Tiedän, kaiketi olet yrittänyt näyttää tunteitasi, vaikka paikka on vaikea lähestymistä ajatellen. Kaksi kertaa olen saanut rohkaistua itseni ja katsonut sinua takaisin silmiin. Huomaan, että jollain aaltopituudella olet kiinnostunut minusta, mutta mitä minä tein? Mitä enemmän yritit osoittaa kiinnostustasi sitä enemmän pyrin karkuun.
Harmittaa joka kerta. Normaalisti olen juttutuulella, kuin myös kanssasi ennen, kunnes tunteet heittivät häränpyllyä ja korvia myöten rakastuneena en puhu sinulle mitään. Koska en kykene.
Tyhmä, tyhmä, lyön päätäni seinään. Tänään olit kai luovuttanut? Olet varma, etten ole kiinnostunut, juoksen karkuun, en enään puhu ja vastaan vaisun moin tervehdykseesi. Sisällä kuitenkin huudan. Kädetkin tärisee kun tulet lähelleni.
En ymmärrä miks teen näin, kotimatkani on aina kurja. Mokasin.. taas. Vaikka päätin, että tänään olen rohkeampi. Aluksi olinkin, hymyilin ja tervehdin vaikka sisälläni kutkutteli. Enää ei kutkuttele, siellä suorastaan velloo. Siellä velloo iso möykky joka haluaisi vain kiepsahtaa kaulaasi ja huutaa kuinka paljon sinusta tykkään.
Harmittaa joka kerta. Normaalisti olen juttutuulella, kuin myös kanssasi ennen, kunnes tunteet heittivät häränpyllyä ja korvia myöten rakastuneena en puhu sinulle mitään. Koska en kykene.
Tyhmä, tyhmä, lyön päätäni seinään. Tänään olit kai luovuttanut? Olet varma, etten ole kiinnostunut, juoksen karkuun, en enään puhu ja vastaan vaisun moin tervehdykseesi. Sisällä kuitenkin huudan. Kädetkin tärisee kun tulet lähelleni.
En ymmärrä miks teen näin, kotimatkani on aina kurja. Mokasin.. taas. Vaikka päätin, että tänään olen rohkeampi. Aluksi olinkin, hymyilin ja tervehdin vaikka sisälläni kutkutteli. Enää ei kutkuttele, siellä suorastaan velloo. Siellä velloo iso möykky joka haluaisi vain kiepsahtaa kaulaasi ja huutaa kuinka paljon sinusta tykkään.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tunne on varmasti molemminpuolista.Rohkeasti vaan vaikka hiukan velloo ja kutkuttaakin.
Jonkunlainen merkki kiinnostuksesta olisi hyvä antaa miehelle, anna vaikka lappu missä on numerosi
niin tai sitten voisit jännittää vasenta pohjettasi kolme kertaa, niin eiköhän hän ymmärrä! ;)
Et ole vielä kerenny yhtään mokata. Koitetaanko kumpi mokaa paremmin ;)
oletko kiskalla töissä?:)
En ole, mutta hän on sen tyyppisessä paikassa.
Lappu numerolla on kai ainoa vaihtoehto todella lähestyä, mutta pelkään että olen tulkinnut väärin ja saan hävetä lopunelämäni.
Minä niin haluaisin, että hän tekisi aloitteen, mutta kuka tekee jos toinen juoksee karkuun! Yritin olla tänään rohkea ja hakeuduin viereen, mutta ei siitä mitään tullut kun en uskaltanut edes sivulleni vilkaista, saati tervehtiä tai mitään =( Sitä hän varmasti odotti, koska on aloitteen siinä tehnyt aina itse.
Nyt hän on varmasti ihan varma etten välitä, olin niin viilipytty.
Kun käännän asiat toisinpäin, olisin itsekkin luovuttanut.
Voi itku ='(
harva asia latistaa yhtä paljon miestä kuin toisen perääntyminen silloin kun yrittää kertoa tunteistaan...
kebabhirviö, olet niiin oikeassa. Kumpa saisin tämänpäiväisen kelattua takaisin.
Tänään oli päivä jolloin hän ei enää tullut iloisena lähelleni tervehtimään.
