semmonen tunne takaraivossa...

jonka nimeä en nyt saa päähäni mutta kirjastovirkailija osannee auttaa tai joku täällä Anna-Leena Härkäsen kirjoittama kuitenkin...just tästä aiheesta,minusta aika hauska,mut hitsi kun tää dementtia vaivaa,en kuollaksenikaan saa päähäni sitä kirjan nimeä...olikohan se jotain "posiitivisesti ?

En tiennyt minäkään vauvoista mitään, kun odotin ensimmäistäni. En koskaan ollut edes pitänyt vauvaa sylissäni, koska en luottanut siihen, että osaisin. En tiennyt vauvojen ruokailuista/imettämisestä mitään, ja suorastaan hävetti ajatus vaunujen työntelystä kaupungilla... Mutta olin juuri mennyt naimisiin ja HALUSIN LAPSIA - se halu meni kaiken edelle! Opettelemalla sen vauvan hoidon oppii, eikä kannata unohtaa, että on syytäkin hieman pelätä vauvansa puolesta: niin oppii varovaiseksi! Miten paljon onkaan kulunut öitä nukkuen "koiran unta", koska on ollut ihan pakko tarkastaa, että lapsilla on kaikki hyvin. Niin, minullakin on jo kaksi lasta, vaikken mikään "vauvaihminen" ole koskaan ollutkaan. Meidän vanhempien tehtävänä on luoda lapsillemme turvallinen ympäristö elää -kukaan muu sitä ei meidän puolestamme tee! Anna siis "huolesi" jatkua, näin se vaan on!

Eihän kukaan ole seppä syntyessään, vai miten se sanotaan?

Loppujen lopuksi suurin osa äideistä (ja isistä!) ovat tumpeloita vauvan saadessaan, ei sitä tarvitse hävetä vaikka varmaan niin tuntuukin.

Kannattaa tutustua kirjallisuuteen, osta/lainaa jokin hyvä vauvakirja missä kerrotaan perusasioita hoidosta. Sitten on tietenkin neuvolatäti, vanhemmat, perheenjäsenet ja ystävät joilta voi kysyä neuvoa. Synnytyssairaalassakin opettavat imetystä ynnä muuta. Omaa maalaisjärkeäänkin saa tietenkin käyttää hoidossa.

Kyllä se siitä!
toivottaa nim.m. esikoinen vielä vatsassa ja kokemusta nolla =D

Tiedätkö, minä olen työkseni hoitanut lapsia ympärivuorokauden ja myös henk.koht.elämässä ollut tiiviisti apuhuoltajana. Nyt odotan ekaa omaa biologista. Moni on sanonut, että sinultahan se käy kun olet paljon lapsia hoitanut jne. Huh huh, samoja jännityksen ja pelon tunteita käyn läpi kuin sinäkin. Meidän pitää vain opiskella... neuvojahan saa (aivan varmasti on monta neuvojaa sullakin...kun vain sitten niistä osaa seuloa ne hyvät neuvot), ja kysyä osaamme. Paljon on saatavilla vauvalehtiä ja kirjallisuutta, ja löytyisikö lähistöltäsi joku johon luotat ja kestaat kysellä? Neuvolakin on sitä varten. Ja synnärillä sitten heti vain reippaasti opettelemaan hoitajien avustuksella, eikö vaan? Niin minä aion tehdä. Nyt voidaan jo lueskella eri juttuja. Ystäväni, joka myöskään ei ollut ollut tekemissä lasten kanssa, sai olla vähän pitempään omasta halustaan synnärillä, sai opetella vaavin hoitoa siellä. Hän on mitä parhain ja osaavin äiti. Eikä täydellisiä äitejä olekaan, jos sellaisia ois, ne olis ihan kamalia...

Sisua ja siunausta odotukseesi, ja sitten vauvan kanssa hyvää jatkoa!