Nyt haluaisin ihan oikeita mielipiteitä ja näkemyksiä.
Tarkoituksena rakentaa itse vene.
Monia olen katsellut, periaatteessa kaikki käyty läpi ja tuntuu että se oikea on lopulta löytynyt.
http://www.martin-bekebrede.nl/design_detail.php?ID=34
http://www.noordkaper.com/noordkapers/noordkaper40/Noordkaper Sailing Yachts NK 40 borchure ENG .pdf
Valmistajia kyseiselle veneelle on useita hollannissa, mutta runkohinnat ovat melko suolaisia 70-126 tuhatta euroa runkovalmiina pohjamaalattuna.
Siksi teen siis itse.
Tässä muutama videokin vastaavista:
http://www.youtube.com/watch?v=ez9TWGUt54c
http://www.youtube.com/watch?v=rU04CxbwzJA
http://www.youtube.com/watch?v=vM2PymKTt3k
Tuota on sekä nostokölillä että kiinteällä, kiinteä tulisi itsellä kyseeseen.
Runko ns. multi chine.
Eri valmistajia on mm.
http://www.bijko.nl/?groep_id=2032&site_id=48
http://www.noordkaper.com/noordkapers/noordkapers.php?boottype=nk40
Tarkoituksena rakentaa itse vene.
Monia olen katsellut, periaatteessa kaikki käyty läpi ja tuntuu että se oikea on lopulta löytynyt.
http://www.martin-bekebrede.nl/design_detail.php?ID=34
http://www.noordkaper.com/noordkapers/noordkaper40/Noordkaper Sailing Yachts NK 40 borchure ENG .pdf
Valmistajia kyseiselle veneelle on useita hollannissa, mutta runkohinnat ovat melko suolaisia 70-126 tuhatta euroa runkovalmiina pohjamaalattuna.
Siksi teen siis itse.
Tässä muutama videokin vastaavista:
http://www.youtube.com/watch?v=ez9TWGUt54c
http://www.youtube.com/watch?v=rU04CxbwzJA
http://www.youtube.com/watch?v=vM2PymKTt3k
Tuota on sekä nostokölillä että kiinteällä, kiinteä tulisi itsellä kyseeseen.
Runko ns. multi chine.
Eri valmistajia on mm.
http://www.bijko.nl/?groep_id=2032&site_id=48
http://www.noordkaper.com/noordkapers/noordkapers.php?boottype=nk40
Vastaukset 82
Vanhimmat
Kyllä nolottaa notkua tällä palstalla, kun ei täällä tunnu muuta olevankaan kun ihmisiä jotka lähtee kiertämään maapalloa, tai vähintään ylittämään valtamerta.
Älä turhaan nolostu. Tämä on haaveilijoiden keskustelua! Eikö itse kullakin ole haaveita. Vain harva toteuttaa.
Jos olette tyttöjä, niin jatkakaa vaan haaveiluanne. Jos olette (meri)miehiä, niin tehkää suunnitelmat valmiiksi ja toteuttakaa ne. Saatatte olla seuraavassa elämässänne haaveilevia tyttöjä, joille harvoin onnistuu valtameripurjehdus. Poikkeuksia tietenkin on, kuten Jessica Watson. (Edellä kirjoitettu on tarkoitettu ärsyttämään tyttöjä ja yllyttämään heitä näyttämää haaveileville äijille)
Omat kokemukseni perustuvat toistaiseksi yhteen edestakaiseen Atlantin ylitykseen. Veneeni oli uudehko sarjavalmisteinen, 35 jalkainen. Seuraava vene tulee olemaan hieman kookkaampi, klassisempi matkavene. Näkemäni ja kuulemani perusteella ei veneen merkillä tai koolla ole suurta merkitystä matkanteon onnistumiselle. Eniten vaikuttaa veneen kunnossaolo ja -pito. Vanhaa on ennen matkaa kunnostettava perusteellisesti. Kaikki kuluvat osat on syytä käydä läpi ja uusia vähänkin arveluttavat paikat. Uuden veneen varustelu ja koeajot on syytä tehdä huolella.
Älkää haaveilko vaan suunnitelkaa, valmistautukaa ja toteuttakaa.
Vene näyttää asialliselta. Runkovalmiin hintakin on asiallinen, koska se tarkoittanee valmistusvaiheessa kunnollisesti ruostesuojattua, epoksimaalattua runkoa.
Oletan, että itselläsi on kokemusta teräsveneiden rakentamisesta, koska pidät sitä realistisena vaihtoehtona valmiin rungon ostamiselle.
Eikö vanha nyrkkisääntö ole, että pelkkä runko on vasta 1/3 veneen kustannuksista? Ehkä työtunneistakin. Kalliiksi noin iso vene joka tapauksessa tulee, ennenkuin se kelluu merikelpoisena laiturissa ja on lähtövalmiina maailman merille.
I
Itselläni ei ole kokemusta veneiden rakentamisesta. Jos olisikin, en ottaisi kymmenen vuoden rakennusprojektia. Mielluummin purjehdin senkin ajan! Elämä on lyhyt.
Kaikilla ei riitä jaksamista monivuotisen veneenrakennusprojektin loppuunviemiseen.
Minkälaiseen kustannusarvioon ja aikatauluun päädyit itserakentamissuunnitelmissasi? Varmasti kyseessä on elämäsi suurin tee-se-itse-projekti, jos lopputulos on yhtä hyvä kuin tehdasvalmiilla teräsveneellä.
Aikatauluhaave on 6v. Voi olla että menee kauemmin tai vähemmän.
Budjetti n. 120.000€ ja uskon että runko on n. 1/4 hinnasta.
Sisustuksen laadulla ja elektroniikalla on myös suuri merkitys hintaan.
Sisustuksessa käytetyt levyt tehdään alipainetekniikalla kennorakenteeksi ja näin kevyiksi. Pinta teak tai mahonki levyä.
Olen ollut mukana 11 m. moottoriveneen rakentamisessa.
Metallin kanssa olen työskennellyt jo yli 20 vuotta josta ensimmäiset 10 vuotta pajan puolella. Vaikka olen manklannut ja pompeerannut isojakin teloja teen veneen mielummin multi-chine rungolla, joka sekin sopivalla määrällä ja sopivan muotoisilla paloilla on ihan nätti. Hyvin tehty multi-chine on kauniinpi kuin huonosti onnistunun radius-shine.
Esim kuten tästä kuvasta näkee:
http://boatsaleads.com/wp-content/uploads/2005-noordkaper-40--5.jpg
Ainoastaan peräpeilin luona levyjen nurkat pyöristetään.
Vaadittavat työkalutkin löytyvät.
Purjehdusharrastus ei keskeydy projektin takia sillä vene on jo olemassa, ei vaan sellainen jolla viitsisi lähteä pitkälle, eikä lähtö ole ajankohtainen vielä n. 8 vuoteen.
Tässä on mielestäni asiallinen veneenrakentajan blogi. Ensimmäinen yritys päätyi valmiin teräsrungon ostoon, mutta uusi yritys oli siltikin pitkä projekti ennenkuin vene oli vesillä.
http://www.kolumbus.fi/~w430618/johanne/
Tässä on mukava katsoa kun veneen sisutukseen paneudutaan.
Usein vene on kauniin mallinen ja hyvä, mutta sisustus ei ole aina ihan onnistunut.
En epäile osaamistasi enkä sitkeyttäsi, veneenrakentamisesi työmäärä tulee joka tapauksessa olemaan mittava! Olisi kiva seurata, jos pidät projektistasi blogia.
Multi- vs. radius-chine rungosta olen samaa mieltä. Hyvin tehty on kuitenkin aina siisti. Englantilaisella Morvoren Oceancraft teräsvenetelakalla oltiin sitäkin mieltä, että multi-chine voisi olla rakenteellisesti tanakampi.
Työmäärästä tulee todella mittava.
Blogeista en oikein tykkää, mutta nettisivut tulevat kyllä siinä vaiheessa kun ja jos rakentaminen alkaa.