Kuinka voisinkaan korjata tämän kaiken.
kätännössä olen tilanteen toisella puolella, uskon ja luulen että hänellä on tunteita minu kohtaan muuta hän karkasi kun yritin niitä ilmaista...
kebabhirviö, oaat varmasti parhaiten kertoa kuinka korjata tilanne?
Vieläkö aiot itse yrittää?
mitä itse ajattelin tehdä... se mitä haluaisin tapahtuvan on että hän tekisi jotain... tulisi kysymään tunnetko sinä näin, koska semmoisen kuvan sain?(ei paljasta itsestäsi mitään joten sen pitäisi olla ujollekkin helpompi) tai suoraan vastata siihen mitä sanoin...
ja mitä itse aion tehdä... nyt on kova loppu tullut itsellä ideoihin, niksi pirkkani on lopussa... selityksenä jos enää tanakammin tulen jotain ehdottamaan/sanomaan vaikutan vähintään joltain stalkkaajalta... Viimeisenä lopullisena epätoivoisena yrityksenäni on varmaan lähestyä hänen ystäväänsä, selittää etten saa häneltä mitään muuta kuin hämmennystä vastaukseksi ja pyytää häntä takomaan järkeä/ antamaan viesti... jos tämä ei toimi? uskon lopettavani yritykseni ja menettäväni jotain sisältäni.
ps juurikin epä-tietoisuus kiduttaa jos hänellä todella on tunteita ja hän niitä ilmaisi, teet tilanteesta hänelle piinaavaan
en tiedä miksi käytin väliviivaa epätietoisuudessa...
se on kai dramaattisemman vaikutuksen saamiseksi...
Ei pysty, ei kykene. Nimittäin kysymään yhtään mitään, kun tavallinen moikin jää kurkkuun karheana.
En pysty tässä nyt muuhun kuin hymyilyyn ja pitkiin katseisiin, toivoa saattaa ettei tällöin olisi paikalla muita, ainakaan kovinkaan paljon, koska muuten noikin jää tekemättä.
Kerran loin pitkän katseen suoraan silmiin, sen jälkeen hän kiiruhti tökkimään ja kuiskimaan kaverilleen, yhdessä katselivat minua ja puhuivat -jotain.
Tästä tuli hirveän epävarma olo, en tiennyt pitikö hän minua leikkinään vai oliko onnessaan saamastaan huomiosta.
Jos ujolle tekee noin; Kuuluttaa kaikille "hei, toi katsoi minua" , on ihan varmaa, että epävarmuus on vielä isompaa seuraavalla kerralla ja viel' isompi kynnys tehdä aloitetta. Koska ei halua olla kaiken huomionpisteenä.
Hei "ujopiimä"! Vaikka olet ujo, niin se ei ole maailmanloppu. Susta välittyy tekstisi perusteella upea ja ajatteleva ihminen. Toivotan sulle vilpittömästi onnea ja menestystä matkallasi. Älä kuitenkaan koskaan takerru kehenkään yli voimavarojesi, ettet riko itseäsi.
*heittää kädet ilmaan*
nyt vittu...
asia menee näin... ( oletetaan että hänellä on tunteita)
hän yritää tutustua... voi olla onnistunut siinä en tiedä tilannettasi...
--> hän tekee aloitteen... karkaat
----> hän odottaa että vastaisit ( et ilmeisesti tee niin)
--------> hän voi tehdä toisen ja ehkä jopa kolmannen yrityksen muuta jos jatkat samaa passiivista linjaa hän toteaa tilanteen loppuneeksi, katkeroituu suhteesi ja luovuttaa...
AINUT MAHDOLLINEN keino päästä johonkin tässä näin on sinun aktivoituminen edes jollain tasolla... pelkkä moi ei riitä se voi venyttää tilannetta jonkin aikaa muuta ei ratkaise mitään... tälläisessä tilanteessa sinun on pakko olla ainakin jonkinlaisen huomion keskipisteenä... siittä et pääse mihinkään ja voi olla että löytyy tilanne jossa olette kahdestaan... tosin se ei tuntunut minua auttavan paljon...
kyseisen lainen tilanne on KAHDEN henkilön välinen asia siittä ei pääse mihinkään...
