaisin muksun kanssa jonkun muskarin tms. jos niiden kautta muksu sais purkaa energiaa ja pääsis touhuamaan muiden lasten kanssa.. ja voihan olla, että sieltä kautta löytyy joku toinen vanhempi joka on vailla juttu seuraa :)
kuulostaa tosi hyvältä. saa olla kotona. lapsen ehdoilla, mutta mikäs ettei!? niin paljon juttuja mitä voi tehdä yhdessä, missä käydä!!
elämän tarkoitus roskiin!! nauti!!
hölmöt laittavat lapsiaan hoitoon.
Perusteleppas tuo :D?
Sun alakulo ja väsymys voi heijastua lapsen kiukkuna. Jaksatko leikkiä/ulkoilla lapsen kanssa? Hakeudu toisten aikuisten seuraan esim. Harrastusten kautta. Neuvolassa ota asia puheeksi, sieltä saat apua ja vinkkejä sosiaalistumiseen. Esim. Muskari, Mll:n perhekahvila, seurakunnan kerho, uimakoulu, kirjaston satutunnit.. Sellasia paikkoja, joissa voit tavata toisia äitejä lapsen kanssa. Löytyy yhteistä puhuttavaa lasten kautta ja lapsi saa leikkikavereita. Saat energiaa päiviisi, kun saat sosiaalista elämää. Tsemppiä! Soittele neuvolaan ja kerro avoimesti tarpeistasi!
Hei glassbird ja ensinnäkin onnitteluni siitä, että olet saanut lapsen ja perheen!
Moni kotiäiti kokee tietyllä tavalla seinien kaatumista päälle, koska lapsi vaatii tietenkin kokoaikaista läsnäoloa. Ajattelen, että siihen auttaa ainakin kolme asiaa.
1. Täytyy tehdä itselleen selväksi, että tätä tämä lapsen hankkiminen on. Lapsi on kokonaisvaltainen elämänmuutos jonka kasvattaminen vaatii paljon. Lapsella on erilaisia kasvuvaiheita ja oman tahdon löytämistä, joka ilmenee aikuisen mielestä kitinänä ja kiukutteluna. Usein näihinkin hankaliin tilanteisiin voi vaikuttaa paljon opettelemalla uusia, tehokkaita vuorovaikutuskeinoja. Mm. neuvolat järjestävät erilaisia kasvatusiltoja joissa näitä pulmatilanteita voi opetella ratkomaan paremmin.
2. Perheen aikuisten täytyy sopia keskenään siitä, että kummallakin on mahdollisuus myös levätä ja toteuttaa itseään. Jos olet kotiäiti, olet tietenkin arkisin enemmän lapsen kanssa. Viikonloppuisin isä voisi ottaa ainakin ajoittain enemmän vetovastuuta lapsen kanssa olemisesta ja sinä voisit mennä esim. uimahalliin, lenkille tms itseksesi.
3. Nykyään on todella paljon toimintaa äideille ja lapsille aamupäivisin. Kotipaikkakunnallasi toimii ainakin seurakunnan erilaiset perhekerhot, jonne voi mennä turisemaan muiden äitien kanssa ja ehkä juomaan kupin kahvia. Tällaiseen äiti-lapsi-kerhoon tai avoimeen perhekerhoon (eri paikkakunnilla vähän eri nimityksiä) voi osallistua vaikkei kuuluisikaan kirkkoon. On myös paljon muita toimijoita, kuten MLL jotka järjestävät vastaavankaltaista toimintaa. Älä jää kotiin kiristymään ja kiukuttelemaan vaan lähde rohkeasti mukaan. Alkuun voi tuntua vieraalta, mutta muutaman käyntikerran jälkeen huomaat jo tuttuja naamoja ja voit vaikka kulkea osan matkaa yhdessä kotiinpäin.
Miltä nämä sinusta kuulostivat? Voimia arkeesi ja kevääseesi
T Meiju diakoni
Vastailen noiden numeroiden mukaan niin ei tuu liian sekavaa tekstiä :)
1. Tiesin mitä odottaa, kun lapsi tulee mukaan elämään. Välillä on vaan juurikin sellanen tilanne/tunne, kun seinät kaatuis päälle. Jokainen lapsi uhmaa eri tavoin toiset vahvemmin ja toiset lievemmin. Toivon syvästi, että tää mitä meillä on niin on vaan uhmaa eikä jotakin ihan muuta.. (Neuvolassakin on puhuttu, että jos ei käyttäytyminen ala pikkuhiljaa muuttumaan niin soitto neuvolaan enne 3 v neuvolaa.)