Budjettisi näyttäisi olevan puolet käytetyn n. 10 vuoden ikäisen Noordkap 40:n hp:stä. Vertailu valmiiseen ja varustettuun ei tietenkään huomioi tee-se-itse rakentajan työtunteja ja vuosia.
Jämäkän näköisiä muutkin vastaavan kokoiset hollantilaiset veneet ovat kuten D.Koopmansin suunnittelema Hutting 40.
Kyllä hollantilaiset tuntuvat hallitsevan teräsvenerakentamisen ja suunnittelun.
Siellä maassa on todella paljon taitavia suunnittelijoita ja tekijöitä, aina isoihin huvijahteihin asti.
Haluaisin lisätä tähän vielä että talvella rakentaminen ei ole onglma sillä veneelle on paikka jossa sen saa rakentaa alusta loppuun sisällä.
Monia projekteja seuranneena on ongelmana se että kun tehdään ulkona on rakennusaikaa vain kesä / n. 6kk. vuodesta.
Kesällä tahtoo olla paljon muutakin tekemistä kun taas talven pimeinä iltoina on paremmin aikaa rakentaa.
Oleellista on hyvä verstas mieluummin lämmin ja riittävä tila, missä työvälineet voi pitää "levällään" käyttövalmiina, lisäksi työmatka verstaalle lyhyt mieluummin kotipiha.
Itsellä se on kotipihassa, mutta sekin on 2-piipuinen juttu.
Kun verstas on kotipihassa niin sinne lähtemistä on helppo siirtää tai jättää "tänään" menemättä.
Kun se on muualla niin sinne pitää lähteä, ja kun sinne mennään ollaan tekemässä sitten.
Kotiverstaassa on usein paljon muitakin projekteja häiritsemässä.
Minun silmissäni Noordkaaper 40 ei ole optimaalinen pallonkiertovene. On ihan persoonallisen ja kivan näköinen mutta itse arvioisin sen olevan parhaimmillaan Pohjoismaiden rannikoilla ja saaristossa retkeillessä ja asuessa. Muutamia perusteluja: 40jalkaiseksi painava ja vähän purjepintaa liikuttamaan suurta märkäpintaa ja massaa. Tuskin liikkuu keveässä kelissä ja siksi iso kone 900 litran p-a tankki. Kryssillä paino ja tylppä keula pysäyttävät veneen. Pilothousen ja sisätilojen kynnykset puuttuvat. Sisätiloja ei saa vesitiiviiksi jos esim joku isoista ikkunoista hajoaisi. Turhan isot ja pystyt ikkunat. Pilothouse voi etelässä olla kuuma jos ikkunat eivät ole avattavia. Doradet puuttuvat. Onkohan purjeiden skuuttaus pinnamiehen ulottuvilla?. Uimataso puuttuu. Ei yhtään meribunkkaa!. Keulan leveällä bunkalla ei voi nukkua kuin satamassa. Sitten pieni ihmetys. Kaikista helloista puuttuu suojatanko.
Pallonkiertoon vene juuri optimaalinen onkin. Vene on raskas, pitkäkölinen ja teräksestä. Juuri kaikki pallonkiertoveneen ominaisuudet. Eli päin vastoin kuin kirjoitit, ei ehkä optimi saaristoon ja kryssimiseen.
Kynnykset, suojatangot, meripunkat, vinssit, suojatangot jne on varmaan ihan asiakkaan haaveiden mukaan. Tällaiset veneethän räätälöidään pitkälti asiakkaan toiveiden mukaan. Uimatasoa ei ehkä ole haluttu.
Tuota korkeiden kynnyksien laittoa veneisiin en kyllä itsekään ymmärrä.
Meribunkka voi olla vaikka salongin sohva, kun siihen laitetaan suoja paikalleen, miksi sen pitää olla siellä selkänojan päällä?
Uudet veneet ovat nykyään aika tylppäkeulaisia, se ei juuri veneen ominaisuuksista kerro vielä mitään.
Ikkunoiden kestävyys on ihan kiinni mitoituksista ja sitä mukaan lasien laadusta ja paksuudesta. Monissa veneissä on myös myrskyä varten suojat lasien eteen.
Laivoissa lasipinnat ovat kymmeniä neliöitä, kestävät kun ovat oikein mitoitettuja.
Tropiikkiin voi hommata suojia ja vaikka ilmastoinnin?
Hyviä huomioita, sellaisia jotka kannattaa huomioida rakennusvaiheessa.
Suojatanko ja doradet ovat tietenkin itsestään selvyys.
Veneeltä haen massaa, pitkää köliä ja turvallista kyytiä, hakusessa ei ole kryssivene.
Teräs on ainoa kelpuuttamani materiaali. Ehkä siksi että se on helppo ja tuttu, mutta myöskin turvallinen.
Aika paljolti tuollaista ajetaan autopilotilla, joten vinssien paikkoja en vielä ole miettinyt tarkemmin, mutta eiköhän ne tule järkevästi, sähkömoottorit tulevat kuitenkin ainakin genoa-vinsseihin, joka helpottaa yksin vahdissa oloa varsinkin vaimolla,
Harkitse tarkkaan sähkövinssejä. Tuon veneen purjepinta-aloilla ne eivät missään tapauksessa ole välttämättömät, mutta maksavat paljon ja ovat hyvinkin vika-alttiita. Lisäksi sähkövinsseillä saa rikottua paikkoja niin helposti, ettet usko.
Ainahan ne toimii manuaalisena jos ne hajoaa. Helottavat kyllä.
Hollantilaiset osaavat suunnitella veneitä. Tuo on vallan kaunis ja taatusti hyvä pitkänmatkan vene. Onnea matkaan!
Tässä monipuolista pohdintaa pallonkiertoveneestä tavoitteena alle 200 000 dollaria valmiina purjehtimaan. Näyttää jopa ehkä toteutuvan!?
http://www.morganscloud.com/series/boat-design-selection-adventure-40/
tossahan se on punaisena http://84.107.163.197:6138/cgi-bin/guestimage.html
Taas täällä nettipurjehtijat haaveilee.
Voin heti sanoa että ei onnistu.
Suomen niemi on notkollaan keskeneräisiä projekteja.
Tahtyjä runkoja myydään alle puoleen euroon kilo.
Hitsi kun en itse huomannut, että aloittaja kysyi onnistuuko hänen projekti! Olisin tietysti vastannut myös näin. Onneksi sinä kuitenkin huomasit ja arvasit aivan oikein, että juuri sinun ammattilaisen mielipidettä asiassa kaivattiin! Aloittaja voi siis jatkaa vanhalla veneellään ja unohtaa projektin.
Valmiiksi tehtyjäkin on myytävänä.
Jep. Tässä olisi yksi varsin oivallinen pallonkiertovene. Olen siihen tutustunut (ei ole oma veneeni enkä hyödy kaupasta mitään) ja voin vakuuttaa, että on hyvin tehty ja hyvässä kunnossa:
http://www.nettivene.com/purjevene/terasvene/404719
Lähes 20000 katsojaa ja 50 yhteydenottoa eikä vaan mene kaupaksi. Hintaakin laskettu reilusti, olikohan niin että alkuperäinen hintapyyntö oli 115 000€??
Varmaan hyvä valinta jos tarvitsee isoa teräsvenettä.
Pallonkiertoon soveltuvat suurehkot teräsveneet eivät ole Suomessa kovin kysyttyjä, nyt laman aikana varsinkaan. Mutta eipä ole sen enempää kurantti tuo itse tehty Noordkaperikaan sitten kun sen joskus valmiiksi saa. Ja rahaa on silloin palanut täysin varmasti paljon enemmän kuin vastaavanlaisen käytetyn, valmiin veneen hankinnassa.
Eikös tuo ole sama vene kuin sankaripurjehtija Sarema?