Ihastukseni käyttäytyi minulle juuri kuvailemallasi tavalla. Kaikki ne vilkuilut ja karkailut, olin niin satavarma hänen kiinnostuksestaan. Sitten kun lähestyin niin hän oli niin pelokas että se sai mutkin jännittyneeksi, yritin jutella, hän meni kokoajan poispäin ja katsoi maahan kun puhui mulle. Torjui siinä mut valkoisin valhein höystettynä ja koko hänen olemuksensa oli niin pelokas, kasvotkin meni niin pelokkaaseen ilmeeseen kun juttelin hänelle. Ja minä kun olin niin varma hänen kiinnostuksestaan, merkkejä oli tullut aiemmin kyllä. Koskaan en sitten lähestynyt häntä uudelleen enää. Sydämeeni oikein sattui se että pelkäsi mua todella paljon, vaikka oli ihan entuudesta tuttu nainen.
Mä voin niin samaistua tähän tilanteeseen!!
Mä taas olen yleensä tosi avoin ja ulospäinsuuntautunut, mutta kun se yksi mies tuli vastaan niin menin ihan kipsiin enkä saanut edes vastattua moikkaukseen!
Ja mikäs olikaan mun ratkaisu... No karata paikalta tietysti
Aikaa on jo vierähtänyt puolisen vuotta, enkä minäkään enää käy siinä kaupungissa. Joten tilanteen korjaaminenkaan ei ole enää mahdollista.
Kun tosiaan nimestäkään ei ole tietoa...
Tarinan opetus:
Toimikaa, tehkää jotain! Kerran se kirpaisee :)
No mun ei tee enää mieli toimia, sain niin selkeesti sen käsityksen että inhoaa mua. Jälkeenpäin kun on nähty niin hänellä katse menee vaan maahan, varoo silmiin katsomista. Jos samassa seurueessa ollaan niin on ihan mykkänä. Näki kerran mut toisen naisen kanssa ja huomasin että hän oli jotenkin pettynyt, tervehti tätä naista mutta ei mua ollenkaan ja varoi katsomasta mua.
Pakko se on luovuttaa vaikka oli kiinnostusta, tulkitsen hänen käytöksen inhoksi mua kohtaan.
Vaikea tilanne...
Tietty jos oot jo useamman kerran yrittänyt ottaa kontaktia ja mimmi ei vaan syty, turha sitä on päätä seinään lyödä.
Mä olisin voinut hyvinkin mennä korjaamaan ton itse aiheuttamani väärinkäsityksen, mutta en enää törmännyt häneen missään.
Varmaan hänelle jäi kyllä paskat fiilikset tosta mun "tempauksesta".
Mutta oli kyllä jännä huomata miten oudosti sitä käyttäytyy kun tilanteessa on jotain erikoista.
Aina oppii jotain uutta, myös itsestään. Siitä lähtien olen ollut tosi avoin ja vastaanottavainen. Juttelen kaikille ja kuuntelen kaikkia. Teen aloitteita, käyn treffeillä paljon... en halua missata enää koskaan mitään. Täällä eletään vain kerran!
Voi olla myös ujo ja rakastunut, ei ikinä voi tietää jos ei ota selvää.
Kuule vaalea karkulainen kyllä se mies voisi sinua lähestyä jos olet jo aiemmin tunteesi hänelle kertonut. Ethän sinä varmaksi tiedä hänen tunteitaan ja täällä netissä vastaajana voi olla ketä vaan, pelleilyä mukana ja kavereita mukana liemessä. Ja kyllähän toisellakin varmaan on sen verran empatiakykyä, että ymmärtää jos olet jännitykseltäsi paennut. Antakaa toisillenne mahdollisuus eikä mitään selityksiä.
No kerroinkin tuossa aikaisemmassa viestissä, että kun ei ole miehen nimestäkään tietoa. Eli todellakaan mistään tunteistakaan ei ole puhuttu.
Kiinnostusta oli hänenkin puoleltaan, kun yritti tulla juttelemaan.
Vaikea selittää, mutta tilanteessa oli molempien puolelta selvästi jotain.
Kovasti koitin häntä etsiä heti kohtaamisen jälkeen, mutta hän oli kuin maan nielemä.
Olisin todellakin halunnut korjata sen tilanteen.
