Taustana tutustuin häneen huomattavasti paremmin joulu-tammikuussa, hän on ollut mielessäni kumminkin huomattavasti kauemmin...
no maanantaina tiesin hänen lähtevän kotiin juuri silloin ja päätin tarttua hetkeen, menin puistoon savukkeelle odottamaan että hän kävelisi sen reunaa pitkin... Deduktioni osui oikeaan, keräsin kaiken mahdollisen rohkeuteni ja talsin häntä vastaan ja kysyin onko hänellä hetki aikaa ( naurettavaa sillä tiesin että hänellä oli hetki aikaa...) yllättyneen ''vähän'' vastauksen jälkeen sain vihdoin pulpautettua tunteitani ulos kylmään talvi ilmaan kutaukuinkin että haluan hänet omakseni sekä hän on ainut henkilö joka ei ärsytä minua millään tasolla...
vastaus putosi päälleni kuin tonnin alasin piirretyissä... '' en tajua''
kehotin häntä ajattelemaan...
nyt torstaina alkaa epäilys ja tuska vellomaan sisälläni vähintään liikaa sillä emme ole vaihtaneet sanaakan tämän jälkeen, en halua tulla yllättämään häntä uudelleen sillä hän on ujoimmasta päästä ja on maininnut tuntevansa olonsa epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, huomasin tämän olevan totta sillä monen yrityksen jälkeen hän alkoi kai tuntemaan itsensä vähemmänuhatuksi ja aukaisemaan omaa suojamuuriansa. sisältä paljastui jokaisessa mielessä lähes täydellinen henkilö, juuri oikea sekoitus samaa ja vastakohtia...
oikea kysymys onkin, onko tämä hän rakentanut niin korkeat muurit ympärilleen ettei usko kenenkään haluavan häntä? onko tämä hänen tapansa torjua minut? vai oliko ulosannissa oikeasti niin suurta surkeutta ettei hän tajunnut, että minusta olemme luodot toisillemmen?
no maanantaina tiesin hänen lähtevän kotiin juuri silloin ja päätin tarttua hetkeen, menin puistoon savukkeelle odottamaan että hän kävelisi sen reunaa pitkin... Deduktioni osui oikeaan, keräsin kaiken mahdollisen rohkeuteni ja talsin häntä vastaan ja kysyin onko hänellä hetki aikaa ( naurettavaa sillä tiesin että hänellä oli hetki aikaa...) yllättyneen ''vähän'' vastauksen jälkeen sain vihdoin pulpautettua tunteitani ulos kylmään talvi ilmaan kutaukuinkin että haluan hänet omakseni sekä hän on ainut henkilö joka ei ärsytä minua millään tasolla...
vastaus putosi päälleni kuin tonnin alasin piirretyissä... '' en tajua''
kehotin häntä ajattelemaan...
nyt torstaina alkaa epäilys ja tuska vellomaan sisälläni vähintään liikaa sillä emme ole vaihtaneet sanaakan tämän jälkeen, en halua tulla yllättämään häntä uudelleen sillä hän on ujoimmasta päästä ja on maininnut tuntevansa olonsa epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, huomasin tämän olevan totta sillä monen yrityksen jälkeen hän alkoi kai tuntemaan itsensä vähemmänuhatuksi ja aukaisemaan omaa suojamuuriansa. sisältä paljastui jokaisessa mielessä lähes täydellinen henkilö, juuri oikea sekoitus samaa ja vastakohtia...
oikea kysymys onkin, onko tämä hän rakentanut niin korkeat muurit ympärilleen ettei usko kenenkään haluavan häntä? onko tämä hänen tapansa torjua minut? vai oliko ulosannissa oikeasti niin suurta surkeutta ettei hän tajunnut, että minusta olemme luodot toisillemmen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.