Itse tehden joutuu, sen lisäksi että tosiaan vääntää rungon ja muut rakenteet, maksamaan isot rahat moottorista, rikistä, tankeista, heloista ym., kaikista varustelusta ja laitteista... loputon lista. Kun ostaa valmiin oikean tyyppisen veneen hyväkuntoisella koneella, ovat riskit paljon pienemmät. Kyllä itse tekemistä silti riittää, kun päivittää ja muokkaa veneen omiin tarkoituksiin sopivaksi, rahaakin palaa. Mutta jonain päivänä ei ehkä lähdön esteenä enää olekaan kuin lähdön vaikeus.
yllä linkitetty Medemblikin livekuvassa oleva punainen Utopia on myynnissä varttimiljuunalla.
tossahan se on punaisena http://84.107.163.197:6138/cgi-bin/guestimage.html
http://www.yachtworld.fi/veneet/2000/Noordkaper-40-2651094/country.hollanti#.UvfllHkjFVo
Jatkan poikkipuolista kritiikkiäni Noordkaper40 veneen soveltuvuudesta pallonkiertoveneeksi.
"Pallonkiertoon vene juuri optimaalinen onkin. Vene on raskas, pitkäkölinen ja teräksestä. Juuri kaikki pallonkiertoveneen ominaisuudet." Teräskeskustelua en aloita, se on itserakentajien suosiossa.
PAINO ei ole mikään hyve mutta keveys kylläkin. Reissuvene pyrkii painamaan aina turhan paljon. Kyseinen vene tulee varusteltuna painamaan lähes 20 tonnia eli yli puolet liikaa, Se merkitsee väistämättä huonoa venenopeutta, huonoja keveän tuulen ja kryssin purjehdusominaisuuksia. Sitä kuvaa myös moottorin koko, kiinteä 3-lapapropelli ja pa-tankki 900 litraa. Moottoripurjehtijan ominaisuuksia.
PITKÄKÖLISYYS on hyvä jos ajaa karille mutta kaikissa muissa suhteissa se on huono. Kukin voi miettiä kuinka paljon joka päivä tarvittavia purjehdusominaisuuksia kannattaa uhrata törmäämisriskin pienentämiseksi isoilla vesillä. Tämän veneen kölipaino tulee pallonkiertoon lähtiessä olemaan 20% uppoamasta tai allekin. Ja painopiste tulee olemaan syväköliseen verrattuna korkealla. Ei hyviä ominaisuuksia valtamerellä.
Pitkän kölin suuntavakavuuden hyöty menetetään surkean pienellä peräsimellä. Kunnon lenssi on kovaa ratin pyöritystä vaikka olisi hyvä välitys.
DOGHOUSE on hyvä isossa veneessä mutta 40 jalkaisessa hankala. Se blokkaa pois isot takakajuutat kuten Noorkaper 40:ssa. Menetetään parhaat nukkumapaikat. Salongin sohvalla nukkuminen on huono korvike sille, että veneestä puuttuvat meribunkat. Doghousea toimivampi saattaa olla kiinteä iso spreyhood.
Keulabunkka keskellä venettä on yleensä mahdoton paikka nukkua paitsi satamassa.. Lisäksi se usein on märkä jos käyttää lentäviä keulapurjeita.
Cockpit on iso ja suojainen mutta mikäli kuvista oikein näkee niin vain kaksi pientä ulosvientiä, Iso aallon tai ympärimenon vesi valuu sisätiloihin varsinkin kun on mitätön porras, saluunan ovet ja doghouse ei ole eristetty salongista.
Ihme, että tällaiseenkin designiin saa luokituksen A.
Itserakentaja voi tietenkin modifioida venettä esitettä paremmaksi. Mutta jos pallonkiertoon joutuisin valitsemaan n.40 jalkaisen Bavan tai Noordkaper 40 välillä niin jälkimmäisellä en ulkaltaisi lähteä.
Kummeksun seppomartin "hyökkäystä" ja esitän vastakkaisia näkemyksiä, jotka perustuvat paitsi omaan pallonkiertoon ja arktisten vesien kokemukseen myös muutaman tutun pitkänmatkanpurjehtijan mielipiteeseen.
PAINO merkitsee yleensä veneen rauhallisempia liikkeitä. Maailmaa kiertäessä veneen nopeus ei ole yhtä tärkeä kuin sen mukavuus ja lujuus. Matka kestää joka tapauksessa 3 vuotta tai enemmän. Alle kolmen vuoden reissulla jää paljon näkemättä ja kokematta. Ei ole käytännön merkitystä, jos joku yksittöäinen legi kestää muutaman vrk:n vähemmän tai enemmän. Suurempi merkitys on sillä, pysyykö vene varusteineen ehjänä ja miehistö hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa. Kilpaileminen on eri asia kuin valtameriä kruisaaminen perhemiehistöllä (ARC:ssa miehistön koko on keskimäärin selvästi suurempi kuin pallonkierrossa). Varusteiden paino muuttaa veneen purjehdusominaisuuksia sitä enemmän mitä kevyempi se on. Varusteiden paino ei yleensä korreloi veneen painoon. (Omalla pallonkiertoreissulla valtamerivarustuksen paino oli n. 1.5 tn).
PITKÄKÖLISYYS tuntuu herättävän tunteita, mutta on rakenteellisesti lujin ratkaisu ja merkitsee tavallisesti sitäkin, että pilssissä ja vesilinjan alapuolisella alueella on tilaa painaville varusteille (vesi- ja p-a-tankit ym). Tasapohjaisessa eväköliveneessä varusteet ja tankit voivat nostaa painopistettä enemmän. Suuntavakavuuden hyöty ei häviä missään olosuhteissa: tuuliperäsin selviää pitkistä lenssivoittoisista legeistä ilman ongelmia. Pitäkölinen pysyy myös piissä helpommin, usein jopa pelkällä reivatulla isolla tai pelkällä m-fokalla. Joitakin eväköliveneitä ei saa pysymään piissä. En ymmärrä seppomartin ratinpyöritysjuttua. Omilla merten ylityksilläni käsiohjauksen osuus on minimaalinen.
MERIPUNKAT voi järjestää mihin tahansa, kun kyseessä on tee-se-itse-sisustus. Paras paikka ei ole veneen perä, vaan keskivene ja mahdollisimman alhaalla vesilinjaan nähden. Sen seppomarttikin tietää monien ARC-purjehduksensa perusteella.
Erilaiset yksityiskohdat kuten märät keulapurjeet tms eivät riipu veneen tyypistä.
Kiinteä “doghouse” voi tarkoittaa myös kiinteää sprayhoodia ja näytti olevan aika suosittu ratkaisu pallonkiertoveneissä, arktisilla vesillä yleinen. Sisäänkäyntiluukut voi tietysti rakentaa käyttötarkoituksen mukaan. Salvalla sisältä ja ulkoa suljettava malli on hyvä, jos reitti on “Coconut milk run” –pasaatituulireitistä poikkeava.
En tunne Noordkaperin yksityiskohtia kuten avotilan tyhjennysputkien diametriä tms. Se, että valitseeko veneeseensä kiinteän tai kääntölapaisen potkurin, ei riipu veneen tyypistä. Riittävän iso p-a-säiliö on etu, ei haitta.
Ymmärrän, että seppomartin näkemys perustuu kisahenkisiin ARC:ssa menestymisiin eikä esim. Tasmanian meren tai eteläisen Intian valtameren ylityksiin kahden hengen miehistöllä. Ei ole olemassa sellaista venettä joka olisi jokaisen makuun ja joka olisi kaikissa olosuhteissa optimaalinen ratkaisu. Varmatkin mielipiteet voivat muuttua ja keskustelu on aina hyväksi.
Toivotan menestystä Noordkaper-projektiin!
"PAINO merkitsee yleensä veneen rauhallisempia liikkeitä. "
Eli lähes paikallaan keinumista aallokossa. Kevyt ja nopea vene menee taas kuin juna _eteenpäin_.
http://www.youtube.com/watch?v=dXM_93TIMZE
http://www.youtube.com/watch?v=bf242nWwcTU
http://www.youtube.com/watch?v=VHWIzHjJJcI
Tuo kippo meneee niin hitaasti, että perämies pelkää aalotjen tulevan niskaan. Plaanavalla veneellä ei tarvitse takaa tulevista aalloista huolehtia, vaan keskittyä edessä oleviin.