Enää en etsi, mutta kyllä se mieltä kaivelee välillä. Ja haluan kertoa tätä tarinaa eteenpäin, jotta ihmiset ymmärtäisivät hetkien rajallisuuden.
No mutta asioilla tuppaa aina olemaan merkitys ja uskon, että tälläkin tapauksella oli, opetus ainakin meni perille.
Olipa ihana nähdä, kuinka menit taas hetkeksi kipsiin kun huomasit minut :)
Et ilmeisesti muistanut olitko menossa itään vain länteen? Se sykähdytti minua, et ainakaan ole painanut tuntemuksiasi nolliin. Katsoin pidempään ja suorempaan, hymyilinkin, huomasithan?
Niinhän siinä kävi että uskallanko siinä tilanteessa edes sille puolelle. :) Niin monta pitkää päivää näkemättä ja joka päivä mielessäni, wow. No, nyt on matkat vähäksi aikaa takana niin jos se kipsini murenisi..
ap:lla kaunis aloitus. Kuin omasta tilanteestani. HuokauSshss.........
Hei UjoN,
olen tutustunut mahdollisesti kaimaasi.
Itse en tiedä, miten pitäisi toimia kaltaisesi kanssa. Olen itsekin ollut ujo -nuorempana. Tätä nykyä rauhallisuuteni taakse kätkeytyy monia ulospäin suuntatuvia avuja, joita olen tietoisesti opiskellut itsetuntemuksen ym. juttujen myötä.
Kun trehvaan kaimaasi, hänen ujoutensa iskee ihan päällimmäiseksi. Olen ymmärtänyt, että en ole ensimmäinen kumppani, jonka kanssa hän "seurustelee". Todellakin hänestä huokuu ujous erilaisin näkyvin elein ja toiminnoin. Toki ujous hälvenee tietyin osin, kun keskustelemme asioista, joilla kummallakin on sanottavaa, mielipide.
Ujon kuoren alla saattaa piileskellä niin monia asioita: itsetunnon puute, häpeän tunteet, sosiaaliset tilanteet, "hiirimäisyys", oma-aloitteisuuden puute, omien mielipiteiden sanomisen vaikeus ja niiden takana oleminen, joiden selvittämiseksi näyttää menevän melkoinen tovi. Mistä ujous oikein kumpuaa? Kuitenkin on kyse aikuisesta ihmisestä, jolla on jo elämää takana päin.
Ujous johtaa kuitenkin niin monenlaisiin hankaliin tilanteisiin elämän eri osa-alueilla. Ripustautuminen, luottamuksen hakeminen molemmin puolin, sosiaalisten kontaktien luomiset, sanavalinnat...ainakin kaimallasi olen huomannut asioita, jotka vaativat vielä syvempää katsastamista ehkä pitemmänkin ajan. Toki en tiedä kuinka kauna jaksan ns. odottaa.
Olen tuttavuuden aikana todennut sen, että on tullut harmillisia väärinkäsityksiä, joita en yleensä ihmisten kanssa toimiessani ole kokenut. Myös pohdin ja joku varmaan siellä toisessa päässä kummastelee, johtaako tuttavuus pidemmälle ja miksi ns. roikun ko. kaimasi kanssa. Itse olen hyvin ns. pitkämielinen ja kärsivällinen ihminen, en heti ole luovuttamassa, koska ujon kaimasi kuoren alta saattaa paljastua vaikka mitä. Mutta kuinka kauan siihen menee...?
Pohdin kuinka syvä kaimasi ujous on? Tuleeko se esiin positiivisena vai negatiivisena, kun hän tutustuu ystäviini ja tuttaviini.