2. Oma "vapaa aika" on todellakin kortilla.. Sillä mies on töissä klo 17 asti ja kulkee bussilla kotiin joten on kotona aina vasta noin klo 17.35-18.00 Joten ei siinä miehelle jää juurikaan lapsen hoitoo...(lapsi menee nukkumaan klo 20.00)
Mies ei koskaan ehdota, että on lapsen kanssa ja saisin tehdä jotakin... Kun "hän on töissä ja ei oo sielläkää vapaata" Minä, kun nauttisin jos pääsisin töihin. Kaipaisin todella paljon muiden aikuisten juttu seuraa. Tällä hetkellä, kun tosiaan oma mies on ainut aikuinen kenen kanssa voin puhua..
3. ´Kun lapsi oli pienempi kävin joissakin äiti-lapsi kerhoissa, mutta siellä oli kaikki noin 10-20 vuotta vanhempia. Joten se oli sitä hiljaa kököttämistä aina.
Nyt oon miettiny, että alottaisin lapsen kanssa muskarin tms. Kunhan löydetään joku sopiva ryhmä mihin päästäisiin mukaan. Pitää tutkailla paremmin noita kaikkia kerho juttuja jos sellaseen uskaltautuis mukaan.
Kiitos todella paljon ihanasta ja asiallisesta tekstistä! :)
Aloittaja, hei! Olen ihan pahoillani, miten sait ikäviä kommentteja, epäasiallisia, asian vierestä. Mä eläkkeellä elävä sinkkunainen koin aloitukseni sydäntäsärkevänä. Tuli ihan olo, että voih, missähän asut, jos vaikka ihan mun naapurissa, niin mä olisin aikuinen nainen, joka osaisin keskustella kanssasi. En yhtään ihmettele tuota väsynyttä aloitus-purkaustasi, minusta se on hyvin kuvattu. Tiedostat jus hyvin, ettei sinun ole nyt hyvä olla, olet aivan uupunut. Sinä tosiaan tarvitset ainakin ns. vertaisseuraa, samankaltaisia äitejä esimerkiksi, joiden kanssa jakaa kaikenlaisia fiiliksiä. Siitä suunnaton apu.
Tässä tulikin jo hyvä vihje neuvolasta. Terveydenhoitaja osaisi kartoitta aluksi ja auttaa sinua neuvoen. Ja sitten on tuo kirkkokuulolla-vastaus oikein hyvä, lue sitä ja unohda nuo jotka sinua moittivat. Pitäisi antaa arvostus kunkin ihmsen itse kokemalle tunteelle ja tilanteelle, eikä lähteä haukkumaan ja just vähättely tässä vasta kamalaa onkin. - Noh, en vähättele tilannettasi. Toivon hyvät tsembit ja hae edelleen tukea itsellesi. Hyvä kun kirjoitit tänne. Sinua siunaten. Iiiiso sisko.
Kovasti oon netin kautta koittanu löytää muita äitejä jotka aattelee samalla tapaa ja tarvii juttu seuraa. Onhan niitä jonkun verran löytyny, mutta kaikki niistä on asunu tosi kaukana :/
No toi haukkuminen ja negatiivinen kommentointi oli ihan arvattavissa.. ja luulen et suurin osa kommentoijista ei oo kokenu samanlaista elämäntilannetta.
A.) Miksi hankit lapsia? Koska se on normaalia? Koska mies halusi (kysyitkö miksi?). Vahingossa?
B.) Luulitko että se lapsen kasvatus tulis olemaan jotain ruusuilla tanssimista (mietitkö asiaa ollenkaan)? Alkaa turhauttaa aikuiset ihmiset jotka itkee omaa tyhmyyttään.
C.) Mikset puhu miehes kanssa ja pyydä sitä vaikka ottamaan isyys-lomaa? Tai palkatkaa lastenhoitaja, ja varatkaa joku kylpylä viikonloppu? Vai onko suhteessanne kaikki ajattelu ja aloitteiden teko miehen harteilla? Olet joku lammas joka määkii mukana?
"kun lapsi 99% aamulla herää klo 09.00"
- Mahtaa olla rankkaa, ehdit vaan saada kahdeksan tuntia unta vaikka menet nukkumaan yhdeltä yöllä. Postinjakaja herää joka aamu 4.30. Pistä unirytmi kuntoon.
"Ois ihanaa edes joskus puhua toiselle ihmiselle.. ihmiselle johon vois luottaa.. "
Voi jeesus. Mikä ihme se sun mies on jolle oot antanut LAPSEN? Ois varmaan kannattanu valkata muunkin kuin sosiaalisen pinnallisuuden perusteella (vai pistitkö vaan hynttyyt yhteen kun ei nyt mitään parempaakaan tullu vastaan?). Vittu-ei-voi-käsittää.
Ei oo mitään niin hullua/pelottavaa kun ihmisten vapaa lisääntyminen ilman mitään kontrollia. Vois tulla nyt oikeesti joku sota joka tappaa 75% ihmisistä niin loput 25% saa vähän elämänkoulua.
