Tuon otsikon johtopäätökseen olen tullut, koska introvertit ihmiset eivät välttämättä tarvitse paljon ihmisseuraa, siitä voi tulla jopa ongelmia.
Parisuhteet alkavat, tunteet jylläävät, mutta arki tulee ja kaikki näyttääkin erilaiselta!
Tulee se vaihe, jolloin kaikki ikään kuin lässähtää. Katoaa se maagisuus ja hellyyden ja rakkauden tunteet.
Tätä on parisuhde! Ihmiset etsivät toisiaan parisuhteeseisiin ja avo- tai avioliittoihin, näistä kuitenkin yli puolet päätyy eroon.
Sitten tulee se suruvaihe, parisuhteen päättyminen on pieni "kuolema".
Toiset ihmiset on luotuja introverteiksi tai heidän psyykkinen rakenteensa on sellainen, etteivät he kestä tai halua enempää ystävyyssuhteita, ainakaan pidempi-, tai kokoaikaisia.
Keep it simple! Elämän perusasiat: ravinto, liikunta, harrastukset, joskus kaveriseuraa. Tämä liikunta ja harrastukset voivat olla tosin vaikeaa, jos on mielenterveydellisiä esteitä.
Omana herrana olemistaan voisi kuvailla sanalla: vapaus!
Ymmärrän hyvin mitä tarkoittaa introvertti, sosiaalinen fobia, jännittäminen ym.
Mutta yksinäisyydellä voi olla myös se toinen puoli, se hyvä puoli, josta löytää elämäänsä paljonkin, pienia arkisia iloisia asioita!
Valinnoistahan tässä on myös kyse. Puhun yksinäisyydestä omasta kokemuksestani ja myös muiden puolesta, onhan se välillä rankkaa, mutta on se välillä niin ihanaakin: olla täysin vapaa ja ystävyyssuhteet, jatkuvat sellaiset, voivat olla rasite ja tuoda mielipahaa.
Mulle riittää kaksi hyvää ystävää, joita tapaan, silloin kun meille sopii. Tosin pari ystävää voisi olla lisääkin, ystäviä, joille voi puhua omista tuntemuksistaan, tunteistaan ja ihan siitä arkielämästä, silloin kun molemmille sopii, ilman suurempia sitoumuksia.
Parisuhteet alkavat, tunteet jylläävät, mutta arki tulee ja kaikki näyttääkin erilaiselta!
Tulee se vaihe, jolloin kaikki ikään kuin lässähtää. Katoaa se maagisuus ja hellyyden ja rakkauden tunteet.
Tätä on parisuhde! Ihmiset etsivät toisiaan parisuhteeseisiin ja avo- tai avioliittoihin, näistä kuitenkin yli puolet päätyy eroon.
Sitten tulee se suruvaihe, parisuhteen päättyminen on pieni "kuolema".
Toiset ihmiset on luotuja introverteiksi tai heidän psyykkinen rakenteensa on sellainen, etteivät he kestä tai halua enempää ystävyyssuhteita, ainakaan pidempi-, tai kokoaikaisia.
Keep it simple! Elämän perusasiat: ravinto, liikunta, harrastukset, joskus kaveriseuraa. Tämä liikunta ja harrastukset voivat olla tosin vaikeaa, jos on mielenterveydellisiä esteitä.
Omana herrana olemistaan voisi kuvailla sanalla: vapaus!
Ymmärrän hyvin mitä tarkoittaa introvertti, sosiaalinen fobia, jännittäminen ym.
Mutta yksinäisyydellä voi olla myös se toinen puoli, se hyvä puoli, josta löytää elämäänsä paljonkin, pienia arkisia iloisia asioita!
Valinnoistahan tässä on myös kyse. Puhun yksinäisyydestä omasta kokemuksestani ja myös muiden puolesta, onhan se välillä rankkaa, mutta on se välillä niin ihanaakin: olla täysin vapaa ja ystävyyssuhteet, jatkuvat sellaiset, voivat olla rasite ja tuoda mielipahaa.
Mulle riittää kaksi hyvää ystävää, joita tapaan, silloin kun meille sopii. Tosin pari ystävää voisi olla lisääkin, ystäviä, joille voi puhua omista tuntemuksistaan, tunteistaan ja ihan siitä arkielämästä, silloin kun molemmille sopii, ilman suurempia sitoumuksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.