Meritauti syntyy sitä herkemmin, mitä enemmän ja rajummin vene tekee on äkkiliikkeitä eli aiheuttaa sisäkorvan tasapainoelimiin g-voimia. Ääriesimerkkejä meritautia aiheuttavista veneistä ovat varmaankin VOR-raaserit kovassa merenkäynnissä.
Perustietoutta voisit opiskella esim. molelle tutusta C.A.Marchaj´n kirjasta "Seaworthiness- the forgotten factor". Lue erityisesti luvut, jotka käsittelevät "seakindliness" asiaa.
Pelkkä veneen paino ei tietenkään ole ainoa muuttuja, joka vaikuttaa veneen mukavuuteen tai kulkunopeuteen. Tietenkin keveys on vauhdin kannalta eduksi. Siitä kai ei olla eri mieltä.
Ehkä sinun näkemyksesi perustuu kivojen videoitten katselemiseen tai kotivesien kisoihin?
Näyttää Figaro yrittävän eskimokäännöstä ensin pituussuuntaan keula edellä ja sitten perinteisemmin - todella tyypillistä matkapurjehdusta:-)
Helena on laivaluokkaa ja pätkän viiden minuutin kohdilla mennään mainingissa juuri kuin kuuluu - kankaita repimättä.
Bavaria ei näköni mukaan mene yli mainingin vaan takaahan nuo tulee ja ali...
Kuunari Helena tietysti mennen tullen kelpaa pallonkiertoon, mutta kuka syöttää miehistön? Figaron kaltaisella leijalla en lähtisi... Tuosta kolmikosta Bavariako?!
Yhtä ainutta oikeaa ei tietysti ole - joka kaikille kävisi, mutta palataan nyt taas Comfort Factoriin. Aloittajan Noordkaper toki on mukavuusalueella, mutta vaikkei kryssivenettä hakisikaan voi käydä niin että ympäri pallon mennen välillä kryssiinkin joutuu. Noordkaperin purjehduskuvat on kaikki tasaisella merellä. Veikkaisin kryssillä isossa mainingissa käyvän aika rytinän päin juustohöylämallista koirankoppia. Kestää kai mutta... Siis maisemakonttoria en kuljettaisi mukana, mutta rauhallisesti käyttäytyvä kutteritakilainen; kukaties ketsi...
Etkös jodlarin linkkejä tunnista? Ei sillä ole muuta kuin ne youtube-videot, kilpailuihin sillä ei ole mitään asiaa, ei kotivesillä, eikä muualla.
Täsmälleen samaa mieltä kuin nimimerkki "yks tykkää toinen ei". Raskaalla pitkäkölisellä teräsveneellä pitkiä ylityksiä tehneenä voin vain todeta olevani erittäin tyytyväinen venetyyppiin, enkä pallonkierrolle valitsisi mitään muuta. Todella miellyttävää, mukavaa, rauhallista menoa, äkilliset ja yllättävät yölliset kovat puuskatkaan eivät pahemmin heilauta. Luja teräs ja vahvat vedenalaiset rakenteet ovat tietysti eduksi, jos sattuu törmäyksiä - ankkuripaikalla ankkuri pettää ja joutuu kiville, merellä törmää valaaseen tai jäihin (arktisilla alueilla) jne. Ja btw, meillä autopilotti ohjannut aina, kaikissa olosuhteissa, tarkasti ja väsymättä. Käsiohjaus vain satamaan tullessa/lähtiessä, avoimella merellä aina autopilotti (sähköntuotanto sille ja muille vempaimille riitti aurinkopaneeleilla ja tuuligenulla). Toki toimiva tuuliperäsin olisi vielä parempi (ekomielessä) vaihtoehto, mutta toistaiseksi sitä ei olla saatu oikein viritettyä. Mutta kuten todettu, makuasioitahan nämäkin ovat, toisille tärkeämpää pitkilläkin ylityksillä mennä mahdollisimman vauhdikkaasti, toiset relaavat merellä ja nauttivat rauhallisesta menosta. Kryssiominaisuudet (niiden puute) ovat ainakin omalla kohdalla ainoa miinus, mutta sekään ei ole kovin usein harmittanut!
"Hyökkäykseni" ei ollut vahinko vaan tarkoitettu kyseenalaistamaan sitä koulukuntaa, joka pitää kaikkea vanhanaikaista automaattisesti merikelpoisuuden merkkinä. Ranskalaiset, joita pidän edistyksellisempänä purjehdusmaana, kiertävät maailman meriä monirunkoveneillä, Ovneilla, Pogoilla, RM:llä ja muilla moderneilla konstruktioilla ja CA tai kosteri taitaisi olla siellä kummajainen.
"pallonkiertoreissulla valtamerivarustuksen paino oli n. 1.5 tn"
Jos 2015 saan veteen tilavamman pallonkiertoveneen 40ft rungon, joka painaa syväkölisenä alle puolet Noorkaperista niin miten sen purjehdusominaisuudet voisivat 1,5 t. lastista radikaalisti huonontua verrattunaa Noordkaper 40:een? Ei voi!
Pitkään matalaan köliin sijoitettavalla pa-tankilla ei paranneta painopistettä. Ominaispaino 0,7 ja lyhyt voiman varsi =vähäinen momentti syväkölin lyijybulbin (ulkomuistista) 13 ominaispainoon ja pitkään momentin varteen verrattuna,
Mainintani kiinteästä 3-lapapotkurista, 900 l tankista jan isosta moottorista oli tarkoitus vihjaista, että kyse on moottoripurjehtijasta. Viidessä Atlantin ylityksessä en ole yhteensäkään polttanut puoliakaan yo pa-määrästä. 900 litraa olisi nykyveneessäni n. 25 vrk plägäajoa tai 3000 mailia. Suuri tankki voi olla liian suuri jos on tarkoitus purjehtiakin. Jos saan mahtumaan niin otan mieluummin 2x 500 litraa vettä ballastiksi.
"Joitakin eväköliveneitä ei saa pysymään piissä.", Toistaiseksi kaikki on pysynyt. En tiedä esimerkkiä , ettei pysyisi
" En ymmärrä seppomartin ratinpyöritysjuttua." Katso Noordkapern mitätöntä peräsintä niin ymmärrät. On sama pyörittääkö tuuliperäsin vai perämies, autopilotti tuskin kykenee pasaatiaallokossa ajamaan. Lenssillä peräsintehoa kaivataan, kryssillä ei juurikaan.
"Kilpaileminen on eri asia kuin valtameriä kruisaaminen perhemiehistöllä (ARC:ssa miehistön koko on keskimäärin selvästi suurempi kuin pallonkierrossa)." ARC:tä lukuun ottamatta normaali valtamerimiehistöni on ollut 2 h. Siitä huolimatta kruisaili oli makeaa kun vene liikkui 201mpk/vrk kahden aloittelevan naisgastin voimalla- eli paremmin kuin arcissa. Ei se niin erilaistaa tarvitse olla.
yo teksti todistaa taas, ettei ole järkevää ostaa huonosti purjehtivia veneitä. Uppotukkiveneilijöillä on huono fiilis 24/365 ja siksi on heidän pakko purkaa paha olonsa henkilöön purjehduksesta keskustelemisen sijaan.
"Perustietoutta voisit opiskella esim. molelle tutusta C.A.Marchaj´n kirjasta "Seaworthiness- the forgotten factor". Lue erityisesti luvut, jotka käsittelevät "seakindliness" asiaa. "
Sönkötyksen sijaan utvt voisivat joskus kokeilla plaanavia matkaveneitä.
kusetettiinko sulta rahat kun tilasit pihaan raadon ulkomailta eikä tullut mitään?