A.) Koska pidän lapsista? ja ei, ei todellakaan ollut vahinko vaan kauan harkittu.
B.) En todellakaan luullut ja on aiemmin kokemusta erityis lapsistakin.. joten enköhän osannu odottaa.. Eipä elämä aina niin yksinkertaista ja helppoo oo muutenkaan? vai onko sinulla??? Onnea sinulle, kun olet täydellinen !
C.) Olen puhunut mieheni kanssa. Voi kuule täällä ihan miehen kanssa nauretaan yhdessä näille sun kommenteille!! :D Sinähän se lammas siellä olet ;) Ihanaa, kun täydelliset ihmiset tulee kommentoimaan :)! Lapsi on menossa hoitoon, mutta hoidon järjestäminen ei sattumoisin oo vaan ihan yksinkertaista. Voi etkö tiennyt? :D Täällä sattumoisin joutuu jonottamaan noin 4kk hoitopaikkaa lapselle.
- Voi luoja sä oot kyllä niin ihana
Elämä ei ole pelkkää juhlaa.. se on myös ruusuilla tanssimista. :D :D
Minun elämän tarkoitukseksi paljastuikin jo hyvin nuorena sen asian selvittäminen, että mitä Euroopassa oikeasti tapahtui 1970-luvulla, kun minun perässä roikkui yksi ja sama rikolliskopla ensin Espanjassa ja sitten vielä Suomessa ja sitten ihan jo psyykkisistäkin syistä alkoi kiinnostaa se, että kuinka paljon se rosvokopla sitten minun takiani sitten ikäänkuin rosvoilee. Sehän selvisi, että se oli sitä kapitalistisen Amerikan rakentelua niihin aikoihin ja sitten sekin selvisi, että se tuli melkein valmiiksi jo 1980-luvulla, eivätkä he ole sen jälkeen juurikaan muuttuneet ja nyt sitten rosvoillaankin zumbaa ja Fitnesstä EU:ssa. Minähän sen selvitin sitten, mutta sitten aviomieheni oli niin uupunut häneen kohdistuneen psykiatrisen manipulaation takia, että hänkin otti ihan sellaisen linjan, että ne häiriköt saavat ihan rauhassa tehdä tuhojaan, sillä ovat niin täysääliöitä ja hän vain sitten kostaa pommeillaan ja muilla tehdasräjäytyksillä koko kapitalistisesti hourailevan maailman.
Koska omistajat määriteltiin psykiatrisesti hoidettaviksi eläimiksi ja sitten alkoi vielä jopa sellainenkin valitus, että diktatuuri puuttuu. Niin sehän se juuri onkin, kun diktatuureissa eletään pankkilainoilla niin rikkailla on kokonaan oma uskonnollinen diktatuuri. Että ennen maailmanloppua tämä maailma sitten unohti jopa rahaan perustuvat luokkaerot ja sen, että lainarahalla eläminen ei ole helppoa ja se on kokonaan eri kulttuuri kuin niillä, joille rahaa kertyy säästöön. Ihan ääliömäistä, että diktatuuriin sitten kuuluu jopa yläluokan määrääminen tiirikkajengiläisten imettäjiksi ja sitten vaan ihmetellään, etteikö meillä olekaan yhtään kannattajia ja muita prinsessa Dianan faneja, jotka olisivat rikkaita, kun mehän vaan tapetaan kaikki rikkaat aina. Että tätä tasoa olivat ne ns. neuvottelut ja minäkin vain kirjailijana sitten vähän niitä vitsejä kuuntelin.
Ja sitten siitä globalisaatiosta, kun EU teki sen itsetuhoisen maailmanloppupäätöksen ja EU:n yläluokka sitten uskoo siihen niin koko globalisaatio oli kuin vitsi, että pitäisi sitten kuitenkin vähän itsetuntoa alkaa nostamaan kauneutta lisäävillä toimenpiteillä ja olisi pitänyt innostua vaatekoulutuksesta, joka on kuin suoraan minun vaatekaapista repäistykin vielä kaiken lisäksi. Että ennemminkin sitä sitten vähän laskee elintasoaan sodan alkaessa, eikä ne globalisaation tavoitteet nyt oikeasti voi olla niin herättäviä kokemuksia. Kuinka amerikkalaiset sitten olisivat keksineet, että itsetuntoa pitää parantaa kauneutta lisäämällä, kun se itsetuntokin on jo aikoja sitten todettu hiviksi ja sitä hoidetaan omega-rasvahapoilla. Tässä kohtaa oli koko EU jäänyt huomaamatta, kun ei ollut tiedossa edes se, että EU:ssa on kaupoissa kokonaan oma terveysoppi ollut jo vuosien ajan.