Välillä olen paras ihminen ja nätti. Toisinaan vihjataan että tarvitsisin silikonit. Minua verrataan exiin aivan silloin tällöin, sekä hyvässä että pahassa. Ulkonäkö on tärkeää. Koen että en aina riitä sellaisena kuin olen. Ja kun kerron tästä niin kuulemma riitä tällaisena. Mies itse pitää itsensäkin ulkonäköä tärkeänä ja kaikki on muutenkin täydellisyyden tavoittelua. Puhdas koti, kiiltävä auto, parhaat harrastuskamppeet, parasta lapsille mitä löytyy. Kehuu aina omia lapsiaan ja moittii minun lasten luonnetta, lapseni päiväkoti. Vitsailee minun vanhemmistani. Haukkuu paljon ihmisiä, ei suoraan heille mutta minä saan kuulla paljon siitä miten huonoja muut ovat. Muutenkin hirvittävän moni asia on hänen mielestä huonosti. Hän itse tekee kaikki täydellisesti. Miehen ympärillä on muutama ihminen joita ei koskaan hauku, muuten moittii ihmisiä. Hänen exä kuuluu ns hyviin ihmisiin ja häntä ei ole koskaan minulle haukkunut.
Minun ongelma on mustasukkaisuus johon olen hakenut apua. Kun tuon varovasti esiin jonkun tilanteen liittyen hänen exäänsä niin hän suuttuu valtavasti ja on haukkunut minua sairaaksi. Kuulemma kukaan muu hänen naisistaan ei ole ollut samanlainen. Toisinaan hän sanoo että asiasta saa puhua mutta käytännöstä asiasta en enää voi puhua koska siitä seuraa välittömästi hirveä tunteenpurkaus häneltä.
Mies puhuu omista murheistaan ja ns ongelmista (jotka on kyllä minun mittapuun mukaan todella pieniä asioita) päiväkausia ja minun pitää vain tukea häntä ja jaksaa kuunnella. Kun minulla on jotain niin se ohitetaan hänen puolestaan muutamalla lauseella. Ja palataan taas hänen asioihin.
Yleensä meidän vapaa-aika(jota on vähän, emme asu yhdessä ja molemmilla on lapsia) on niin että vaikka hän kysyisi mitä tehtäisiin niin kuitenkin lopulta aina tehdään mitä hän haluaa. Jos en tee näin niin sitten olemme molemmat yksin. Minä menen aina hänen kotiinsa kun olemme yhdessä, hän ei voi tulla minun luokseni koska ei viihdy kerrostalossa. Jos en mene sinne niin sitten olemme molemmat yksin. Joskus hän sitten myöhemmin tulee luokseni mutta vain hänen omasta ajatuksistaan, ei niin että minä olisin sitä ehdottanut.
Mies ei kestä jos voitan hänen jossain urheilusuorituksessa.
Yksi asia mitä ihmettelen ja samalla kärsin tästä koska ongelmani on mustasukkaisuus. Nimittäin tuo hänen suhteensa exään. Me olimme olleet jo puoli vuotta yhdessä kun hän vielä lähti lomareissulla sään kanssa. Niin olisi kuulemma pitänyt ymmärtää. Nyt olemme olleet yhdessä yli kaksi vuotta ja on kuulemma minun syy että hän ja exä eivät voi mennä yhdessä lastensa kanssa elokuviin tai jalkapallopelissä koska olen niin mustasukkainen (tämä on kyllä totta muutamien ei kyllä tule yhtään vastaan auttaakseen minua ongelmassani). Hän myös kävi tosi pitkään auttamassa exää kaikissa miesten töissä ja minua takia ei nyt enää voi mennä. Vaikka varmaan haluaisikin. Kun olemme mieheni kanssa kahdestaan niin usein käy niin että exä soittaa ja he mies alkaa minun kuullen jutella exän kanssa puhelimessa esim liikuntatapahtumista, lasten asioista, jotka voisi kyllä hoitaa muulloinkin. Välillä mies kyllä moittii exääkin jostain asioista mutta sitten kyllä muistaa kertoa kuinka pyysi anteeksi. Minä en ole tainnut anteeksipyyntöjä kuullut. Exä jätti miehen sillä verokkeella että on lesbo mutta tiedän että hänellä on ollut miessuhteita tämän jälkeen.
