Sote-uudistus ja rakenneuudistus "unholaan" ennen vaaleja? Yhteiskuntaa pitäisi rakentaa koko ajan, jottei pahaa jälkeenjääneisyyttä syntyisi - ihan kuten korjataan omaa asuntoa.
"Six pack" ei pääse yksimielisyyteen korjauksista eli uudistuksista, eikä korjausurakan budjetista tai aikataulusta. Jokaisella on omat intressinsä ennen vaalia oman äänimäärän ja puolueensa edun takia.
Mitä Suomessa pitäisi uudistaa ja miten - entä aikataulu. Mikä on pitkän tähtäimen ohjelma ja mikä kiireellisyysjärjestyksessä tärkein tehtävä.
Kunnat eivät suostu liitoksiin, kun virkamiehet pistävät "kampoihin". Monessa kunnassa kunta on nykyään suurin työnantaja. Vanhjen kuntaliitosten aikaisista virheistä ei ole mitään opittu. Viiden vuoden irtisanomisaika kunnan työntekijöille on aiheuttanut sen, että "suojatyöpaikkoja" on syntynyt eikä päteviä ole voitu työelämän uudistuessa.
Kuntien lähidemokratia on jäänyt kehittämättä, että miten kuntaliitosten jälkeen kaikkien kansalaisten osallistusmisoikeus ja tiedonsaanti turvataan nykyisen kuntalain mukaisesti? On kuntia, joissa hallintomenot nielevät lähes koko tuloverokertymän - liitoksissa ei ole voitu irtisanoa viiteen vuoteen ja uusia virkoja on jouduttu perustamaan uudistuvien kuntapalvelujen vuoksi.
Eikö yksi yhdistämiskriteeri voisi olla se, miten suuren osan hallintomenot verokertymästä vievät ja miten paljon verokertymästä jää lakisääteisiin palveluihin?
Jos kuntia yhdistetään, niin uuden kuntakeskuksen hallintomenot vähenevät ja verokertymä riittää palveluihin, jotka pitäisi toteuttaa myös liitoskuntien osalta demokraattisesti.
Sote-uudistuksessa tarvitaan myös rakenteiden uusimista. Nykyinen pirstaleinen järjestelmä on johtanut eriarvoiseen ja yhä huonontuvaan terveys- ja sosiaalipalvelujen saantiin. Varakkaat kunnat kykenevät tarjoamaan sote-palveluita, mutta köyhien kuntien leipäjonot kasvavat kilpaa syrjäytymiskehityksen kanssa.
Televisiossa oli esimerkki varakkaan perheen lapsen etuoikeudesta saada vakuutusyhtiön kautta vakuutettuna nopeasti ja hyvää lääkärinapua korvasairauteen, kun putket laitettiin heti. Terveyskeskuksessa asioiva äiti joutui katsomaan, kun lapsen sairausta ei asianmukaisesti hoidettu. Antibioottikuuri seurasi toinen toistaan, putkia korviin ei laitettu ja lääkäri vaihtui joka kerta. Lapsen korvasairaus eteni "liimakorvaksi".
Kunnat eivät kykene järjestämään erikoissairaanhoitoa, joka on haettaa yksityiseltä, jos rahaa riittää. Useissa kunnissa keikkalääkäreitä on kielletty lähettämästä potilaita tutkimuksiin, kun ne maksavat. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut on yksityistetty, palvelut ovat karanneet tavallisista käyttäjiltä kuntien velkaantuessa. Köyhillä ja keskituloisilla (asuntovelkaisilla, opiskelijoilla, lapsiperheillä) ei ole varaa tehdä vakuutuksia tai ostaa yksityistä hoitoa.
Eriarvoisuus on lisääntynyt sote-palveluissa ja yhä useammat sairastavat saamatta siihen tarvitsemaansa apua. Vanhukset on jätetty kartellisoituvan hoivabisneksen armoille, eikä uusi vanhuspalvelulaki ole tuonut korjausta vanhusten heitteillejättöihin tai nälkäkuolemiin.
Kunnat kärvistelevät rahapulassa valtion velkaantuessa, joten kuntien valtionavut vähenevät entisestään. Suomalaisten ruoka on kohta maailman kalleinta mutta ostovoima vähenee leikkausten ja veronkulutusten vuoksi. Suomi velkaantuu nopeasti, joten jotain tarttis tehdä.
On tehtävä kuntaliitoksia siten, että kuntien hallintomenot vähenevät ja kunnat selviävät palveluistaan. Lähidemokratiaa on kehitettävä, jotta kunnat suostuvat liitoksiin. Sosiaali- ja terveysmenot on saatava kuriin siten, että monikansallisten hoivayritysten (maksavat verot muualla kuin Suomeen, esim. veroparatiiseihin) ei anneta rahastaa voittojaan Suomen sairailta ja huono-osaisilta.
Verot on kerättävä sieltä, missä on veronmaksukykyä, ei siis köyhiltä ja pienituloisilta arvonlisäveroa tai muita välittömiä veroja nostamalla. Veronmaksukyky on otettava verotuksen tärkeimmäksi kriteeriksi, sitähän se presidenttimmekin puheessaan toivoi - vai mitä?