Uskoisin hyvän tuuliperäsimen pitävän asetetussa tuulikulmassa kaikki ne veneet, jotka ylipäätään on mahdollista trimmata kulkemaan edes hetken aikaa suoraan kevyellä peräsimen pidolla. Tuuliperäsimen asetteluissa on tärkeää saada vene kulkemaan ensin mahdollisimman hyvässä balanssissa ja vasta sitten säädetään tuuliperäsin ohjaamaan ja lukitaan ruori. Kokemusta vain Hydrovanesta, eväkölistä ja lapioperäsimestä.
Meni kuin juna slöörillä 4-5m:n mainingissa ja 15-20sm:n tuulessa. Ja muissakin keleissä.
Kirjoitin "yks tykkää toinen ei" -viestin ja esitän vielä muutaman pointin suuntavakaudesta ja tuuliperäsimestä.
Tasapohjaisessa eväkölisessäni en purjehtiessa enkä koneajossa voinut jättää peräsintä vapaaksi hetkeksikään ilman, että vene olisi kääntynyt pois kurssilta. Peräsin lukittunakaan se ei montaa sekuntia pysynyt suunnassa avotuulissa tai koneella körötellessä (oli erityisen harmillista silloin, kun autopilotti oli mennyt epäkuntoon). Pitkäkölinen säilyttää koneajossakin suuntansa ilman autopilottia niin, että olen ehtinyt käydä sisällä laittamassa kahviveden kiehumaan.
Tuuliperäsimissä on aika isoja eroja. Hydrovanen käyttö pasaatin lensseillä vaati parin viikon opettelun, mutta toimi sitten hyvin. Se ohjaili hienosti mm. Intian valtamerellä Australiasta Afrikkaan, jossa pasaati oli paljon voimakkaampi kuin Atlantilla ja ristiaallokko korkea.
Nykyinen tuuliperäsimeni on servo-pendulum-mallinen ja luulen sen olevan tehokkaampi kuin ohjauslavalla varustetut. Vertailu on kuitenkin vaikea, koska venekin on toinen.
Pitkäkölisen peräsin on suojassa, joten Hydrovanen toiminta hätäohjauksena ei ole yhtä oleellinen ominaisuus kuin se on eväkölisessä lapioperäsinveneessä (jossa peräsinvaurion riskiä valtamerillä ei pidä vähätellä).
Se pointti, että joskus tulee pakottava tarve jäädä piihin, on jäänyt vähälle huomiolle. Pitkäkölisellä tai vanhemmalla eväköli skegi veneellä on helppo jäädä piihin. Keula säilyttää "kryssikulman" tuuleen nähden. Tuuliperäsin helpottaa siinäkin. Kovassa tuulessa ja merenkäynnissä voi olla viisaampi jäädä piihin odottamaan kelin rauhoittumista ennenkuin rupeaa ylittämään mannerlaatan reunuksen ylittämistä (aallot murtuvat, kun syvyys muutuu parista km:stä muutamaan sataan metriin) tai kun lähestyy tuntematonta satamaa pimeässä. Tasapohjaista lapioperäsinvenettäni en saanut pysymään piissä kuin kevyessä tuulessa. Ankkurissa tai suojattomissa satamissa huomaa sen eron, että tasapohja tuottaa aaltojen iskuja ja jytinää sisätiloihin, syvärunkoinen on rauhallisempi ja äänettömämpi.
Monet tuntuvat ajattelevan, että surffivauhti on oleellista valtamerien ylityksissä. Omasta mielestäni se ei ainakaan helpota elämää veneessä. Mieluummin laitan reivin yöksi enkä käytä spinnua öisin. Matkavauhtina 120-160 M/vrk riittää mainiosti, ainakin itselleni. Puolet vuorokaudesta on säkkipimeää yötä (ellei satu kuutamoa). Vauhdin hillitseminen lisää mukavuutta. Kilpailuhenkisyys on toinen juttu!
"Different boats respond differently to heaving-to: most require some main (or mizzen if you have one) and this exposes them to a knockdown if the vessel is momentarily flung beam-on to storm force winds. Many modern designs don't heave-to well at all, with many settling on almost a beam reach. So it's a case of know your boat first, before trying anything in a storm." (YBW, 2013)
Seppomartin väitteeseen, ettei tuuliperäsin hallitse pitkäkölistä venettä korkeassa myötäaallokossa, vastaan esimerkkitapauksella.
40ft pitkäkölisen veneen peräsinlaakeri jumitti peräsimen liikkumattomaksi Islannin vesillä. Siitä huolimatta Hydrovane ohjasi myrskyisessä myötäaallokossa ilman minkäänlaisia ongelmia. Hydrovanen lapa riitti ohjaamaan veneen kotivesille saakka, jossa vene nostettiin ja peräsinvika korjattiin.
"Katso Noordkapern mitätöntä peräsintä niin ymmärrät."
Laitapa linkki, johon viittasit. En löytänyt aikaisempien viestien linkeistä kuvaa Noordkapernin peräsimestä.
http://images.yachtfocus.com/gebruikte-boten/preview3/noordkaper-40/04-9288-1164240-1507533-218473/on_land_painted.jpg
Onpa asiallisen näköinen runko. Kyllä tuollaisella kelpaa valtameriä seilata!
Slocumin kuuluisan Sprayn linjat ovat tällaiset: http://www.boatdesign.net/forums/attachments/sailboats/51857d1293823030-slocum-s-spray-earmerspraysm.jpg
No eihän tuo Noordkaperin peräsin kovin pieneltä näytä varisnkin, kun vertaa Sprayn peräsimeen.
Seppomartti ehkä vähän turhan rajusti hyökkää venettä vastaan ja käyttäen vielä pelkästään silitysrautaveneiden kriteerejä. Niissä on iso purjepinta-ala ja matala runko ja siksi tarvitaan syvä ja painava köli. Noordkaperin kaltainen vene ei ole samalla lailla urheilullinen, eli se ei tarvitse yhtä voimakasta vastapainoa purjeiden väännölle. Tuollainen vene kalllistuu aikaisemmin, mutta niin sen on tarkoituskin. Silitysrautaveneen on tarkoitus mennä aina suorassa, ja sehän voi vaikka jäädä kellumaan nurinpäinkin, jos se kuitenkin kallistuu liikaa. Hitaampi Noordkaper on, mutta comfort factor on varmasti korkeampi, mikä ainakin minulle onkin tärkeämpää kuin nopeus. Molemmilla tavoilla saadaan merikelpoinen vene, joilla on jonkin verran erilaiset ominaisuudet.
Sisustus on itsestä kiinni itse rakennettaessa. Salonkiin saa vaikka meripunkat laidoille, jos haluaa. Itsekin joskus rakentelin venettä, ihan hauskaa touhua se on, kun on aikaa ja hyvä rakennuspaikka lähellä kotia. Hankaluuksia on hankalat työasennot ja kaikkien mömmöjen kanssa pelaaminen ahtaissa tiloissa. Minkään pressuvirityksen alla hommasta ei tule mitään. Täytyy olla tarpeeksi työtilaa puutöille jne. MIelellään tietysti lämmin tila, mutta se ei ole aina mahdollista. Jos tekee täysipäiväisesti, ja ostaa vaikka osan rakenteista, voisi tuollaisenkin saada jopa vuodessa tehtyä. Muuten menee useampi vuosi. Työmäärä on kuitenkin valmiin rungonkin kanssa parin-kolmen omakotitalon luokkaa.
Yrjöäminen ei ole kovin tavallista valtamerellä keveässäkään veneessä. Itse olen pahastikin meritaudista kärsinyt kotimaan avomerikisoissa ja oksentanut max 13 tuntia yhtäjaksoisesti.. Kahdessa viimeisessä veneessäni en kukaan ole oksentanut kertaakaan avomerellä ja vain yksi gasti on ollut puoli päivää toimintakyvytön. Näillä kokemuksilla arvioituna painoa ei kannata lisätä ainakaan meritaudin ehkäisemiseksi.
Yhden henkilön oksentelukokemuksilla on lähinnä anekdootin arvo.