Joku ihmeellinen olo minulla on jatkuvasti miehen kanssa. Vaikea selittää. Joudun olemaan varuilla mitä sanon ettei tule mitättömästä asiasta kauhea meteli. Joskus lähdin aamulenkille ja hän sattui heräämään siihen. Tämä oli huudon arvoinen asia ja siitä riitti haukkuja pitkäksi aikaa. Toisen kerran kaaduin mehulasin vahingossa pöydältä lattialle niin siihen hän alkoi huutamaan että anna olla viimeinen kerta. Minulle tulee tällaisissa tilanteissa välittömästi itku ja se ei ole hänen mieleen. Joskus on saattanut jälkeenpäin pahoitella että sanoi pahasti mutta ei se minua siinä tilanteessa auta.
En tiedä miltä nämä asiat kuulostaa mutta välillä itsellä on onnellinen ja hyvä olo koska mies osaa kyllä puhua ja kehuakin minua. Mutta aika usein tule että hän on aika kylmä. Kun näemme niin minä haluaisin aina ekana halata kun näemme mutta hän ei koskaan tule haalimaan heti, varsinkaan jos pyydän sitä sanon että halataanko. Samoin joskus tunnen hänen kylmäksi jos esim soitan hänelle iltakymmenen jälkeen niin hän ei enää vastaa vaikka kuulisinkin soittoni. Hän ei kuulemma enää siihen aikaa vastaa puhelimeen. Tällaisia sääntöjä hänellä joitakin on. Samoin ääretön tarkkuus kodin ja auton siisteydestä. Asioita tulee mieleen mutta tässä oli nyt jotain..
Osaisiko joku sanoa mitä näistä tulee mieleen? Helppoahan se olisi toinen jättää mutta olen kyllä todella kiintynyt häneen vaikka näitä piirteitä onkin. On kuitenkin niin paljon hyvääkin. Välillä niin hienoa ja välillä huonoa. Ne hyvät hetket vaan tuntuu niin hyvältä.
Minun ongelma on mustasukkaisuus johon olen hakenut apua. Kun tuon varovasti esiin jonkun tilanteen liittyen hänen exäänsä niin hän suuttuu valtavasti ja on haukkunut minua sairaaksi. Kuulemma kukaan muu hänen naisistaan ei ole ollut samanlainen. Toisinaan hän sanoo että asiasta saa puhua mutta käytännöstä asiasta en enää voi puhua koska siitä seuraa välittömästi hirveä tunteenpurkaus häneltä.
Mies puhuu omista murheistaan ja ns ongelmista (jotka on kyllä minun mittapuun mukaan todella pieniä asioita) päiväkausia ja minun pitää vain tukea häntä ja jaksaa kuunnella. Kun minulla on jotain niin se ohitetaan hänen puolestaan muutamalla lauseella. Ja palataan taas hänen asioihin.
Yleensä meidän vapaa-aika(jota on vähän, emme asu yhdessä ja molemmilla on lapsia) on niin että vaikka hän kysyisi mitä tehtäisiin niin kuitenkin lopulta aina tehdään mitä hän haluaa. Jos en tee näin niin sitten olemme molemmat yksin. Minä menen aina hänen kotiinsa kun olemme yhdessä, hän ei voi tulla minun luokseni koska ei viihdy kerrostalossa. Jos en mene sinne niin sitten olemme molemmat yksin. Joskus hän sitten myöhemmin tulee luokseni mutta vain hänen omasta ajatuksistaan, ei niin että minä olisin sitä ehdottanut.
Mies ei kestä jos voitan hänen jossain urheilusuorituksessa.
Yksi asia mitä ihmettelen ja samalla kärsin tästä koska ongelmani on mustasukkaisuus. Nimittäin tuo hänen suhteensa exään. Me olimme olleet jo puoli vuotta yhdessä kun hän vielä lähti lomareissulla sään kanssa. Niin olisi kuulemma pitänyt ymmärtää. Nyt olemme olleet yhdessä yli kaksi vuotta ja on kuulemma minun syy että hän ja exä eivät voi mennä yhdessä lastensa kanssa elokuviin tai jalkapallopelissä koska olen niin mustasukkainen (tämä on kyllä totta muutamien ei kyllä tule yhtään vastaan auttaakseen minua ongelmassani). Hän myös kävi tosi pitkään auttamassa exää kaikissa miesten töissä ja minua takia ei nyt enää voi mennä. Vaikka varmaan haluaisikin. Kun olemme mieheni kanssa kahdestaan niin usein käy niin että exä soittaa ja he mies alkaa minun kuullen jutella exän kanssa puhelimessa esim liikuntatapahtumista, lasten asioista, jotka voisi kyllä hoitaa muulloinkin. Välillä mies kyllä moittii exääkin jostain asioista mutta sitten kyllä muistaa kertoa kuinka pyysi anteeksi. Minä en ole tainnut anteeksipyyntöjä kuullut. Exä jätti miehen sillä verokkeella että on lesbo mutta tiedän että hänellä on ollut miessuhteita tämän jälkeen.