"Six pack" ei pääse yksimielisyyteen korjauksista eli uudistuksista, eikä korjausurakan budjetista tai aikataulusta. Jokaisella on omat intressinsä ennen vaalia oman äänimäärän ja puolueensa edun takia.
Mitä Suomessa pitäisi uudistaa ja miten - entä aikataulu. Mikä on pitkän tähtäimen ohjelma ja mikä kiireellisyysjärjestyksessä tärkein tehtävä.
Kunnat eivät suostu liitoksiin, kun virkamiehet pistävät "kampoihin". Monessa kunnassa kunta on nykyään suurin työnantaja. Vanhjen kuntaliitosten aikaisista virheistä ei ole mitään opittu. Viiden vuoden irtisanomisaika kunnan työntekijöille on aiheuttanut sen, että "suojatyöpaikkoja" on syntynyt eikä päteviä ole voitu työelämän uudistuessa.
Kuntien lähidemokratia on jäänyt kehittämättä, että miten kuntaliitosten jälkeen kaikkien kansalaisten osallistusmisoikeus ja tiedonsaanti turvataan nykyisen kuntalain mukaisesti? On kuntia, joissa hallintomenot nielevät lähes koko tuloverokertymän - liitoksissa ei ole voitu irtisanoa viiteen vuoteen ja uusia virkoja on jouduttu perustamaan uudistuvien kuntapalvelujen vuoksi.
Eikö yksi yhdistämiskriteeri voisi olla se, miten suuren osan hallintomenot verokertymästä vievät ja miten paljon verokertymästä jää lakisääteisiin palveluihin?
Jos kuntia yhdistetään, niin uuden kuntakeskuksen hallintomenot vähenevät ja verokertymä riittää palveluihin, jotka pitäisi toteuttaa myös liitoskuntien osalta demokraattisesti.
Sote-uudistuksessa tarvitaan myös rakenteiden uusimista. Nykyinen pirstaleinen järjestelmä on johtanut eriarvoiseen ja yhä huonontuvaan terveys- ja sosiaalipalvelujen saantiin. Varakkaat kunnat kykenevät tarjoamaan sote-palveluita, mutta köyhien kuntien leipäjonot kasvavat kilpaa syrjäytymiskehityksen kanssa.
Televisiossa oli esimerkki varakkaan perheen lapsen etuoikeudesta saada vakuutusyhtiön kautta vakuutettuna nopeasti ja hyvää lääkärinapua korvasairauteen, kun putket laitettiin heti. Terveyskeskuksessa asioiva äiti joutui katsomaan, kun lapsen sairausta ei asianmukaisesti hoidettu. Antibioottikuuri seurasi toinen toistaan, putkia korviin ei laitettu ja lääkäri vaihtui joka kerta. Lapsen korvasairaus eteni "liimakorvaksi".
Kunnat eivät kykene järjestämään erikoissairaanhoitoa, joka on haettaa yksityiseltä, jos rahaa riittää. Useissa kunnissa keikkalääkäreitä on kielletty lähettämästä potilaita tutkimuksiin, kun ne maksavat. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut on yksityistetty, palvelut ovat karanneet tavallisista käyttäjiltä kuntien velkaantuessa. Köyhillä ja keskituloisilla (asuntovelkaisilla, opiskelijoilla, lapsiperheillä) ei ole varaa tehdä vakuutuksia tai ostaa yksityistä hoitoa.
Eriarvoisuus on lisääntynyt sote-palveluissa ja yhä useammat sairastavat saamatta siihen tarvitsemaansa apua. Vanhukset on jätetty kartellisoituvan hoivabisneksen armoille, eikä uusi vanhuspalvelulaki ole tuonut korjausta vanhusten heitteillejättöihin tai nälkäkuolemiin.
Kunnat kärvistelevät rahapulassa valtion velkaantuessa, joten kuntien valtionavut vähenevät entisestään. Suomalaisten ruoka on kohta maailman kalleinta mutta ostovoima vähenee leikkausten ja veronkulutusten vuoksi. Suomi velkaantuu nopeasti, joten jotain tarttis tehdä.
On tehtävä kuntaliitoksia siten, että kuntien hallintomenot vähenevät ja kunnat selviävät palveluistaan. Lähidemokratiaa on kehitettävä, jotta kunnat suostuvat liitoksiin. Sosiaali- ja terveysmenot on saatava kuriin siten, että monikansallisten hoivayritysten (maksavat verot muualla kuin Suomeen, esim. veroparatiiseihin) ei anneta rahastaa voittojaan Suomen sairailta ja huono-osaisilta.
Verot on kerättävä sieltä, missä on veronmaksukykyä, ei siis köyhiltä ja pienituloisilta arvonlisäveroa tai muita välittömiä veroja nostamalla. Veronmaksukyky on otettava verotuksen tärkeimmäksi kriteeriksi, sitähän se presidenttimmekin puheessaan toivoi - vai mitä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.