Eli mun kysymys kuuluu, että kertooko pukeutumistyyli masennuksesta?
Itse oon 16v tyttö ja oon kärsinyt masennuksesta ja kärsin siitä vieläkin mutta en enään niin voimakkaana.
Pukeuduin yleensä kouluun tai ulos lähtiessä mustiin, väljiin vaatteisiin, en meikkaa ja oon aina vähän omissa oloissa. Vastaan kyllä jos mula kysytään jotain, mutta en pahemmin ite koskaan aloita sitä keskustelua.
Jotenkin tuntuu, että ihmiset katsoo mua sääliten ja oon alkanut miettimään et näkyykö masennus pukeutumistyylistä?
Itse oon 16v tyttö ja oon kärsinyt masennuksesta ja kärsin siitä vieläkin mutta en enään niin voimakkaana.
Pukeuduin yleensä kouluun tai ulos lähtiessä mustiin, väljiin vaatteisiin, en meikkaa ja oon aina vähän omissa oloissa. Vastaan kyllä jos mula kysytään jotain, mutta en pahemmin ite koskaan aloita sitä keskustelua.
Jotenkin tuntuu, että ihmiset katsoo mua sääliten ja oon alkanut miettimään et näkyykö masennus pukeutumistyylistä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei, pukeutumistyylistä näkyy tyyli tai sen puute. Jotkut voivat tietenkin olla sitä mieltä, että näytät "säälittävältä" tai erilaiselta, eli että symbolisesti ulkoasullasi poikkeat muista eli asetut porukan ulkopuolelle, merkkaat ulkopuolisuuttasi niin.
Olen masentunut ja kiinnitän liikaakin huomiota siihen, miltä näytän. Haluan aina olla tip top. Se antaa tietynlaisen itsevarmuuden ja "roolin", ehkä maskinkin. Jos olen mielestäni "huonon näköinen", oloni muuttuu epävarmaksi, tunnen oloni jotenkin tyhmäksi ja tumpeloksi. Ehkä tämä kielii huonosta itsetunnosta, tai sitten vain siitä, että olen esteetikko.
On mahdoton sanoa mistään, onko joku masentunut vai ei. Ihmiset peittävät sen, koska siihen liittyy niin suurta häpeää, stigma. Eräät valtionjohtajatkin olivat masentuneita, Churchill.
No, depis näkyy siten, että jää kotiin, eikä halua paljon olla ihmissuhteissa. Eli kotona on oma itsensä ja ulkona ihminen yleensä peittää depiksensä.
Ei näy masennus, mutta yleisemmin "mielenterveyden häiriö" voi näkyä siinä, että ihminen on oudon, epätarkoituksenmukaisen tai välinpitämättömän (esim. välinpitämättömyys puhtaudesta ja hygieniasta) oloinen. Muuan skitsofreenikko kassialma kulki Helsingissä kesät talvet pannumyssy päässään ja höpötti omiaan. Vakava päihdeongelma näkyy ja haisee: kun kesäkuumalla joku haisee vanhalle virtsalle, siitä varmasti tehdään päätelmiä.
Joku voi tietysti sanoa mutu-tuntumanaan, että masentunut suosii tummia ja "ankeita" vaatteita, kunnes tulee masentunut, joka päinvastoin pyrkii iloisuuteen edes ulkoisessa tyylissään. Eräs lastenpsykiatri kertoi, että lievemmin masentuneet lapset usein piirtävät korostetun söpöjä ja värikkäitä kuvia, eräänlaista toivemaailmaansa, kun taas vakavasti oireilevat lapset piirtävät synkkiä ja rajuja kuvia.
Jos on kunnolla masentunut ei välitä tuon taivaallista pukeutumisestaan/tyylistään.Kunhan ei alasti viipota.
Tai sitten välittää überpaljon ettei kukaan epäile mielenterveyspotilaaksi.
Myös kelpaamattomuuden tunne saattaa panna panostamaan ulkoiseen olemukseen.
Maastopuvussa ite viipotan!
Meilläpäin ainakin pukeudutaan niin v*tun huonosti et on ihan sama mitä retkuja vetää päälleen, joukosta et erotu. Rehupirkkoja ja pulipertsoja, yhtään ei katota mitä päällä on.
Olen masentunut, mutta minulle pukeutuminen on todella tärkeää ja pukeudun todella siististi ja naama myös aina kunnossa. En kyllä jaksaisi näin masentuneena olla aina niin tiptop mutta pidän itseni hyvän näkösenä vaikka sitten väkisin koskan haluan näyttää sitlä miltä päässäni itseni kuvittelen. Hygieniaa yritän myös pitää aina hyvänä mutta välillä tuntuu ettei vaan jaksaisi.
Tyyliäni on kehuttu.
Mustaan pukeudun minäkin. Mustaa suosin myös kaikessa muussa... Ja depistä on kaksisuuntaisena.
Mulla varmaan näkyy, olen monta vuotta kulkenut kauhteuneissa verkkareissa, en jaksa kulmia nyppiä enka karvoja ajella vaikka karvat lisäävätkin haisua. En muista milloin olisin meikannut. Viime kesänä kyllä ostin uuden ripsivärin mutta heti seuraavana päivänä romahdin entistäkin syvemmälle.
Tänäänkin piti mennä yhteen paikkaan mutta en ehtinyt käydä suihkussa tai vaihtaa vaatteita sillä aikaa meni jo siihen että sain edes syötyä jotain päivällä. Olen niin väsynyt että pääsen sängystä vasta iltapäivällä jos on pakko ja sitten yritän hoitaa jotain arkiaskaretta kuten ruokaa tai siivousta ja en kyllä jaksa noiden jälkeen vaihdella vaatteita. Hyvä kun jaloillaan pysyy, ei siinä pysty vaatetusta ajattelemaan kyllä.
Minusta sellaiset ihmiset jotka ajattelevat minusta että olen huono ihminen kun olen niin homssuinen niin ovat teennäisiä. En jaksa välittää. Hyvä että päivä kerrallaan selviän.
Olen myös lihonut sillä en oikein jaksa nousta sängystä. Ennen olin reipas ja liikunnallinen.
Mulla vaikea.