Joku ihmeellinen olo minulla on jatkuvasti miehen kanssa. Vaikea selittää. Joudun olemaan varuilla mitä sanon ettei tule mitättömästä asiasta kauhea meteli. Joskus lähdin aamulenkille ja hän sattui heräämään siihen. Tämä oli huudon arvoinen asia ja siitä riitti haukkuja pitkäksi aikaa. Toisen kerran kaaduin mehulasin vahingossa pöydältä lattialle niin siihen hän alkoi huutamaan että anna olla viimeinen kerta. Minulle tulee tällaisissa tilanteissa välittömästi itku ja se ei ole hänen mieleen. Joskus on saattanut jälkeenpäin pahoitella että sanoi pahasti mutta ei se minua siinä tilanteessa auta.
En tiedä miltä nämä asiat kuulostaa mutta välillä itsellä on onnellinen ja hyvä olo koska mies osaa kyllä puhua ja kehuakin minua. Mutta aika usein tule että hän on aika kylmä. Kun näemme niin minä haluaisin aina ekana halata kun näemme mutta hän ei koskaan tule haalimaan heti, varsinkaan jos pyydän sitä sanon että halataanko. Samoin joskus tunnen hänen kylmäksi jos esim soitan hänelle iltakymmenen jälkeen niin hän ei enää vastaa vaikka kuulisinkin soittoni. Hän ei kuulemma enää siihen aikaa vastaa puhelimeen. Tällaisia sääntöjä hänellä joitakin on. Samoin ääretön tarkkuus kodin ja auton siisteydestä. Asioita tulee mieleen mutta tässä oli nyt jotain..
Osaisiko joku sanoa mitä näistä tulee mieleen? Helppoahan se olisi toinen jättää mutta olen kyllä todella kiintynyt häneen vaikka näitä piirteitä onkin. On kuitenkin niin paljon hyvääkin. Välillä niin hienoa ja välillä huonoa. Ne hyvät hetket vaan tuntuu niin hyvältä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä yhteistä velkaa, niin sinuna lähtisin.
Narsisti tai ei, ainakaan ei kuulosta mukavalta kumppanilta ja itse vetäisin johtopäätöksen ettei se tuosta parane sen kummemmin, pahenee vaan.
Lähde pois suhteesta, rakkautta siinä ei näyttäisi olevan.
Tuskinpa olet, ette vaan ymmärrä toisianne. Ehkä otat myös itse liian vakavasti joitain asioita. Tietysti hyvät ja huonot hetket pitää osata itse punnita, mitä haluaa. Mutta onnea kuitenkin sinulle, miten meneekin jatkossa. Narsistiksi ei ketään ihmistä kannata heppoisin perustein tuomita.
Olen sitä mieltä että on jotain hassuja juttuja, ja varsinkin jos niistä ei voi puhua niin nosta kytkintä ja lähde suhteesta.
Se pahenee vaan aikaa myöten.
Mitä jos kohtelee omia lapsiaan samalla tavalla?
Mitä jos lasten kasvatuksessa tulee erimielisyyksiä tai asioita, joista haluaisit keskustella hänen kanssaan mutta hän ei halua edes kuulla asiasta?
Mitä jos aikaa myöten tulee suhteessa kyllästymisvaihe kun elämä on sitä tavallista, harmaata arkea, etkä edes voi keskustella ja jakaa asioita kumppanisi kanssa?
Saatko häneltä tukea tai empatiaa kun olet sen tarpeessa?
Harmaasta arjesta selviää yhteisvoimin, mutta jos mehulasikin jo aiheuttaa ongelmia, niin voi hyvää päivää.
Voit aivan hyvin lähteä aamulenkille ja tehdä muutenkin asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.