Tieteellistä näyttöä on jopa purjeveneiden dynamiikan ja meritaudin yhteydestä (mm. Southamptonin yliopiston tutk).
Marchaj: "..heavier boats will be less vulnerable to high accelerations, and hence have a much less tiring and sick-making motion at sea."
Erityisen herkkiä meritaudille ovat 2-12 vuotiaat lapset, naiset (hormonaaliset syyt) sekä migreenistä kärsivät henkilöt. 42-50-vuotiaiden avaruuslentäjien testauksessa ei todettu sisäkorvan toiminnassa iäistä riippuvia eroja. Arvellaan kuitenkin, että 40 ikävuoden jälkeen herkkyys meritaudille näyttäisi vähentyvän, mutta vanhuuskaan ei tuo immunitettiä.
Ikä kyllä tekee keskushermostomuutoksia ja taipumus liikesairauteen vähenee. Tämä on osoitettu rottakokeilla.
Lentäjillä tehdyssä simulaattorikokeessa koehenkilöt altistettiin g-voimille päivittäin. Pahoinvointi ym oireet helpottuivat viiden päivän ajan jatketuissa testeissä, mutta herkkyys pahoinvointiin palasi 2 viikon tauon jälkeen (Newman ym, 2013). - Pitää siis purjehtia koko ajan, ettei tauti iske!
Voi hyvin olla, seppomartti, että kolmikymppisenä sinullakin herkkyys meritaudille oli erilainen kuin 70-vuotiaana. Myös usein toistuva avomeripurjehdus on kenties vaimentanut oksenteluherkyyttäsi.
Nyt ollaan jo aika kaukana Noordkaaper 40:n ominaisuuuksista pallonkiertoveneeksi. Meritaudin selvitys yllä on ihan hyvä. Ja ilmailustakin g-voimat ja pahoinvointi on sikäli tuttuja, että olen lentänyt taitolentoa purje- ja potkurikoneella sekä suihkuhävittäjällä. Matkustaja oksentaa ennen kuin pilotti. Aikaisemmat tekemiset eivät tauon jälkeen suojaa pahoinvoinnilta maalla tai ilmassa, Nelsoninkin sanoyaan aina oksennelleen muutaman ensimmäisen päivän. Ikä ilmeisesti helpottaa- ja lääkitys sekä monet muut seikat.
Kun kirjoitin "Kahdessa viimeisessä veneessäni ei kukaan ole oksentanut kertaakaan avomerellä" niin se ei ole kirjatieto eikä yksittäinen anekdootti vaan kokemukseni paristakymmenestä kokemattomasta (vain 3-4 kokenutta) gastista, viidestä eri maasta vajaan 40000 mailin matkalla. Kokemukseni perusteella en näe mitään syytä modifioida venedesignia meritaudin vähentämiseksi.
Kaikki varmaan ovat yhtä mieltä, ettei Noordkaaperista ole kryssiveneeksi niin kryssi jääkööön väliin. Valtamerellä lenssillä se käviää modernille designille myös kulun vakaudessa. Suuri paino, pitkä köli , hidas vauhti ja korkealla oleva painopiste ovat huonoja piirteitä. Suuri nopeus, matala painopiste, leveä perä tuottavat vakaampaa menoa eikä yrjötä ketään. Netti on täynnä näitä surffivideoita. Katsdelkaa kuinka vakaata meno on ja ohjausliikkeet pieniä.
Koska tunnut olevan perillä Noordkaper 40:n "korkealla olevasta painopisteestä" yms, kerropa faktoja meille, jotka emme valitse matkavenettä youtuubin surffivideoista ja jotka emme ole koskaan purjehtineet ko venetyypillä.
Mikä on Noordkaper 40:n AVS? Onko venemallista polaaria, josta voisi arvioida kryssiominaisuuksia. Mikä on ko venemallille tyypillinen vrk-vauhti pasaatissa? Valokuva veneestä synnyttää mielikuvia, mutta käyttökokemus olisi mileikuvia oleellisempi. Yrjö-juttusi ovat hauskoja, mutta miten ne liittyvät Noordkaper 40:een tai vastaavan kokoisiin syvärunkoisiin veneisiin?
Nyrkkisääntö valtameriveneen sopivasta konetehosta on 4-5 hv/tn. Jos ko Noordkaper 40:n dspl on 17tn, kone voisi olla 68-85 hv. Juuri sen kokoluokan Yanmar näyttikin esitteen mukaan olevan! Ei kai sillä perusteella voi sanoa konetta liian isoksi?
Ymmärsit p-a ja vesitankkien sijoittelun nurinkurisesti. Ajatus oli se, että tasapohja-leveäperämallisissa tankit joudutaan pakosti sijoittamaan stabiliteetin kannalta epäedullisimmin kuin syvärunkoisissa veneissä.
En halua ruveta kinaamaan, mutta kokemusperäisesti tiedän, että matkapurjehdus Karibiaa etäämmällä on monessa suhteessa hyvin erilaista kuin Euroopan ja Karibian välisillä legeillä. Vene, joka on ARC:ssa oivallinen ei välttämätä ole sitä seilatessa kaukana kaikesta. Tämä liittyy jopa polttoaineen saantiin.
Kuvittelisin, että keskustelun avaaja ei sunnittele rakentavansa surffivenettä. Tuskin Joshua Slocumin muinainen pitkäkölinen pärjäisi millekään nykyveneelle ARC:ssa, mutta se selvisi ilman autopilotin apua pitkistä legeistä suuntavakaana pelkkien purjesäätöjen avulla. Kaikkia perinteisiä ja merikelpoisia ratkaisuja ei pidä väheksyä, kun kysymys ei ole kisojen voittamisesta.
Missään en ole viitannut ARC purjehduksiin mihin muut tuntuvat hakaantuvan, Se on vähäinen osa mennyttä purjehduselämääni. Ei liioin seuraavan veneen teettämisessä ole ARC mielessä laisinkaan. Veneen purjehdusominaisuudet ja merikelpoisuus ovat yhtälaiset olipa koordinaatit Pohjoisatlantilla tai Intian valtamerellä. Noordkaperin AVS tai polaarit tuskin ovat saatavissa eikä kyllä kiinnosta pätkääkään, ne ovat joka tapauksessa minun ajatusmaailmaan liian huonoja.
Kysymys oli näkökohdista valtameripurren valinnassa. Jokaisella on tietysti omia näkemyksiään ja mieltymyksiään. En tyrmää Noordkaperia, koska en sitä tunne. Epäilemättä sillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta veneen valinnassa ei ole "yhtä totuutta". Varteenotettavia mielipiteitä on vaikka täällä:
http://www.mahina.com/article.html
http://www.noonsite.com/General/CruisingInformation
“Go small, go simple, go now.”
http://yachtpals.com/cruising-boat-7079
“Big Enough, But Not Too Big”
http://www.sailboat-cruising.com/blue-water-sailboats.html
http://www.morganscloud.com/series/how-to-buy-an-offshore-boat/
Muutamia laskelmia ja graafeja olen suunnittelijalta saanut,
Avs-käyrän mukaan jäykkyys kasvaa melko lailla x^3 käyränä 45 asteeseen asti jonka jälkeen oikaisuvoima pysyy samana (7000Kg-m) kunnes alkaa nousta taas 55 asteen kohdalla ollen isoimmillaan 75 asteessa 8000.
Nollataso saavutetaan n. 135 asteen kohdilla.
Jos Noordkaper 40:n AVS on 135 astetta, sen stabiliteettiä ei todellakaan voi pitää huonona! Esim. Dufour 385:n AVS on ainoastaan 120 astetta ja stabiliteettikäyrän voi katsoa vaikkapa tästä linkistä:
http://www.troldand.dk/en/?The_Yacht:Stability#.UwNYe_1itFw
Matala avs on valtameriveneessä aina huono ominaisuus, se on totta. Nykymuodin mukaisissa leveäperäisissä ja litteäpohjaisissa "saippualaatikkoveneissä" tämä alkaa olla ongelma. Veneet sekä broutsaavat että kaatuvat aivan liian helposti. Perinteinen viinilasin muotoinen runko on parempi, sekä pitkäkölisissä että eväkölisissä veneissä. Sellainen vene voi kallistua aluksi saippualaatikkoa enemmän, mutta on sitten selvästi jäykempi ja stabiilimpi isossa aallokossa ja suuremmilla kallistumilla.