Todellakaan ei ole kiire -silti toivoisin pitkästä aikaa kumppanin, jonka kanssa voisi rakentaa tulevaisuutta, vaikka loppu elämäksi. Onko se kaimasi...vai joku muu? J
toivottavasti jaksat odottaa - jos vielä jaksat rohkaista häntä uskomaan häneen itseensä ja teihin, olet voinut löytää vaivan arvoista..
itse ujona naisena menin lukkoon miehen kanssa johon olin ihastunut, se johtui itsetunnon puutteesta - en uskonut että hän voisi olla oikeasti kiinnostunut minusta ja sen takia pelkäsin kertoa tunteistani - näytin sen teoilla, kun olin valmis kertomaan että "tykkään susta - tajuttomasti" se oli liian myöhään meille :(
oma ujouteni ei ole ripustautumista eikä todellakaan "hiirimäisyyttä" - se on vain tuota pahuksen rohkeuden ja itsetunnon puutetta. niitä voi vain yrittää hankkia, hakeutumalla tilanteisiin jossa niitä tarvitaan - sitä tässä tehdään ettei käy toiste näin. sitä tässä nyt hankitaan alkoi uudella harrastuksella, menin yksikseni, ilman ystävää, täysin vieraaseen porukkaan - kuulostaa pieneltä jutulta, mutta ujolle iso askel 8)
meillekkin tuli väärinkäsityksiä, ole rohkea ja selvitä ne hänen kanssaan ennenkuin "siirryt" eteenpäin, ilman häntä... me teimme sen mutta liian myöhään...
vinkkinä - itselleni jo se että hän piti kädestä kiinni, loi uskoa - saatika halaus, siinä ollessa mikään maailmassa ei olisi voinut kaataa mua...
En ole ihan kaimasi lailla ujo. Normaalisti olen todella ulospäin suuntautunut, pystyn juttelemaan mistä vain ja kenelle vain, olen iloinen ja positiivinen ihminen, nauran ja vitsailen paljon.
Siksi ehkä annakin hyvin ristiriitaisia singaaleja, koska vain hänen lähettyvillä menen täysin kipsiin, jopa normaalisti reipas rempseä moi, tulee pihinänä ulos.
Jos seurustelisimme kuin sinä ja "kaimani", olisin varmasti normaali itseni, silloin iskisi ujous jos hän veisi minut kavereillensa näytille, koska isossa porukassa ja kaiken keskipisteenä ujouteni tulee esillle. Mutta hetken tutustumisen jälkeen pääsen taas sinuiksi itseni kanssa. Tämä varmaan kumpuaa jostain, en tiedä mistä..
Jos hän lähestyisi minua itse juttelemalla, en lähtisi karkuun vaan saisin varmasti kerättyä itseni ja jos meillä olisi hyvä keskutelunaihe jäisi hän kakkoseksi siinä puheessa. Mutta jos hän lähestyisi minua sanomalla moi ja odottaisi, että aloittaisin keskustelun hänen kanssaan (ei takana valmista aihetta) niin silloin menisin kipsiin.
Ja totaalisen kipsissä olen kun ajattelen, että itse pitäisi aloittaa ja ottaa yhteys. No can do it.
Edellinen meni vaativalle kumppanille.
Just kun minä!
Mikä perhana siinä on että pitää mennä kipsii niin väärään aikaan. Ja kun normaalisti itse on se jolta juttua riittää!!
Ei voi ymmärtää tätä
:D
Äääh, näin sinut tänään. Mikäs siinä nyt on, että tää meni näin.
Nyt kun olen yrittänyt olla aloittava osapuoli katseiden ja moikkailujen kanssa niin sinä olet kuin ei mitään, pikainen moi ja that's it.
Aiemmin olet jopa kääntynyt takaisinpäin vain moikataksesi minua, kun olet huomannut, että olen taaksesi eksynyt. Tänään ohitit vaivihkaa, menit ohi etkä taaksesi edes vilkaissut. Tosin, olithan moikannut minut jo kerran vastaantullessasi, pikainen moi, et edes silmiin katsonut.
Juuri kun minä hain rohkeuteni niin sinä "katosit".
Halusitko minut pauloihisi, nyt huomasit että onnistuit niin peli olikin tässä?
Löysitkö jonkun muun?
Aloitko ujostella, kuinka ihmeessä?
Kävi kans perjantaina totaalinen blackout. Olin pistämässä pakettia postiin ja hän saapui siihen lähellä. Muuta ei tarvinnut, aivosolu huuteli kaverilleen, vain kaiku vastasi. Tuntui etten sanaa sanottua saa. Ei ole vastaavaa tapahtunut tähän mennessä. Ongelma ei olisi pyytää ulos kahville tai jotain, vaan tilaisuus. Aina jotain häiriöitä. Pakko kait olla välittämättä häiriöistä.