Jos hän ei pidä sinusta omana itsenäsi, jätä sinulle omaa tilaa olla oma itsesi, tehdä itse omia päätöksiäsi (kyllä, olet aikuinen ihminen ja voit päättää itseäsi koskevista asioista) ja jätä sinulle tilaa tehdä omia juttujasi ja harrastaa niitä asioita, jotka ovat sinulle mukavia tai tärkeitä, niin lähde suhteesta.
Oli narsisti tai ei, niin hän on aika vääränlainen mies sinulle mielestäni. Ainakin aika helposti hermostuvalta ja joustamattomalta tyypiltä kuulostaa.
Kaksi hieman erilaista persoonaa, henkisesti aliravittuna oleminen materialistin rinnalla voi olla hieman tuskaista välillä. Tilanne vaatisi keskustelua, avointa mielipiteen vaihtoa rakkaudellisessa hengessä. Miehesi toteuttaa omaa miehisyyttään, on hieman narsistinen, näyttämisen halua on, mutta hänelle suhteesta luopuminen olisi hankalampi paikka, ellei jopa kova.
Asiat ovat kuitenkin hyvin. Luultavasti kasvatat häntä suhteessa ja hän vaikuttaa kuitenkin joustavalta oppimiseen ja kasvuun henkisesti. Hän ehdottomasti tarvitsee sinua, toinen täydentää toista. Keskustelkaa avoimesti ja ynnätkää plussat ja miinukset, selvästi rakastatte toisianne. Ongelmat eivät ole ylipääsemättömiä.
Selkeä narsisti! Kannataa vaihtaa kytkintä nyt ennenkuin se voi olla myöhemmin jo liian myöhäistä! On meinaan liiankin kanssa kokemuksia näistä nuppivikaisista hulluista. Jossain vaiheessa homma menee melkein 100% fyysiseksi (ihankuin henkisessä väkivallassa ei olisi jo tarpeeksi kestämistä) eli haluatko hankkia tulevaisuudessa itsellesi nyrkkyilysäkin ja kynnysmaton uran??!! Pakene ja hanki mukava elämä itsellesi! Minä pyydän!
Omakohtaisella kokemuksella sanon, että lähde. Hän puhuu exästä, jotta saisi sinut mustasukkaiseksi, josta sitten voi huomauttaa. Ikävistä asioista ei saa puhua. Tuntuuko sinusta siltä, että et halua ikäviä asioita esiin silloin, kun menee hyvin? Vaikka tuntuu, että niistä pitäisi puhua? Pelkäätkö, että suuttuu? Pelkäätkö ETTÄ PILAAT NE HYVÄT HETKET?? Jos, niin lopeta suhde. Tai parempi olisi, että toimit niin, että hän saa tunteen, että hän lopetti suhteen. Narsku pelkää hylätyksi tulemista ja siksi haluaa tehdä sen itse. Teillä ei siis ole yhteisiä lapsia? Se on hyvä, sillä lasten kautta hän pitäisi sinua vallassaan. Kuten varmaan nyt exäänsä. Jos hän on sanonut, että exä on lesbo etkä ole exältä siitä saanut vahvistusta, tod. näk. exä on hetero ja lesbous miehen tekosyy sille, että tuli hyljätyksi. Googleta ja etsi tietoa.
Vai voisiko olla niin että exä jätti miehen sen takia että tajusi olevansa narsistin kanssa ja keksi syyn ettei mies voisi ajatellakaan takaisin paluuta vanhaan??
Ei ole yhteisiä lapsia. Ja kyllä, pelkään juuri noita asioita. Kun menee hyvin niin monesta asiasta haluaisin puhua mutta en vaan halua pilata niitä hienoja hetkiä. Haluaisin muuttaa yhteen hänen kanssaan mutta joku vaan saa minut ajattelemaan että saattaisivat kodin ilmapiiri nopeastikin muuttua jos sitä oltaisiin enemmän yhdessä.. Karmea tilanne. Olen rakastunut mutta vaisto varoittaa muusta. En pystyisi häntä jättämään kun hyviä asioita on paljon, ja yhteiset harrastukset. Mutta silti joudun olemaan koko ajan varuillaan vaikka ei häntä oikeasti tarvitse pelätä. Ei siis ole fyysisesti tehnyt mulle mitään. Kiitos mielipiteistä, haluan kuulla lisää kommentteja jos jotain tulee mieleen. Viimeisin kirjoittaja osui jotenkin niin naulan kantaan.