En kyllä usko uusien leveäperäisten "broutsaamiseen", koska niissä alkaa olla tuplaperäsimet. Broutsiongelma tuli siitä, että leveäperäisen veneen kallistuessa sen peräsin nousi ilmaan ja menetti otteensa vedestä, jolloin vene kurvasi äkillisesti tuuleen. Sille ei voi mitään, että ympärimenosta on tullut riski. Leveärunkoinen ja -peräinen tasapohjavene pysyy stabiilisti nurinpäin. Valtamerikisoissa ylösalaisin jäämisestä käytetään leikillistä nimitystä "turtle" (kilpikonna), vaikka leikki on kaukana. Canting-kölillä ja painotankeilla saadaan kyllä alkujäykkyyttä - ja liian kalliita ratkaisuja cruising-veneisiin.
Viinilasin muotoinen runko tuli kaikille tutuksi Olin Stephensin suunnittelemien veneiden kautta. Stabiliteetin kannalta ko runkomuoto ei kuitenkaan ole välttämätön. Hyvä stabiliteetti saadaan ilman sitäkin. Otetaanpa esimerkkinä valtamerien ylkitykseen suunniteltu pitkäkölinen pikkupaatti Vancouver 28. Sen AVS on peräti 170°! Vancouver 28 tekee siis mieluummin eskimopyörähdyksen kuin suostuu jäämään ylösalaiseen asentoon.
Esimerkiksi A.E.Nordenskilöd oli lähes koko ajan merisairas purjehdustensa aikana, ja hän sentään vietti vuosikausia vesillä arktiksella.
Nordenskiöld oli tiedemies, joka teki riskialttiit tutkimusretkensä 32-45v ikäisenä. Vega oli vanha valaanpyyntialus.
Eipä ollut suomalaisella tutkijalla helppoa, koska pelko ja palelu tiettävästi pahentavat meritautialttiutta. Herkkyys on yksilöllistä.
Nordenskiöld oli hyvä esimerkki meille purjehtijoille siitä, ettei edes meritauti ja pelko lannistaneet tavoitteisiin pääsemistä!
“The captain of the Vega was to be Louis Palander, a Swedish naval lieutenant. Indeed, had it not been for Palander and his exceptional navigational skills, the expedition might never have succeeded, since Nordenskiöld himself was no arctic sailor. He was constantly sea-sick, and according to contemporaries “no one has ever dreaded ice as much as Nordenskiöld did”.
http://www.freemagazine.fi/the-subversive-scientist/
"Nordenskiöld oli hyvä esimerkki meille purjehtijoille siitä, ettei edes meritauti ja pelko lannistaneet tavoitteisiin pääsemistä!"
Tuollanen keskiaikainen miehistöä ajattelematon kipparointi ei ole tätä päivää. Matkapurjehduksessa ei ole pakko kärsiä meritaudista ja varsinkaan pelätä.
Ilman kipparin merimiestaitoja ja osaamista olisivat nuokin Vegan monen vuoden kestoiset reissut jääneet toteuttamatta eikä A.E.Nordenskiöldiä muistaisi kukaan!
Helppohan sinun on tietsikasi ääressä kirjoitella, ettei ole "pakko kärsiä meritaudista eikä varsinkaan pelätä". Ei meritautia tule matkapurjehduksessa, jos ei koskaan lähde avomerelle. Jos luulet olevasi immuuni meritaudille, et ole purjehtinut isoilla vesillä. Pelko on normaali reaktio. Jokainen, joka merillä liikkuu, tuntee joskus tervettä pelkoa. Itse olin aika peloissani esim. silloin, kun Merenkurkun kohdalla nousi yöllinen ukkosmyrsky ja salaman isku teki veneeseen "black out"in. Rankkasateessa ja kovassa tuulessa navigoiminen taskulampun ja paperikartan kanssa sentään onnistui. Kyllä sekin pelotti, kun staagi paukahti poikki Skagerrakilla….
Paniikki on hallitsematonta pelkoa, joka ei ole normaalia.
Tällaiset jutut ovat aina vain netissä.
Tiedäthän, että "matkapurjehdus" on jotain vähän muuta kuin Hki-Elisaari-Hanko-Nauvo-Maarianhamina?
No laitetaan toinen anekdootti: Mulla on usein tullut pitkillä reissuilla ekana päivänä meritauti. Noin 6-8 tuntia lähdöstä puhun norjaa laidan yli tunnin verran. Sitten se menee ohi. Ja sitten voin jatkaa vaikka maailman tappiin ja ajaa myrskyistä läpi, eikä se uusiudu sen reissun aikana enää.
Suomen vesiltä muistan kaksi kisaa, joissa sama on iskenyt: Eräs emäsalorunt ehkä 8 vuotta sitten, jossa ajettiin ulkokautta vanhassa mainigissa. Toinen oli se suursaari-race, jossa aivan liian moni keskeytti, mutta me ei. Olin toimintakyvytön viimeiset 6 tuntia. Olen päälle viiskymppinen ja taipumus merisairauteen on mun kohdalla (ymmärtääkseni/muistaakseni) pysynyt suunnilleen samana vuosikymmeniä. Pahin keli on se keli, jossa aaltojen väli on veneessä noin 2-3 sekuntia.
Tuolla ylempänä linkitetyllä Eastwindilläkin olen purjehtinut, ja ostaisin sen, jos olisi rahaa. Tunnen omistajan ja veneen hyvin Masa on itse tehnyt veneen itselleen, joten hän on tehnyt sen hyvin. Sillä veneellä on siis ollut vain yksi omistaja koko ajan. Se on oikeasti aivan loistava vene pitkään reissuun. Siinä on meripunkkakin keskiveneessä (hevosenkenkää vastapäätä) ja koko hevosenkengästä saa tuplapunkan.
Kerran (muistaakseni 1997) jopa ajettiin sillä HTR ja tultiin toisen maaliin. Purjehdittu aika alle 5 tuntia, kova itätuuli. Seuraavana vuonna olikin lähes pläkä ja matkaa tetiin varmaan 12 tuntia...
Täytyy minunkin vielä hieman kehua tuota Eastwind-yksilöä: tukevampaa takilaa valtameripurjehdukseen ei Suomesta monta löytyne. Vanttien ja staagien mitoitus on vähintäänkin riittävä, vaijeripäätteet Norsemaneja ja mastot Balticin valmistamat. Nykyveneisiin verrattuna ero on kuin yöllä ja päivällä. Valtamerellä on varsin iloinen asia, jos ei tarvitse kovallakaan kelillä kantaa huolta rikin kestävyydestä.
Olisiko niin, että aina riittää Atlantin ylityksestä tai pallon kierrosta haaveilijoita, jotka ajattelevat säästävänsä kustannuksia aloittamalla veneen rakentelun omatekoisesta rungosta tai ostamalla vanhan raadon unelmaveneensä aihioksi?
Suuri osa itserakennetuista, varsinkin teräsveneistä, on antanut sen mielikuvan, että kaikki sarjatuotannosta poikkeavat venemallit ovat arveluttavia. Siksi joku todellinen "helmi" voi jäädä vähälle huomiolle. Suomessa on myös hyvin vähän niitä purjehtijoita, jotka oikeasti ovat lähdössä kaukopurjehduksille. Maarianhaminan retkiin Eastwind 44 voi olla turhan järeä perhevene, vaikka onkin priimakunnossa.
No just näin!
