Onko kokemuksia? Minulla on. En tunnistanut sitä aluksi pakkomielteeksi, luulin sitä todelliseksi rakkaudeksi, mutta näin jälkeen päin tuosta episodista toipuvana voin todeta kaiken olleen pakkomiellettä, jonka ylläpitämiseen sain valitettavasti vielä täyden tuen ihastuksen kohteelta, koska hänellä oli myös vahvat tunteet minua kohtaan.Toki kaikki loppui sitten onneksi tilanteen mahdottomuuteen. Olin varattu, takertuva ja varmastikin aika ahdistavan riippuvainen loppuaikoina.
Pakkomielteinen ihastuminen
Love sick
10763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikös tästä aiheesta vasta ole keskusteltu täällä http://keskustelu.suomi24.fi/node/11965973
Liian takertuva ei saa olla, mutta alun ihastus voi olla vahvaa ja toisaalta antaa virheelisenkin kuvan toiselle ihmiselle. Itselleni ihastus ja suhde pohjautuu aina kemiaan, ystävyyteen, rakkauteen ja yhdessä tekemiseen. Mutta aikuisena ihmisenä tarvitsen myös aikaa itsekseni. Alussahan suhteessa eletään aika symbioottisesti, tiiviisti tämä on biologista faktaa. Sehän rakentaa rakkauden ja välittämisen kahden ihmisen välille. Uskallusta tarvitaan myös. Ja alun pelkojen voittamiseen tarvitaan se tieto ja tunne, että tämä on kumminkinpuoleista, Myös tuo toinen välittää minusta kuten minä hänestä. Luottamus rakentuu avoimuudesta ja rehellisyydestä aivan kuten muissakin ihmissuhteissa. Aikuisilla ihmisillä myös joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta tarvitaan.
Silloin kun ihminen rakastuu, niin siitä henkilöstä tulee tavallaan pakkomielle, se on ihan normaalia. Joten jos olet aiemmin ihastunut normaalisti, niin varmaan kyseessä ei ollut pakkomielteinen ihastuminen vaan sinä rakastuit. Luulisin, että jos ihastuu pakkomielteisesti, pakkomielteisyys tapahtuu silloin jokaisen ihastumisen kohdalla. Jos sinun kohdalla oli kyse rakastumisesta, ehkä sinun kannattaisi yrittää vielä selvittää, onko tilanne todellakin aivan mahdoton. Jos hänelläkin oli vahvoja tunteita sinua kohtaan, niin sen ei pitäisi olla mahdotonta. Ja voihan olla, että hänkin rakastui sinuun.
Ei rakastunut. Hän halusi vaan tietynlaista seksiä. Jonka toki hallitsen.
Niin ehkä näin, nyt keskityn kuitenkin suremaan tämän pois. Hän on tehnyt jo selväksi että oli tilanne mikä hyvänsä, peli on jo pelattu loppuun. Näin ainakin ymmärsin asian. Kiitos vastauksesta :)
Joskus voi tulla väärinymmärryksiä.. :)
Totta :) Mutta tulisin hulluksi jos miettisin vielä että "mitä jos". Annan olla, annan hänen olla, hänen ei tarvitse antaa minun olla jos ei tahdo.
Sinulle "en oikein usko": olet varmasti oikeassa. Taisin rakastua, mutta toisesta en tiedä.Itse uskallan sen myöntää mutta toisesta en tiedä. Jos hänellä on vahvoja tunteita voi hänkin asialle tehdä jotain. Minäkin uskon ettei pitäisi olla mahdotonta.
Mitä teen. Oma kumppani ei halua seksiä kanssani. Ehkä kerran kahdessa kuussa. Ja olen ihastunut toiseen mieheen johon tunnen fyysistä vetoa.
Selvitä asiat miehesi kanssa, ilmaise että nyt on tosi kyseessä. Hän joko muuttaa itseään, haluaa korjata parisuhdetta tai sitten ei. Hän ei välttämättä tiedä että mikään on huonosti, jos et sitä hänelle kerro. Unohda ihastus hetkellisesti/lopullisesti. Kokemuksesta voin sanoa että yhtäaikaa ei kannata rakastua ja hoidella jo olemassa olevaa parisuhdetta.