Olin naimisissa narskun kanssa. Ja vuosi sitten meinasin tehdä saman virheen. Merkit oli nähtävissä, muttei niin räikeinä. Alkoi vain tulla outoja juttuja, välillä aina ihmettelin, että kuinka se nyt noin. Kunnes teki jotain, mikä aukaisi silmät. Kun päivän olin ihmetellyt, ettei noin voi toimia ei ainakaan uskova ihminen voi toimia noin, jne. Sit tuli mieleen, että kerran ennenkin olen ajatellut noin.. Ja eikun välit poikki. Tee se kertaheitolla, äläkä sen jälkeen vastaa puheluihin, ei viesteihin, älä kuuntele selityksiä. Ekan kanssa mun sydän oli särkyä. Jälkimmäisen kanssa tuli totuuden selvittyä suuri helpotus. Suorastaan leijailen ilosta. Ja nauran sille, miten mahdotonta on kenestäkään olla varma. Tsemppiä!
Lisäys: Älä sano eron syyksi, että mies on narsisti. Äläkä, että olet rakastunut toiseen. Keksi ihan mikä tahansa muu selitys. Jos alat ottaa pikkuhiljaa etäisyyttä niin, että mies aavistaa, että ero on tulossa, hän voi tehdä sen itse. Se kai on paras keino. Ja sen jälkeen sitten ei mitään yhteyttä.
Miksi hän sitten välillä on niin erilainen? Onko se aitoa vai ei? Tuntuu silloin että näin on tarkoitettu. Mutta sitten.. pienikin epäkohta jossain asiassa niin sitä vatvotaan joskus ties kuinka kauan ja hetken ollut hyvä olo on kadoksissa. Sitten hän taas muuttuu. Miten narsisti kohtelee lapsiaan? Tämä mies on todella ankara toiselle lapselle, kun taas toiselle on erilainen (toki lapsikin kyllä on kiltimpi kui toinen). AIka kohtuuttomia rangaistuksia välillä. Lisäksi näen että lapset on aika "jäykkiä" ja ilottomia ajoittain kun isänsä on paikalla. Tuntuu että heille ei juuri anneta liikkumavaraa vaikka välittämistä mielestäni onkin.
Lisäys: mitä se oli mikä sai sinun silmät aukeamaan?
Vielä lisäys: olen kerran tavallaan jättänyt hänet mutta sitten hän puhui hyviä asioita ja minä vaan aloin taas pitää yhteyttä ja nyt on menty kuukausia ihan normaalisti. Silloin sanoin syyksi sen että tuntuu mahdottomalta ajatuksesta alkaa perustamaan uusperhettä ja että koen että en saa tarpeeksi läheisyyttä. Ja että exä on liikaa mukana kuvioissa. Ja se olikin totta. nyt ehkä nämän kaikki asiat on muuttunut positiiviseen päin.
Kuukausi on aika lyhyt aika ja on hyvin mahdollista että, jos kumppanisi on narsisti hän yrittää saada sinut takaisin puolelleen eikä tarkoitus ole välttämättä hyvä. Tarkastele merkkejä välittämisestä; onko niitä vain satunnaisesti ja sekoittuvatko ne vastenmieliseen käytökseen ja muista että narsismiin kuuluu ailahteleva ja impulsiivinen käytös.
Haluaisin myös tietää mikä saa uhrin silmät aukeamaan. Olen uhrin omainen ja siis osanani on ollut karkoitus pois uhrin yhteydestä. Se avasi omat silmäni.Mikä avaa uhrin silmät kun minusta on tehty se pahan tekijä jota vastaan hän narsistia puolustaa. Tämä on pelottavaa. Emme ole nähneet toisiamme kohta kahteen vuoteeen.
Joskus tuntuu,että uhri uskoo kaiken mitä narsisti puhuu vaikka omat tunteet ja tosiasiat todistaa muuta.
Näin se itsenikin kohdalla.
Edelleen siinä suhteessa elävänä, vaikka luottaminen ja rakkaus ovat kuolleet. Vain päivä kerrallaan elämistä, ilman haaveita tai unelmia. Narsismista en tiennyt vuosikausiin vaikka elin sen keskellä . Ihmissuhteet karsiutui minimiin. Vain ihmettelin ja menetin toivon paremmasta.