Minä ostin pari vuotta sitten sarjavalmisteisen valtameriveneen, jolla oli purjehdittu aika paljon. Se siis vaati melko täydellistä "refitiä" ennen kuin taas päästiin pitkään reissuun. Hyvä siitä sitten tuli, ei siinä mitään, mutta laittoon paloi 50 prosenttia veneen ostohinnasta. Ja siinä ei todellakaan rakennettu venettä, vaan ainoastaan päivitettiin sen järjestelmiä. Esimerkiksi moottori, patjat ja riki oli jo uusittu valmiiksi, Minusta se oli hyvin opettavaista ja osin hauskaakin, eli meni harrastuksen piikkiin. Tosiasia kuitenkin on, että taloudellisesti hommassa oli aika vähän järkeä. Kaikkien uusien varusteiden arvo putoaa vähintään puoleen heti, kun ne on kannettu kaupasta ulos, ja omiaan ei saa ikinä pois mistään, ei myöskään palkkaa työlleen.
Jos siis veneenrakennus sinällään ei ole se iso intohimon kohde, kannattaa ehdottomasti ostaa niin hyvä valmis vene kuin mihin rahat riittävät. Tietysti pitää ostaessa laskea kokonaisbudjettiin kaikki tarvittavat päivitykset. Täysin valmis vene on epätodennäköinen löytö.
Nyrkkisääntönä voi arvioida, että valmis valtamerivene purjehduskunnossa maksaa 4--5 kertaa pelkän rungon verran, jos työstä ei tarvitse maksaa mitään. Työtunteja taas kuluu vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin alunperin pessimistisesti arvioi.
Veneen rakentamisessa on kolme hyötyä, joita on syytä hyvin tarkkaan punnita ennen projektiin ryhtymistä:
1. Oppii rakentamaan veneen (jos vaikka haluaa myöhemmin ryhtyä veneenrakentajaksi)
2. Saa juuri sellaisen veneen luin haluaa (saa myös kaikki itse tekemänsä rakennusvirheet)
3. Tuntee veneensä läpikotaisin (toisaalta valmis valtamerivene on usein myös vähintään kerran käytännössä testattu)
"ainoastaan päivitettiin sen järjestelmiä. Esimerkiksi moottori, patjat ja riki oli jo uusittu valmiiksi"
Olisipa kiva kuulla mitä järjestelmiä päivitettiin ?
Kaikki purjeet, köydet, läpiviennit, putket ja letkut, sähköt, valaistus sekä suurin osa elektroniikasta. Lisäksi vaihdettiin peräsimen laakerit, huollettiin ja korjattiin tuuligeneraattori, vetogeneraattori, tuuliperäsin, perämoottori, kumivene ym. pientä. Otettiin myös kaikki vesi- ja polttoainetankit ulos, puhdistettiin, paikattiin muutama vuoto ja asennettiin takaisin. Ja kaikki tämä ei siis todella ollut vielä lähelläkään kokonaan uuden veneen rakentamista...
Ettei tulisi väärinkäsitystä: minusta oman veneen rakentaminen alusta lähtien itse on oikein hieno ja arvostettava homma. Pitää vain tarkasti ymmärtää, että sillä ei säästä mitään. Jos taas kiinnostuksen kohde on ensisijaisesti purjehtiminen, ei pidä ryhtyä veneenrakentajaksi.
Vähän samanlaiset kokemukset minullakin eli kaikki mitä veneessä on, on läpikäytävä ja huollettava, tarpeen mukaan uusittava jo ennen reissua. Muuten sama homma on edessä matkan aikana. Varaosia on helppo saada täällä, vaikea jossain Tyynen meren saarilla...
Varmasti uusit myös rikivaijerit! Se kannattaa tehdä ja riki täytyy pitää paljon kireämmällä kuin sisämerellä on totuttu.
Tuuliperäsintä ei yleensä joudu uusimaan - ellei malli satu olemaan mekaanisesti heikko tai korroosiolle altis. Muita kalliita varusteita ovat SSB ja vesikone. SSB on merielektroniikkaa ja kestää ilman uusimista. Vesikoneen tiivisteet ja membraani on syytä uusia.
Säästöä tulee silti, jos onnistuu löytämään hyvin varustetun ja ylläpidetyn yksilön, vaikka sen hp olisi pikkasen kalliimpi kuin verrokkien. Tee-se-itse on hieno ajatus, mutta vaikea toteuttaa - monilla ei ole osaamista eikä riittävän pitkää ikää/terveyttä siirtääkseen unelmien toteuttamisen 6-10 vuotta etäämmälle.
Sitten kannattaa vielä muistaa se, että mikä tahansa varuste maksaa uutena kaupassa vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin käytettynä veneessä. Veneen myyjälle ei nimittäin tarvitse maksaa varusteista katteita, kauppiaalle täytyy. Jos varusteen käyttöikä on esimerkiksi 10 vuotta ja sen hinta on vuoden käytettynä puolet uuden hinnasta, laskutoimitus ei ole vaikea. Toimivia vähän käytettyjä varusteita taas ei käytännössä juuri muualla ole kuin käytössä olevissa käytetyissä veneissä...
Edellinen omistaja oli jo uusinut rikivaijerit neljä vuotta aiemmin. Kohta toki menevät taas vaihtoon, 6--7 vuotta on hyvä vaihtoväli. Alavantit vaihdettiin jo viime vuonna, kun yhdessä niistä oli yksi säie poikki.
Puhut kyllä asiaa, muuta minusta oman veneen (rakentaminen) varustaminen pitkälle matkalle pitäisi myös nähdä eräänlaisena matkavakuutuksena, sillä matkalla aina rähjääntyy ja kun tuntee veneensä läpikotaisin osaa myös korjata paikat kuntoon siellä eksoottisissa paikoissa.
Totta on myös se että toiset eivät ole luonteeltaan mekaanikkoja eivätkä nauti kovin paljoa remontin teosta - itse asiassa saavat niistä pelkkää stressiä - heille paras tapa on hankkia mahdollisimman valmis paketti.
Totta puhut. Olen tyyyväinen siitä, että olen kirjaimellisesti lähes kaikki veneeni osat käynyt läpi, purkanut, korjannut, kasannut.
En uskaltaisi lähteä pitkään reissuun veneellä, jota en tuntisi läpikotaisin. Avomerellä on yllättävän yksin ongelmien kanssa, joten ne pitäisi pitkälti pystyä myös itse yksin selvittämään.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen veneen rakentamisesta, Noordkaper tai mikä vaan, tämän viimeisen viestiketjun perusteella ehkä tämä?
JOS joku on oikeasti harkitsemassa teräsveneen rakentamista ja JOS budjettina oikeasti on 120 000 €, pitäisi ilman muuta sen tyypin ostaa käytetty valtamerikelpoinen vene 70 - 80 000 €:lla, vaikka se Eastwind 44, sitten päivittää sitä 20 - 30 000 €:lla ja käyttää yli jäävä (?) 20 000 euroa reissuun? Siis JOS on ylipäätään tarkoitus lähteä reissuun.
Sait veneesi niin halvalla, sen takia tuo refitti oli niin iso prosentuaalisesti veneen hankintahinnasta. Mutta myönnetään, veneen laitto on kallista. Samaa mieltä, että pitää valita hyvä aihio, mitä alkaa päivittelemään/parantelemaan. Sirenaan sijoitettuina rahat eivät mene hukkaan, vaikka niitä ei ihan jälleenmyynnissä saisikaan takaisin. Saapahan itse hyvän veneen.
Sait veneesi niin halvalla, sen takia tuo refitti oli niin iso prosentuaalisesti veneen hankintahinnasta. Mutta myönnetään, veneen laitto on kallista. Samaa mieltä, että pitää valita hyvä aihio, mitä alkaa päivittelemään/parantelemaan. Sirenaan sijoitettuina rahat eivät mene hukkaan, vaikka niitä ei ihan jälleenmyynnissä saisikaan takaisin. Saapahan itse hyvän veneen.
Snoopy, siinä on vene pallonkiertoon. Jos on innokas rakentaja, niin voihan sitä vielä rakentaakin. Hinta on nyt niin halpa, että sulle jä vielä100.000 e purjehtimiseen. www.snoopy.fi