Kauhistaa ajatella mihin on suostunut säilyttääkseen kodin ehjänä. Onko se edes ehjä,kun kaikki kärsii,paitsi yksi.
Vaikea on vastata tuohon, mikä avaa silmät. Omaa kokemusta en halua kertoa, koska en halua, että toinen vahingossakaan lukee sen täältä. Uhrin silmät ei hevillä aukea. Vaikka toinen kohtelee huonosti, osaa narsku olla taas niin ihana, että huonot asiat haluaa unohtaa eikä niistä halua puhua, kun kaikki on hyvin. Pelkää pilaavansa ne hyvät hetket. Narsku osaa olla toisen silmissä unelmien mies (nainen). Kellään ei ole pahaa sanottavaa, koska hän näyttelee muille täydellistä. Jos uhri alkaa kertoa, millaisia omituisia juttuja on joutunut kokemaan, kukaan ei usko. Uhri keksii itse selityksiä toisen huonolle tuulelle, omituiselle käyttäytymiselle. On varmaan väsynyt työpäivän jälkeen, selkä varmaan taas kipeä jne. Narskun ei itse tarvitse selitellä mitään, uhri haluaa vakuuttaa että käytökselle löytyy "normi" selitys. Mutta narskun maailmassa ei ole mitään normaalia. Hän ei edes ymmärrä käyttäytyvänsä huonosti. Sitä uhrin on vaikea tajuta. Se kuvaa paljon, kun joutuu ällistyneenä vain toteamaan, ettei kukaan voi toimia noin julmasti. Hän pihtaa sinulta sitä, mitä haluat. Usein se varmaan on seksi. Ja jos seksi ei ole sinulle ykkönen, hän vaatii sitä jatkuvasti. Kateus muita kohtaan on yksi oire. Vallankäyttö yksi. Esim. jos toinen lapsista haluaa huomiota, hän antaa sen korostetusti toiselle. Jos haluat purkaa omaa sydäntä, hän ei todellakaan halua. Ja jos syyllistät narsistia, tulee räjähdys. Narsistilla on heikko itsetunto ja vähän mikä kritiikki vain saa hänet tuntemaan syyllisyyttä ja sitä hän ei siedä. En tiedä, onko tästä apua. Jokainen on erilainen. Kuten sanoin, tämä minun toinen kokemukseni oli lievempi tapaus, joten en heti tajunnut, kun olimme alkujaan vain ystäviä monen vuoden ajalta.
Uhrin vaikeus nähdä totuutta on varmaan tosi suuri,kun läheinen on se joka on tavallaan syylliseksi osoitettu ja narsisti saa säälipisteet. Vaikka tosi hirveiden valheiden kautta tämä tehty.Silti hän uskoo niitä.
Ainoa oletus totuuden näkemisestä joskus on jos myös parisuhteessa näitä asioita mitä kirjoitit.Se valaisi paljon. Ei toivoisi sellaista elämää, tuskaa on ollut näidenkin kautta ihan tarpeeksi uhrilla sekä muilla.
Kaipaus-, puhutko nyt oman läheisesi rintaäänellä vai puhutko ihan ventovieraiden ihmisten asioista? Oletko jutellut kaikkien osapuolien kanssa asiasta? Mistä tiedät miten totuus menee? Oletko aiemmin kirjoittanut samasta asiasta tällä palstalla?
"välillä itsellä on onnellinen ja hyvä olo koska mies osaa kyllä puhua ja kehuakin minua."
Voisiko tuo olla jonkinlaista ainakin sukua Tukholman syndroomalle. Haukutaan niin lyttyyn toinen, että sitten on pienestäkin kehusta onnesta soikeana. Koet ilmeisesti, että joudut pyytämään häneltä luvan elää. Tottakai se sitten makealta maistuu, kun sen luvan saa.
Että sanoisin, että mies voi jatkaa sairasta peliään sinun kanssasi niin pitkään kuin huvittaa, se tulee luultavasti tuntumaan sinusta vielä pitkään mukavalta, jos et jo nyt ole herännyt.
Sinun pitäisi nähdä ja kokea mies melkoisen tyhmänäkin, et kai kunnioita tuollaista sentään? Mistä hänen mielipiteensä ovat peräisin? Syvältä ehkä.